Sadonkorjuuapulaisia

Mistäs sitä erottikaan sonnin ja härän? No, ainakin siitä, että sonni kaivaa
kuoppia - sorkan lisäksi päällään - ja sehän näkyy naamasta.
Perjantaiaamuna laidun oli lähes tyhjä. Mansikkamaan laidalla ihmettelevä
seurueen suurin - Nurmi - oli se mammanpoika, joka ei ollut uskaltanut lähteä
tutkimusmatkailemaan.

Torstai-iltana puhalteli vieno länsituuli. Kasvimaan ohi ajanut ystävällismielinen tuttava ilmoitti tuulen siirtäneen maisseille iltapäivällä asetellun harson ennustetun yölämpötilan kannalta epätäydelliseen asentoon. Isäntä lähti palauttamaan harsoa paikalleen. Työn miellyttävyyttä lisäsi pimeyden lisäksi märkyys. Emäntä oli samaan aikaan havainnut mielestään ylimääräistä ääntä sonnien suunnalta. Valojen sammuttaminen sisätiloista ei kuitenkaan paljastanut pimeydessä vilahtelevia valkoisia selkiä ei-toivoituissa suunnissa ja ääntä kuului myös oletetusta sijainnista. Harhautuneiden selkien opastaminen oikeaan suuntaan onnistuu paremmin valoisaan aikaan. Koska isäntäkään ei ollut palatessaan havainnut ylimääräisiä liikkujia, huutelun syyksi epäiltiin herrojen kiinnostusta viereiseen metsään siirrettyä lehmälaumaa kohtaan.

Sorkan jälkiä ja esiinkaivettuja perunoita. Emäntä oli keväällä ostamut
kilon pussukat paria mielenkiintoista perunalajiketta. Sato oli tarkoitus
kerätä hiukan maistettavaksi ja loppu siemeneksi seuraavalle suvelle, jos
siis sattuvat maistumaan. Pojat aloittivat noston, mutta jättivät sadon
(violetteja)  keräämättä. Saatiin sitten maistettavaa. Onneksi olivat
liikkeellä naudat eivätkä siat. Jälkimmäiset olisivat todennäköisesti
syöneet löytönsä.

Mentiin nukkumaan. Huutelu tuntui aamulla jatkuvan ja laitumen viereisessä leikkimökissä nukkunut lapsityövoiman edustaja kertoi sonnien juoksemisen kuuluneen yöllä hyvin. Puuron syötyään kaveri lähti tarkistamaan tilannetta ja saapui pian raportoimaan, sorkan jäljistä verstaan takana ja Oleksista kuivurin tykönä. Emäntä lähti saattamaan ekaluokkalaista kouluun ja isäntä tarkistamaan tilannetta. Laitumelta löytyi vain Nurmi ihmettelemässä, miksi hänet on jätetty yksin. Muu porukka pyöri hallissa ja kuivurin tietämillä. Isäntä palautti harjoittelijan kanssa pojat paikoilleen. Emäntä ehti takaisin kotiin ja kävi pitämässä nimenhuudon. Yksitoista läsnä, kaksi poissa. Puuttujat olivat onneksi härkiä. Pojat olivat nimittäin todennäköisimmässä löytöpaikassaan eli lehmien laitumella. Operaatio oli sillä erää ohi.

Sorkanjälkiä oli runsaasti myös leikkimökin vieressä, joten ei ihme, että juokseminen oli hyvin nukkujan korviin kuulunut. Yleisen haahuilun lisäksi oli vietetty pienimuotoista sadonkorjuujuhlaa ainakin luumupuilla, perunapenkissä ja mustaherukkapuskassa. Talonväellä sadonkorjuujuhla jatkui siinä mielessä, että yöpakkasten ja päivällä vallinneen poudan myötä myös tattarit päästiin puimaan. Juurekset ja kaalit vielä.

 Sorkanjälkiä (merkattu nuolella) ja tavallista runsaammin pudonneita luumuja puun alla.

Osa tattarista oli unohtanut, missä päin on taivas tai sitten vaan väsytti, kun oltiin maaten. Pystyssä töröttävät vihreät huiskaleet ovat viimevuotisen hamppumaan jäämistöä. Tästä kertyi satoa hyvin, mutta alavammalla maalla sijainnut lohko osin paleltui heinä-elokuun vaihteen kylminä öinä ja sato jäi pieneksi.

