Hämärähommia

Luxi- ja lämpömittarien lukemat sen kun alenevat. Keskiviikko-
iltana  jäähdyttely aloitettiin Järvenpään torilla, sieltä siirryttiin
Keravalle (kuva) ja illan päätteeksi Tuusulaan. Emäntä
kerrostoppautui topattoman ja topallisen takin yhdistelmään
sekä pitkäpunttisiin villahousuihin - eikä palellut, vaikka liikuntaa
oli aika nuukasti tarjolla. Tuotteitten maistattamiseen
(routakyyttö ja härkäpapulisäke) sää
oli mitä mainioin tarjoilu- ja säilytyslämpötilan kannalta.
Talvisilla kierroksilla pavut ovat olleet joskus aika kohmeisia. 

Mitä sitä on viime aikoina tehty? Myyty auton takaluukusta hamppua pimeillä parkkipaikoilla. No, hiukan on ollut kyyttöä ja papua kyytipoikana.

Tälle viikolle osui kaksi työmatkaa.  Reko-jakeluillat olivat tarjolla keskiviikolle ja torstaille. Isäntä on kullä kurvaillut lietevaunun kanssa edestakaisin harva se päivä, mutta toiminta rajoittuu sen verran pienelle alueelle, että se ei ehkä käy työmatkailusta.

Keskiviikkona suuntasimme vajaan asteen verran etelään ensimmäisenä pysähdyspaikkana Järvenpään tori. Reko-ryhmä on toiminut Järvenpäässä reilun vuoden, mutta positiivisesti voi todeta, että markkinoilla on vielä kasvunvaraa. Sen verran ihan paikalliseksi tunnustautuneita kertoi tulleensa ihmettelemään, mikä pakettiautojen kokoontumisajo torilla on meneillään. Varmemmin tietoon toiminnasta törmää ehkä  puskaradion ja muiden tiedotusvälineiden lähetyksissä. Livenä tilaisuuteen osuminen nimittäin vaatii oikeaa ajoitusta, sillä nämä jokatoisviikkoiset kokoontumisajot siirtyvät jo puoli tuntia alkamisestaan Keravalle ja sieltä edelleen Tuusulaan.

Kesällä vastaavalta etelän matkalta sai körötellä kotiinkin valoisassa. Nyt syksyn mittaan on reissuja suunnitellessa tarkistettu netistä paikkakuntakohtaisa seuraavan viikon auringonlaskuaikoja. Valaistuskalustoa ja akun lataustarvetta on sitten mietitty sen mukaan, kuinka monessa kohteessa valoa on tarvittu. Marraskuu saapuu. Silloin ei enää tarvitse miettiä. Myönteinen puoli on sekin, että kyytön matkanaikainen kylmäsäilytys rupeaa hoitumaan vähemmällä panostuksella. Talonväen lämpösäilytys taas vaatinee jossain vaiheessa pilkkihaalarien tyyppisiä lisävarusteita.

Maistettu maissia

Valitettavan epätarkka kuva, mutta sama hyönteinen näkyy isommassa kuvassa keskivaiheilla.

Viljan viljely on ollut tilalla viime vuosina aika olematonta. Yksi poikkeus viljakasvien joukossa sentään on. Tänäkin vuonna tiluksilla kasvoi maissia useita neliömetrejä. Viimevuotinen 9-vuotias maissivastaava oli korvautunut 10-vuotiaalla. Maissi kypsyi edellisvuotista paremmin. Johtui kuitenkin varmaan lämpimämmästä säästä eikä kypsemmästä viljelijästä. Tähkät maistuivat paitsi talonväelle myös toistaiseksi tunnistamattomalle hyönteiselle. Kaveri kuitenkin edusti myöhäisempää herännäisyyttä, sillä apajille oli herätty vasta aivan viimeisenä korjattuihin tähkiin. Saattoi tietysti olla vain kranttu, jolle eivät varhaisempaa tuleentuneisuutta edustaneet tähkät maistuneet.

Syöty on, mutta kenelle maittoi. Jäljelle jääneiden osien syöjien nimet ovat kyllä tiedossa.

Kierrätysmateriaalista valmistettu etukuormaajatraktori. Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kertoo mikä on talon suosituin tuontielintarvike.

Tunnettu eurooppalaisperäinen maissin syöjä on maissikoisa. Emännän käsityksen mukaan tähkissä ja korressa möngertävät kuitenkin toukat eivätkä itse hyönteiset. Lyhyt (kuva)kirjallisuuskatsaus (=googleen kirjoitettu Ostrinia nubilalis corn) vahvisti tätä luuloa. Itse perhonenkin näytti enemmän perhoselta kuin jyvistä bongattu ötökkä. Vielä on kuitenkin kääntymättä maatalouseläntieteellisesti valistuneempien ystävien puoleen. Maissin nakertajan lajinmääritys on edelleen Ötökius maissius -tasoa. Alkukesästä taimille tuhoja aiheuttanut tapaus taas oli lajintunnistusmielessä helpompi, vaikkei totellutkaan nimeä rusakko.

