Ei latvasta laho vaan...

Kuva meneillään olevalta hakkuutyömaalta. Kasvu on vielä päältä päin katsellen vaudissa, kuten vuosirenkaista näkyy. Sisus kuitenkin häviää keskeltä pois ja puun koko paksu tyviosa menee hakekasaan. Keinutuolien sijasta ei saada edes sellua, jota sentään vain vähän lahoista tulee.

"Latvasta laho" ei ole kovin mairitteleva ilmaus, ainakaan jos sillä kuvataan ihmistä. Tyvestä lahossa ei ole yhtä hyvää alkusointua, mutta totuus on yhtä ankea, jos kerrotaan puusta. Lahottomasta tyvestä saisi vaikka mitä, pirtin pellikaton alle ja keinustoolin sinne pirttiin. Siinä voisi sitten näin alkuun parisataa vuotta keinutella säältä suojattuna. Keinujan tietysti joutuu välillä vaihtamaan.

Kuusen ura keinutuolina saattaa kuitenkin karahtaa paitsi keinujan puulajimieltymyksiin myös maannousemasieneen alias tyvilahoon, joka täällä Etelä-Suomessa on paikoin hyvinkin yleinen. Puu saattaa vielä päältä päin näyttää ihan kelvolliselta, mutta päältä kaunis kakku on silkkoa sisältä. Maannousemasieni täyttää biodiversiteetin mukaisen toimenkuvansa ja lahottaa rungon kantavat rakenteet hiilidioksidina ilmaan. Ohessa haihtuu suuri osa metsänomistajan puutilistä jo ennen pankkitilillä käymistä. Useilla metsänomistajalla saattaisi olla ihan itse keksittyjä haihdutuskeinoja kyseiselle erälle. Sieniä ei juuri tähän tarkoitukseen tarvittaisi.

Maannousema säilyy maassa. Jos laho kuusikko uudistetaan kuuselle, on seuraava sukupolvikin laho. Kasvaa ja lahoaa samaan aikaan, eikä sitä hiilensidontapuheissa kaivattua peltikatonalustavaraa kerry. Kuusta kuitenkin usein laitetaan kasvamaan, vaikka jotain muuta pitäisi saada tilalle. Yksi kuusen metsätaloudellisesti hyvistä ominaisuuksista on nimittäin sen hirven mielestä mäntyä ja koivua pahempi maku. Ei ole tuohesta metsän eläimen suu.

Kuusi on rehevämpien paikkojen kasvi. Männystä ei tule kuusen tonteilla hyvää. Koivulle rehevyys sen sijaan sopii. Ja koivu sopii, kuten mainittiin hirven ruuansulatukselle ja makuhermoille. Vai pitäisikö eläinten kohdalla puhua rehunsulatuksesta? Koivun taimille tuhoisa kumminkin, oli kumpi hyvänsä. Hirviä on tyrkyllä täälläkin, mutta ajatus on niitä uskaltaa uhmata ja pistellä koivun taimia maahan taas ensi keväänä.

Mansikan piilotus

Muhvi (vas.) ja Jakris aamulumella.

Lumi tulee ja menee. Yleensä tulee aamuksi, mutta päivän aikana toteaa kiireitä olevan muualla ja häipyy maisemista. Tämän seurauksena kura siirtyy saappaiden pintaan kaikkina vuorokau-denaikoina eikä poistu erikseen opastamatta. Sama suomeksi, pieni pakkanen olisi ihan kiva.

Rönsyt on leikattu pois ja työnnetty pois käytäviltä. Valmiina talvipeitteen asennukseen.

Talvipeite paikallaan. Asennuksesta vastasivat isäntä, emäntä, mummo, ukki ja myötätuuli. Kouluttamaton lapsityövoima ilmoitti asentavansa kyllä harsoja poudalla, mutta juuri tällä kertaa jättää osallistumisen väliin, koska sataa. Kaveri pysytteli siis yksin sisätiloissa. Hyvä sielläkin on jonkun olla valvomassa talon tapahtumia. Esimerkiksi sokeripurkki oli vuotanut asennuksen aikana.