Kolmiottelussa

Nuijamaa ja Repola. Joutuu maitopoika vähän kumartumaan mahaansa
täyttääkseen. Jo pikkuvasikalla häntä heiluu, kun maitopumppu toimii ja
liikkeessä näkyy olevan tämänkin körilään kärpäshuiska.

Puimuri osallistuu näillä kentillä tänä syksynä kolmiotteluun. Lajit ovat rypsi, härkäpapu ja tattari. Toinen laji saatiin tämän päivän poudilla nihkeään päätökseen, mutta kolmatta vielä odotellaan. Pistelaskusysteemiä ei ole standardoitu, mutta oletettavasti tukoksista sakotetaan. Härkäpapupellossa oli paikoin vierekkäin vihreää ja mustaa jo varisevaa papua. Arvo siinä nyt sitten oikea puintipäivä. Vihreyden - ja ehkä vähän savikan varsien - seurauksena isäntäkin  urheili kietoutunutta kortta irti koneen sisuksista. Suoritus jäi pisteyttämättä. Käsi on kuulemma vielä hiukan kipeä urakan jäljiltä.

Sarjassamme näköala puimurista -kuvia. Vaikka puimuri joskus
tukkeutuukin, näkymä saran alusta muistuttaa iloitsemaan siitä,
että sirpille on nykymaailmassa vaihtoehtoja.

Sunnuntai-iltana toisen lajin ollessa keskeytyksessä sääolosuhteista johtuen ehti tulla toisenlainenkin urheiluvaroitus. Naapuri oli saanut metsämiehiltä ilmoituksen "vaaleista eläimistä" metsässä tilustensa liepeillä. Naapurin omat eläimet ovat tummahkoja, mutta hänen perinnebiotoopissaan ulkoilevat meiltä lainatut hiehot ovat selvästi vaaleampia. Naapuri siis ymmärrettävästi tulkitsi, että hiehon pullukat ovat karussa ja ilmoitti siitä meillekin. Sunnuntai-ilta sateisessa pimenevässä metsässä lehmiä etsien kuulosti varsin houkuttelevalta. Haastavampaa olisi tietysti ollut etsiä tummia eläimiä samoissa olosuhteissa. Isäntä keskeytti päivällisen ja oli jo pihalla lähdössä etsiskelyihin mukaan ennen täyttä hämärtymistä. Vapauttava puhelinsoitto ehti kuitenkin tulemaan ennen pidemmälle ehtimistä. Naapuri oli ehtinyt perinnebiotooppiinsa, missä hiehot märehtivät moitteettomasti sijoittuneina. Alkuperäisen hälytyksen tekijä ei vain ollut huomannut metsässä olevaa aitaa itsensä ja "vaaleitten eläinten" välissä. Kyllähän piristyi iltatunnelma.

Puimuriottelun päätöslajia - tattaria - odotellessa vietetään valtakunnallista Osta tilalta -päivää. Paikallisella tasolla yritämme viettää myy tilalta -päivää aina, kun joku olisi valmis jotain ostamaan. Kansallisen tason markkinahumua tavoitellaan sillä, että lauantaina tilan tuotteiden lisäksi myynnissä on kahvia&tykötarpeita ja ystävällismielinen lehmä myöntää halukkaille audiensseja. Puimurikin lienee tavattavissa, koska se päätöslaji ei vielä ole ajankohtainen. Tervetuloa!

Yksi ei kuulu joukkoon.

Sesam aukene!

Tämä humalanvieras (Cuscuta europaea) ei ole humalassa vaan nokkosessa. Tavattavissa luonnonpäivän biotooppikierroksella klo 13.

Hallin nurkalla tavattavissa oleva Kympin tytär
Riljoona näyttää tältä, mutta osaako
joku sanoa, kuinka monta nollaa siinä kuuluisi olla.

Taas valmistellaan luonnonpäivää ja avoimia ovia. Lapsityövoima on aloittanut koulunsa ja palloilukautensa, mikä asettaa tiettyjä haasteita aiheutuvalle työvoiman kysyntähuipulle. Onneksi ei ole viljoja kasvussa. Huippu olisi ollut vähän turhan korkealla, jos järjestelyhenkilökunnasta olisi pitänyt löytää myös puimurikuski. Rypsit on puimuroitu laariin ja itse asiassa ne ovat jo sieltä poiskin. Härkäpapu taas on sen verran sekalaisessa tilassa, että sadonkorjuukone joutaa pyydystämään naapurin rukiita. Tattarin vuoro tulee vielä myöhemmin.

Papupellon sävy ei vielä puimuria kutsu. Ankeampaa kuun maisemaa
odotellaan. Viikolla kuulin, että sopivan pienisiemenisten
härkäpapulajikkeiden puinti vihreänä onnistunee tuorehernepuimurilla.
Tuleentumattomien papujen ystävillä saattaa siis lähivuosina
olla ikuinen kesä kaupan pakastealtaan vihannespuolella.

Puitavan puutteessa puuttuu tietysti myös eteläsuomalaisen maaseudun syysääni, kuivurin humina. Emäntä oli aikoinaan maatalousharjoittelussa karja-Suomessa, jossa ei viljaa juuri kasvanut ja metsävälit peltojen ympärillä olivat pitempiä. Elo-syyskuun vaihteessa kotona käydessä kotoinen tunnelma tuli kävellessä illan pimetessä asemalta kotiin. Seuraavan kuivurin ääni alkoi erottua, kun edellinen vaimeni.

Lohkojen vaihtoja on suunniteltu niin, että yleisöpäivinä talouskeskuksen nurkilla olisi syötävää ja siten nautoja katseltavaksi. Omaamallamme säänennustuskyvyllä suunnittelun sijaan olisi parempi puhua arpomisesta, sillä aikatauluihin vaikuttavat niin sateet kuin lämpötilakin. Tällä kertaa kierrättely näyttäisi kuitenkin menneen tyydyttävästi kohdalleen ja lähilehmiä on sekä pihassa, että puutarhassa - tai siis toivottavasti pysyvät niiden vieressä. Maanantaiset laumojen siirrotkin menivät putkeen, ylimääräisiä juoksuaskelia ei tarvittu. Kourallinen sonnivasikoita tosin käväisi naapurin pihassa, ennen kuin paikanvaihtoihin oli edes ryhdytty. Ajoitus oli onnistunut. Emäntä sattui nimittäin olemaan pois kotoa. Saattaa kuitenkin olla, että isännän ja emännän näkemykset tästä onnistuneisuudesta eroavat toisistaan. Aurinko on luvannut ajoittaa itsensä paistamaan lauantaille, toivottavasti lupaus pitää ja yleisö ajoittaa saapumisensa samalle päivälle. Me yritämme sitä ennen ajoittaa itseämme viimeisiin valmisteluihin. Tervetuloa 31.8.2019 klo 12-15!

Siirtonautoja

"Tuolla ne kaverit häämöttävät lohkon perällä, mutta taidanpa vielä kunnioittaa tuota aidan paikkaa ja jättää menemättä." Emäntä telepaattisilla kyvyillään tulkitsee Rutun ja Repolan ajatuksia.

Kuivuus on rajoittanut laidunten kasvua ja toinenkin sonni piti saada pois lehmien laumasta. Ohjelmassa oli siis eläinten järjestelyjä. Aamulla aloitettiin metsästä pellolle siirrettävästä ei astutettavien laumasta. Lehmät vaihtoivat lohkoa rutinoituneesti siitä, mistä ennenkin. Vähemmän rutinoituneet vasikat jäivät kunnioittamaan langatonta aidan paikkaa ja pitivät varmempana olla tunkematta sorkkiaan tuohon epäilyttävään kohtaan. Rohkeat äitikät kulkivat jo sujuvasti turpa maassa nurmen puolella. Metsälaidun ja pelto ovat vierekkäin, välissä tilustie. Lehmät päättivät siirtyä lohkon toiselle laidalle ja vasikat juoksivat metsän puolella vastaavaan kohtaan. Päätettiin avata aitalangat toisen nurkan kohdalta, jos vaikka siinä olisi ollut vähemmän epäilyttävää sähköä. Eivätpä pojat menneet siitäkään ja lehmät häipyivät laitumen perälle. Huudeltiin äitiä ja käytiin välillä katsomassa toinen avattu aidan kohta ja palattiin takaisin. Huhuiltiin lehmät takaisin aukolle ja lehmiä tulikin tielle asti niin, että kolme poikaa rohkaistui menemään. Parin viimeisen kanssa saatiin odotella ja otettiin aitaakin lisää auki. Lopulta pojat menivät jälkimmäisestä kohdasta ulos, hölkkäsivät tietä pitkin ja sitten ensimmäisen portin kohdalta laitumelle. Mukavuudenhaluisen kannalta ajoissa, sillä sade oli ennustettu noin kello kymmeneksi ja homma tuli valmiiksi jo puolelta. Hyvä niin, sillä kello kymmeneksi odotettiin vierailijaryhmää.