Ensimmäisten lumien jälkeen ehdittiin peittelemään mansikkamaa talviharsoilla. Myöhäiset lajikkeet tekevät satonsa niin myöhään, että ne eivät ennen kylmyyksiä ehdi valmistautua näitten leveysasteiden talveen. Harson hinnoittelu taas oli sellainen, että vain neljäsosa mansikkamaan - sen myöhäisen Malwiinan - kokoista palasta ei kannattanut hommata. Peite leviteltiin koko pläntille. Harson hiirisuojauskin oli onnistunut kohtuullisesti. Kolmas kausi ja vain yksittäisiä pieniä reikiä oli havaittavissa. Mansikkamaata ympäröivän aidan langat laskettiin alas, mutta sähköä niihin ei talvella tarjoilla. Mansikat tuskin karkaisivat. Tähän aikaan vuodesta lankojen tarkoitus on pitää harson ikää lyhentävät peuran sorkat alueen ulkopuolella. Kesällä aidan taas on tarkoitus torjua mahdollisen sonnilauman ylijuoksun satoa alentava vaikutus. Muovin alla olevat kasteluletkutkin saattaisivat kärsiä laajojen kotieläinjoukkojen virheellisistä reittivalinnoista. Niitä nimittäin esiintyy joka vuosi.

Emännän sopimukset

Luomuvalvonnan kokoelmiin tarvittiin lisää paperia. Osan olimme aikanaan toimittaneetkin, mutta oli kuulemma jäänyt matkan varrelle tai hautautunut saavuttamattomiin, kun valvovan organisaation maantieteellinen sijainti oli vuosien varrella useampaan kertaan vaihtunut.

Maanviljely pysäytti aikanaan metsästäjä-keräilijät paikalleen, joten viljelijät eivät kovin usein muuta. Epäilen silti, että muuttaneellekaan viljelijälle "kadonnut muutossa" ei olisi lieventävä asianhaara esimerkiksi vuoden 2014 nautaeläinluettelon puuttumiseen tarkastuksen yhteydessä. Nautaeläinluettelolle riittää reilun kolmen vuoden säilytys, mutta esimerkiksi lypsykoneen testaustodistusta piti aikanaan säilyttää 10 vuotta, vaikka kyseinen lypsykone olisi jo vuosia sitten purettu ja poistettu käytöstä. Nyt tätä aikaa on sentään taidettu lyhentää. Viisi vuotta tai neljä vuotta sopimuskauden päättymisen jälkeen on kuitenkin aika monen luettelon tai muistiinpanon säilytysaikaa koskeva määräys.

Lomakkeet tai lohkojen numeroita luettelevat sopimukset ovat aiheeseen
liittyvyydestään huolimatta vähän tylsiä kuvauskohteita, joten kuva on
tämän aamun työmaalta. Haketta tehtiin taas talven tarpeisiin.
Työnjohto polkaisi paikalle asianmukaisesti varustautuneena.

Virastojen arkistoihin kaivattiin mm. uusia karttoja peltojen reunoilla olevista muutaman metrin levyisistä puustoisista suikaleista. Metsä voisi Suomen oloissa olla näille kohteille vähän liioiteltu ilmaus. Hukuksiin oli joutunut myös metsälaitumen kartta. Varsinaisesta valvonnan puutteesta kohde ei ole kärsinyt, sillä se on yleensä vuosittain luomutarkastajan kanssa kierretty.

Kurkkaamassa on käyty myös parin naapurin perinnebiotoopeissa kesätyöskentelevät lehmät. Näiden kohteiden laiduntamista koskevia sopimuksia kaivattiin myös. Sopimukset oli kirjallisena tehty ja niissä todettiin, että lehmät syövät vain luomueläinten ruokintaan sopivaa perinneruokaa eli perinnebiotooppilohkojen kasvillisuutta. Siksi nämä sopimukset ovat siis valvonnalle tärkeitä. Kuluttajan on voitava luottaa luomun luomuuteen.

Valmis hake tuotiin halliin katon alle. Haketuspaikka oli noin
kilometrin päässä pihasta, joten työnjohdon oli tarpeen käyttää
nopeita liikennevälineitä.

Yksi pikku ongelma kuitenkin oli. Emäntä oli täysi-ikäisenä, täysivaltaisena tilanomistajana ottanut itselleen vapauden tehdä sopimuksia naapurin isännän kanssa - kahdenkin. Täysi-ikäisiä, täysivaltaisia, tilanomistajia hekin. Sopimuksen alla komeili siis emännän 1980-luvun kaunokirjoitusopintoihin perustuva nimikirjoitus, josta saa myös selvää. Sehän ei kuitenkaan meinannut olla sopivaa, koska luomusopimuksen alla oli isännän nimi ja luomukurssikin on käyty isännän nimellä. Meillehän voi tulla vaikka avioero. ELY-keskukselle ja kaikille muillekin voin kuitenkin kertoa, että toistaiseksi avio-onnea on riittänyt 365 päivää vuodessa lukuunottamatta erityisen onnellisia vuosia 2004, 2008, 2012 ja 2016, jolloin onnea riitti peräti 366 päivää.

Tilaa koskevissa lainhuudoissa ja lainapapereissa on sekä isännän että emännän nimet. Selvää saa tosin vain jälkimmäisestä, vaikka isäntäkin on opiskellut kaunokirjoitusta 1980-luvulla. Tällä perusteella lehmien ruokinta tai taloudellinen tilanne ei lakkaisi olemasta kummankaan murhe, vaikka jostain toistaiseksi näköpiirissä olemattomasta syystä lakkaisimme keskenämme viihtymästä. Kaiken lisäksi olemme jollekin maatalousviranomaiselle täyttäneet kupongin, jossa vakuutamme, että voimme kumpikin erikseen asioida tilan nimissä. Nyt selvisi, että luomuasiat ovat tässä suhteessa asia erikseen.

Lumen jälkeen

Linnoitustyöt toteutettiin lapsityövoimalla, mutta kokonaan vapaaehtoistyönä. Ovi on kamerasta pois päin.

Lumen tulon jälkeen piti tehdä lumilinna. Aina joskus joitain hommia unohtuu, mutta tämä ei. Muureista on näin kolmen päivän perästä jäljellä suhteessa ehkä saman verran kuin Kuusiston piispanlinnasta Kaarinassa.

Ennen lumentuloa tehtäviä hommiakin oli kaikenlaisia, mutta niiden lumisateen jälkeisessä valmiusasteessa on huomattavaa hajontaa. Esimerkiksi haravointi on kesken. Vankka meterorologinen kokemus kuitenkin varoittaa, että siihen joutuu vielä palaamaan ennen kevättä.

Paripyörät on tehokas lisävaruste tiivistystyömaalle. Mutkien palautus -operaatio tuo liikennettä, joka ei pehmeällä maalla olisi mahdollista.

Lumen tallaamista - sekin on joskus tarpeen - ei pääse tekemään hyvissä ajoin varastoon. Joutuu odottamaan lumen tuloon asti. Maa ei juuri routaannu, mikäli höttöinen lumikerros kertyy ennen pakkasia. Routainen maa taas on edellytys siisteille ulkotöille. Kura on kivaa -ikä alkaa olla takana päin, vaikka huomattavan nuoria olemmekin - paitsi lapsityövoiman mielestä.

Pellon laidoilla olleita puukuidun kippauspaikkoja tai reittejä niille aurailtiin aikanaan, jotta rekka pääsisi pellon poikki tuomaan kasat levityksen kannalta järkeviin paikkoihin. Maata tiivistimättä ja matkalle juuttumatta. Tämänkertaisten lumien alta taas pitäisi saada perinnebiotoopin puronvarret jäätymään. Muuten suorien mutkistustöistä voisi seurata tärveltynyttä kasvustoa ja syväkyntökalustoa.

Hyvän sään aikana. Kesärenkailla selvittiin Puotilan rekossa. Lumi tuli vasta vähän kotiutumisen jälkeen. Tuulen ja lämpötilan puolesta tämä emännän välkehtivä asuvalinta ei ollut liioittelua.

Kevyellä kalustolla

Turpeessa löhöilevä Aunus ja Hihka arvioimassa näytteenottovälineistöä.