Lorun (oikealla) porukka, josta sonni livahti pois jo kaksi viikkoa sitten,
päivysti veräjän tykönä, kun metsälehmiä siirrettiin. Siinä vaiheessa kun
oma vuoro olisi tullut, oltiin jo häivytty biotoopin toiselle laidalle.
Tässä palaillaan kuitenkin huhuiltuna takaisin päin.

Ryhmä tuli ajallaan ja kun ryhmän kanssa lähdettiin tekemään linja-autokierrosta harjun ympäri oli ensimmäisessä metsälaitumen kulmassa päivystämässä sympaattinen kolmen naudan ryhmä. Seurueella oli ollut jotain muuta tekemistä siinä vaiheessa, kun isäntä huhuili porukkaa kokoon. Se tyyppi, joka muistaa, kuinka monta eläintä on missäkin laumassa, opiskeli siirron aikaan suomen kieltä ja matematiikkaa paikallisen oppilaitoksen kolmannella luokalla. No, tiedettiinpähän, mitä tehdään sitten, kun vierailijat ovat lähteneet.

Kolmikko siirtyi oikeaan osoitteeseen suhteellisen nätisti. Seuraavaksi hölkkäytettiin perinnebiotoopista rouva Loru seurueineen myös peltolaitumelle. Nyt on lopultakin saatuvähän vettä ja biotoopissa osa poluista käy aika kuraiseksi sateen jäljiltä. Homma sujui ilman ratarikkoja, vain pieni ja sievä Riljoona-vasu ei meinannut osua laitumen veräjästä ulos, mutta muu porukka onneksi suvaitsi totella odotuskomentoa.

Päivä lämpeni, joten viimeisin operaatio oli hikisin. Herra Nurmi piti saada kasvimaan laidalta eroamaan lehmistään ja siirtymään poikamiesosastolle perinnebiotoopin ja talouskeskuksen halki. Kaveri saatiin oikealle puolelle aitaa ilman, että lehmiä tai vasikoita livahti mukaan. Suunta ei ollut kuitenkaan aivan selvä, vaan matkalla oli välttämätöntä pöllyttää multaa ja kaivaa kuoppia sekä kertaalleen palata takaisin katsomaan, jos nyt kumminkin veräjä muun lauman joukkoon olisi auki. Lopulta oikeaan suuntaan tultiin juosten ja puroa ylitellen. Ylityspaikat olivat saattotyövoiman saappaanvarren pituuteen nähden onnistuneesti valittuja. Sukat olivat päivän päätteeksi vain hikiset. Onneksi tuli otettua saappaat eikä niitä vilpoisempia kenkiä.

Siirron aikaan muissa kiireissä olleet Räikeä ja Paljon ovat siirtyneet oikealle puolelle. Kuvasta puuttuu samassa seurueessa oleillut Räikeän hyvä kaveri Rohkea.

Henkkarit, kiitos

Nättihän se siinä. Nätin erikoistaitoihin kuuluu hirviaidan alitus.

Eräänä aamuna leikkimökkinukkuja tuli sisälle ja kertoi, että aidan väärällä puolella on sonni. Silmälasit olivat yöpyneet sisätiloissa, joten siksi väärällä puolella maleksijan tarkkaa henkilöllisyyttä ei kerrottu. Äiti jatkoi puuron syöntiä, koska arveli sonnin hetken selviävän aidan väärän puolen ruohoilla. Hetkeä myöhemmin raportoitiin - edelleen ilman silmälaseja - Palturin olevan leikkimökin tykönä.

Äidin lautanen oli tyhjä, joten edellinen polvikin terävöityi ja lähti pukemaan haalareita. Isäntä oli aamulla aikaisin ollut  harjun toisella laidalla laittamassa kastelua kasvimaalle, mutta oli jo palannut pihaan. Emäntä raportoi hänelle telefoonitse Palturi-oletetun ilmoitetun sijainnin, jatkoi säähän sopivien varusteiden haalimista sekä vastaili pienimmän pienoikaisen tärkeisiin kysymyksiin. Kaverin lukutaito on vielä vaatimaton suhteessa Koneviestin kuvatekstien pituuteen, joten tärkeät kysymykset olivat aika teknistä laatua. Vastailu viivytti ulos ehtimistä hetken, mutta tuon hetken aikana isäntä oli harjoittelijan kanssa ehtinyt laittaa sonnin takaisin oikealle laitumelle.