Lokakuun alkupuolella ropisti vettä. Kuten myös syys-, elo- ja heinäkuussa. Aikaisemmin kesällä kasvusto haihdutti veden, mutta nyt syksyllä isompi vesimäärä tuppaa pehmentämään alustaa. Siksi traktoritöiden sijasta operoitiin välillä muutamaa kertaluokkaa kevyemmillä akselipainoilla.

Maanäytteenotossa kaluston paino kertyy lähinnä näytekairasta ja -purkeista. Vallinneessa säätilassa on ehkä vielä huomioitava sadevaatteitten paino. Akselipainon lisäksi myös peltoon kohdistuva pintapaine pysyy pitkin peltoja saapastelevalla isokenkäisellä näytteenottajalla traktoriin verrattuna varsin maltillisena. Maanäytteitten lisäksi tutkitaan myös lannan ravinteita. Saman maanäytekairan kanssa operoitiin myös eläinhallissa katon alla (tässä vaiheessa sade oli tietysti lakannut) ja porailtiin kuivikepohjasta näyteainesta purkkiin.

Tiuhan nurmen tilalla pitäisi ensi vuonna olla kasvimaa. Kuivemmat olosuhteet
olisivat eduksi nurmen hengiltä saamiselle kasvimaakasvien tieltä.
Tällä kelillä on turhan helppo juurtua uudelleen. Pari muokkausta
tuskin riittää. Edellisvuotiset porkkanat ja palsternakat ainakin olivat
edeltäneen nurmen lukuisista muokkauksista huolimatta useampaan
otteeseen tukehtua raiheinään.

Ennen isoimpia sateita ehdittiin myös hiukan muokkailla. Nurmi on aika sitkeähenkistä. Uusi kasvi seuraavalla kaudella tukehtuu ruohoihin, jos lopetettavan nurmen kuritus ei ala jo syksyllä. Toisenlaisilla maalajeilla ruohonkorren henki voisi olla hiukan helpommassa, mutta täällä joutuu nurmen lopetuksessa maata kääntelemään urakalla niin syksyllä kuin keväälläkin. Matoparat. Ovat vähän pinnemmassakin nyt, kun ei kuivuus kiusaa.

Pilkkihaalarien paluu

Taiteellinen vaikutelma vallan mainio. Lisäksi ei tarvitse
tulla suorinta tietä kotiin mummolta ja ukilta, kun on näitä
kiertoteitä, mistä valita. Talvella vastaavan reittiverkoston
voi tehdä lumeen.

Mitä 5-vuotias haluaa tehdä sateisen hämärtyvänä iltana, kun vähän jotain vielä kerkiää ennen iltaruokaa? Kaveri heittää takin niskaan ja saappaat vääriin jalkoihin sekä ilmoittaa lähtevänsä haravoimaan lehtiä. Viisitoistavuotiaaksi mennessä ajatusmaailma sitten kokee joitakin muutoksia. Ainakin kännykkä hankaloittaa haravanpitelyä ja oma-aloitteisuus esiintyy muilla toimialoilla.

Syksyiset lehdet ovat nättejä, joten vielä toinenkin
taideharavointikuva.

Tämän viikon ohjelmassa on jälleennäkeminen laitumelta toissa viikolla Orimattilaan lähetetyn sonnipojan kanssa. Näkemisen osalta tapahtuma on ehkä
 hieman yksisuuntainen ja tunnelma mikrobiologisten tosiasioiden seurauksena hyvinkin viileä.

Huomiselle on siis tiedossa leikkaamokeikka ja sen jälkeen illan täydeltä pääkaupunkiseudun reko-jakoja. Reko-retkeily jatkuu vielä seuraavinakin päivinä. Etanan sarvet osoittavat huomiselle reilun kymmenen asteen lämpötilan kaveriksi vettä ja reipasta tuulta (8 m/s) suoraan mereltä. (Etanan lausunnot tarkistettu hyvien lähdekriittisten käytäntöjen mukaan useista muista lähteistä: Ilmatieteenlaitos, Foreca, "norjalainen") Näillä tiedoilla isäntä suunnitteli aloittavansa pilkkihaalarikauden. Edellinen sesonki taisi päättyä huhtikuussa.

Emäntä onnistui taas matkailemaan niin,
että jäi tästä lystistä paitsi.

Emäntä perehtyi viikolla ranskalaiseen suoramyyntiin. Erään juustolan ovella oli tarkistuslista "Onko minulla kaikki, mitä torilla tarvitsen?".  Vaikutti puutteelliselta; ei minkäänlaista mainintaa pilkkihaalareista tai edes villahousuista. Eikä myöskään lämpömittareista, omavalvontasuunnitelmasta tai elintarvikevalvonnan todistuksesta valvontaan kuulumisesta. Kyseisen listan tekoa on täälläkin suunniteltu, mutta koska listan optimaalinen sijoituspaikka on vielä ratkaisematta, on listakin saanut odottaa. Listan laatimisella tosin pääsee vasta säntilliseen vaikutelmaan. Se olisi ehkä myös syytä käydä aina lähtiessä läpi.

Tämä haravointijoukkue on siirretty taustalla näkyvältä lehtienputoamisalueelta vihreämmälle niitylle. Senkin kasvu vain on jo aika hidasta. Rinnelaitumella ei kuitenkaan vesi seiso viime sateittenkaan jälkeen, joten se soveltuu erinomaisesti märehtimisalustaksi.

Syksy saa

Kuivurin tuntilukema. Tämän molemmat kotimaiset suvereenisti hallitsevan
mittarin lukema on kasvanut syksystä 1986 lähtien. Esillä tyypillistä ei vielä
koulussa ruotsia opiskelleen maalaislapsen sanastoa. Emännän
suomenruotsalaisia opikselukavereita huvitti, kun kerroin
ensimmäisestä oppimastani ruotsinkielisestä lauseesta. Oppimateriaalina
oli ollut traktorin hytissä oleva kaksikielinen laatta. "Håll fast i ratten om
traktorn stjälper. Hoppa ej!" (Pidä kiinni ohjauspyörästä traktorin kaatuessa.
Älä hyppää!)

Isommat kiireet ovat alta pois, kun sato on laarissa. Tai siis myyntikasvit ovat laarissa. Oman mahan täyte on vielä mullan alla, sillä perunalaari ammottaa tyhjyyttään. Kellaria pitäisi saada jäähtymään, mutta ei oikein kylmene, kun syksystä huolimatta tämä suvisää jatkuu. Aamunkin mittarilukema on tyypillisesti +8. Muutkaan laarit eivät  kuluneen suven jäljiltä varsinaisesti pullistele. Varsinkin, kun rypsi, joka ainoana ylsi pullistuttaviin satotasoihin, on jo viety puristamolle. Alhaisen satotason positiivinen puoli on näin märkänä vuonna tietysti kuivatuskapasiteetin riittäminen.

Selvä syksyn merkki on myös matkalaisten kotiin paluu. Maailmankuvaansa kaukaisessa Länsi-Hollolassa avartanut maisemanhoitopartio palasi kotilaitumille. Kotiin ei ajanut routa, vaan ihan tavallinen nelivetoinen traktori tarkoitukseen sopiva kärry perässään. Eihän tässä tietysti porsaista ollutkaan kysymys.

Alkavalle viikolle on luvattu pitkästä aikaa sadetta (viimeksi satoi eilen) kutakuinkin joka päivälle. Tarkoittaa käytännössä sitä, että sateen takia kuraiseksi muuttuva perinnebiotooppi jätetään villieläinten haltuun. Oheisen kuvan kesyt eläimet poistuvat pellolle syömään viimeiset laidunruohot ennen reilun puolen vuoden talvidieettiä. Talonväen talvidieetti ei toivottavasti huku viikon sateisiin. Isäntä vitsaili peittävänsä perunamaan pressulla (ei meillä oikeesti oo niin isoa) nostoa vartoamaan.

 

Ruskeavalkoisia lehmiä ja mustavalkoisia runkoja. Lapinlehmällä olisi tässä ympäristössä ollut maastopuku luonnostaan.