"Mitäs me kovikset?", sanoi sonni harmaalle kivelle. Nurmea ei ole
tavattu puntiksella.

Emäntä lähti haalareissaan sitten kasvimaalle. Jonkin verran myöhemmin sinne viipottaa polkupyörällään ylämäen hieman hengästyttämä - tärkeä tieto oli toimitettava perille viivyttelemättä - aamuinen leikkimökkikaveri. "Laitumella on yksi sonni liikaa. Siellä on myös Oleksi." Isäntä taas oli aamusella raportoinut Oleksin lehmineen tarkkailleen perunan sadetusta pumpputraktorin tykönä kasvimaan puolella harjua. Eivät olleet isäntä ja harjuri tarkastaneet aitaan palautetun kaverin henkilöllisyyttä. Eikä tietysti tule ensimmäiseksi mieleen, että hetkeä aikaisemmin harjun takana päivystänyt sadetusasiantuntija on jolkotellut aidan läpi ja hylännyt seurueensa. Leikkimökkityyppi, kun olisi näkimien kera ehtinyt paikalle, ei erehdystä olisi tapahtunut. Paikalliset scherlockholmesit selvittivät vielä Oleksin reitin. Johtolangoiksi löytyi löysässä oleva aitalanka ja muutama sontaläjä.

Tämä eipisodi olisi ollut suorastaan toivottu puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin sonnit oli suunniteltu poistettavaksi lehmien laumoista. Nyt sitten pohdittiin, ovatkohan kaikki lehmät jo tiineitä, vai pitäisikö Oleksi palauttaa työmaalleen. Ei lähdetty järjestelmään, koska oikeastaan olisi aika hyvä, jos vasikoita ei syntyisi enää toukokuussa ja muutakin ohjelmaa oli päivälle tarjolla. Keväällä tiedetään oliko oikea päätös.

Mitä puimurille jäi?

Kyllä tänne puimurin kanssa tultiin, vaikka kevät ei kovin lupaavalta
näyttänytkään.

"Oi saavu toukokuumme ja tuuli lämmin tuo." Sekä tänä että viime vuonna kevät toi vähän turhankin lämpimiä tuulia ja ennen kaikkea siinä lämmössä viihtyviä siipiveikkoja.

Rypsin lisäksi muutkin kaalikasvit ovat ötökkäherkkiä tai vain maittavia.
Mustat pisteet ovat kirppoja tuholaisverkon päällä. Muun muassa kukkakaalit
ja lantut selviävät tässä vaiheessa kasvuaan näistä, vaikka joku verkon
alle osaakin lehtiä nakertamaan. Esim. kiinankaalilla ulkonäön myyvyys
taas kärsii, jos lehdet on kirjottu pienillä rei'illä.

Toukokuinen tarkastusretki kukkivalle rypsipellolle ei varsinaisesti mieltä nostattanut. Keltaisia kukintoja täplittivät ikävästi mustat rapsikuoriaiset. Yleensä niitä ei siihen aikaan ole vaivaksi asti ollut, ja siksi syysrypsistä on tullut luomuna ihan käypäisiä satoja. Ötökättömyyttä on todennäköisesti auttanut sekin, ettei syysöljykasveja  seudulla juuri viljellä.

Ainoa, mitä näille mustille pilkuille voi siinä vaiheessa luomuna tehdä on poistua paikalta, nostaa peukut pystyyn ja palata loppukesästä puimurin kanssa toivoen, että sillekin on jäänyt jotain. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe on työläämpi, sillä ruiskun kanssa tapahtumapaikalle palaamalla on paljonkin pelastettavissa.

Kirjanpito tuppaa kesäaikaan usein olemaan vähän rästiintynyttä. Viime
päivinä vallinnut >+25C-lämpötila kannusti kuitenkin siirtymään ulkotöistä
kuitin näpyttelyyn. Työ on vähemän hikistä ja plussana hirsiseinän
aurinkosuojakerroin pärjää vallitsevalle uv-indeksille reilusti tuhdeintakin
aurinkorasvaa paremmin. Eikä vuodenajan eväissäkään ole valittamista.

Rypsin puintiin päästiin eilen. Kyseessä oli talon poutivin lohko ja kuivuus olikin osassa kasvustoa vielä täydentänyt kuoriaisten töitä. Harjoitukset jatkuvat, mutta laarien ratkeamisvaaraa ei valitettavasti ole näköpiirissä tämän päivän kohteillakaan. Viljelijä on kuitenkin jonkin sortin optimisti, sillä tulevan vuoden rypsimaata on taas valmisteilla. Jos vaikka ensi keväänä ne lämpimät tuulet tulisivat pikkuisen myöhemmin. Rikkojen kuritusta pouta ja helle suosivat, mutta kylvämäänkin pitäisi päästä, jos satoa mielii saada. Tasaiseen taimettumiseen tarvittavaa H2O-tehoainetta vain ei ole lähitulevaisuuden sääennusteisiin merkattu.

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa yleisön kahvinjano oli huomattavasti tiedonjanoa
suurempi. Kasvipöydän ympärillä on paljon väljempää kuin puffetissa.
Kameramies ei kuitenkaan ollut laukaisuvalmiina yleisön toisenlaisen
sijoittumisen aikana.

Tämä aita pysäyttää hirven. Ihminen mahtuu alta ryömimään, kunhan
vyötärönympärys on Kansanterveyslaitoksen suosittelemissa rajoissa. Kuvan
Oja-hiehoa isompi Nätti-lehmä on kuitenkin aidan pariinkin kertaan alittanut.
Tämänkertainen alituskohta oli kuvassa näkyvän punaisen kepin vieressä.
Aika joustava materiaali.

Lauantaina oli ovet auki - niin että siitä oli oikein tiedotettu suuntaan ja toiseen. Emäntä oli ainakin vaivannut päätänsä keksiäkseen firman fb-päivityksiin joka päivälle erilaisen aasinsillan, jolla muistuttaa siitä, että täällä on lauantaina yleisötilaisuus. Yleisön muisti lienee ollut mainio - muistutuksista johtuen tai niistä huolimatta - sillä väkeä oli paikalla oikein mukavasti. Ei mennyt järjestämisen vaiva harakoille. Kunniamaininnan arvoisesti kunnostautui meteorologinen osasto. Kasvinäytteissä oli muun muassa sokerijuurikas Etelä-Hämeenkoskelta, mutta sen vieressä esillä ollut sokeri ei muuttunut sokerivedeksi. Eikä tuuli vienyt näytepurkkeja.

Ruokintasimulaattori koekäytettiin omalla väellä ennen
yleisön saapumista. Miljoona (vas.), Oikea, Muhkea ja Runsas
nauttivat henkilökohtaisesta heinätarjoilusta pitkin päivää.

Perjantaina mentiin ajoissa nukkumaan, jotta lauantaiaamuna aikaisin oltaisiin sitten virkeinä tekemässä viimeiset valmistelut. Naapuri soitti illalla yhdentoista aikaan. Hänelle oli ilmoitettu väärin sijaitsevasta lehmästä. Naapurin lehmät olivat ilmeisesti sijainneet asianmukaisesti, joten naapuri ystävällisesti välitti tiedon dislokaatiosta meille. Paikka jäi hieman epävarmaksi, joten isäntä lähti tarkastamaan epäiltyä kohdetta. Epäilty löytyi itse teosta. Kerran aikaisemminkin hirviaidan alittanut Nätti-lehmä hölkötteli laitumen viertä tienpenkalla. Isäntä avasi hirviaidan portin ja huhuili Nätin takaisin. Suvaitsi onneksi tulla.

Isännän keskeytyneet unet eivät valitettavasti palanneet yhtä sutjakkaasti. Keskeytyneistä unista huolimatta aamun valmisteluissa oltiin ajoissa. Aamulla tehtiin nimittäin hiukan ylimääräistä väliaitaa, jotta Nätin lauma saatiin varmuuden vuoksi pois hirviaidan vierestä. Olisihan sitä tietysti päivällä ollut runsaasti porukkaa aituria jahtaamaan, jos tarve olisi tullut. Biotooppikierroksella ollut väki ei sekään valittanut nukahtelevasta oppaasta.

P.S. Tervetuloa uudelleen 31.8. Suomen luonnon päivän merkeissä! Ainakin vihannesvalikoima on silloin laajempi.