Maissikoisa saa syötyä maissin kumoon tekemällä tuhojaan korressa. David vs. Goljat - pienempi voitti. Matojen pilaamat tähkät eivät ole nekään kovin houkuttelevan näköisiä. Lisäksi koisan syömien tähkien jyviin iskevät homeet ja sienitaudit, jolloin tähkä voi olla melkoinen hometoksiinipommi. Tällä muutaman neliön alalla maissin osuus ruokavaliosta pysyy kuitenkin sen verran pienenä, että emmeköhän selviä, vaikka homeet tätä UCOa (Unidentified corn eating object) seuraisivatkin.

Puimurin talviloma häämöttää

Hytittömästä puimurista saisi parempilaatuisia kuvia, mutta vastaavasti riski
kameran putoamisesta leikkuupöydälle on suurempi. Puintivalmis
apilapelto näyttää tältä.

Syksyn viimeiset leikkuupuimuriharjoitukset ovat ohi. Kauden päätti tänäkin vuonna puna-apila. Pellon tyhjennyttyä puolikkaan puimurin omistaja (isäntä) ajeli kokonaisen puimurin sen toisen puolikkaan haltijalle. Tarkkaan ottaen neljänneksen omistaja ajeli, koska puimurin puolikas on emännän ja isännän yhteistä omaisuutta. Isännällä oli kuitenkin emännän lupa ajella ihan koko puimurilla.

Perille päästyään isäntä soitteli noutajaa. Emäntä tietysti hövelisti lupasi tulla, mutta pihassa totesi, ettei autoja ollutkaan kotosalla. Ukin tiedettiin olleen liesussa, mutta mummokin oli ottanut pyörät allensa. Polkupyörän tarakassa kököttävä iloisen punainen istuin olisi isännän takamukselle liian kapea ja lisäksi siinä on 22 kilon painorajoitus. Se ei siis ollut käyttökelpoinen vaihtoehto. Pihapiirissä häämötti kuitenkin pari nelipyöräistä, joten näppärä ratkaisu oli lähteä isännän hakuun traktorilla. Tehokkaasti samalla reissulla saataisiin haettua pellolla nököttävä apilakärry kotiin. Emännän pohdittavaksi vain jäi olisiko tällaiselle kahdestaan auringonlaskussa -ajelulle romanttisempaa lähteä vihreällä vai punaisella valmetilla.

Muita ajankohtaistapahtumia on puronvarressa eilen sähkölinjalle kaatunut puun runko. Onneksi lehmät eivät olleet "kotona" vaan toisella laitumella. Maassa ja puussa olevat sähköjohdot aiheuttivat paikallista ukkosen jyrinää. Kuvaa tarkasti katsottaessa näkyy yläreunassa johtoihin eilen laitettuja jatkoksia, paksumpia kohtia. Sähköt olivat poissa muutaman tunnin.

Punaisesta puuttuu hanttikuskin penkki, joten siinä saa istua romanttisesti vierekkäin samalla penkillä. (No joo, ei  me ihan niin kapeita olla. Käsinojan saa kännettyä penkin levennykseksi.) Vihreässä on tämä ehkä epäromanttiseksi luokiteltava lisävaruste - ohjaamon takakulmassa oleva istuinlevy, jolla matkaajista lyhyempi hyvinkin mahtuu istumaan. Hongankolistaja joutuu laittamaan runkonsa mutkalle. Emännän romantiikan puuska oli ilmeisesti maltillista tasoa, sillä pihasta starttasi vihreä menopeli matkaan kohti naapuria. Tässä kohdassa mainittakoon, että naapuri on maaseudulla maantieteellisesti paljon laajempi käsite kuin taajaväkisissä yhdyskunnissa. Tähän naapuriin oli kuusi kilometriä. Isäntä löytyi - sekä oma että naapurin. Ensin mainitun kanssa matkaa jatkettiin auringon taivaanrantaantuessa. Jokusia soratiekilometrejä myöhemmin seuraan tuppaantui apilakärry, mutta se ei onneksi sanonut mitään epäromanttista.

Lehmän kuvia sivun koristeeksi. Litu, Nokkonen, Merja-Kristiina ja Nompparelli palaamassa takaisin kotilaitumelle. Isäntä kulki edellä ja emäntä oli peräpään valvojana. Matkalla ohitettiin sonnien laidun ja siihen jäädään usein seurustelemaan, jos takaa ei hoputeta.

Tulkoot vaikka...

Blue Congo -perunoita keräävällä on syytä olla okulaarit
vireessä. Paino on kerätessä varmin erottava tekijä kiven
ja perunan välillä. Kuvassa molempia.

...jäänmurtajalakolla höystetyn pakkastalven seuraksi parin viikon sähkökatko, jolloin kauppojen kassakoneet, sähkölukot ja kylmäkalusteet eivät pelaa. Ei tule Tupalaan nälkä ensi talvena. Perunat ovat nimittäin kellarissa. Talven aikana vastaantulevat mahdolliset ongelmat ovat siten korkeintaan pientä päänvaivaa eivätkä elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Suosivasta säästä huolimatta perunamaalle lähdettäessä löytyi innokkaita
pyykki- ja tiskikoneen tyhjentäjiä, silittäjiä tms. Työvoimahuippu
oli tällä kertaa kuusi henkeä.

Näiden keltaisten löytäminen onkin
sitten ihan lällliä.

Sunnuntai-iltapäivän kauniista syyssäästä nautittiin peruna- ja juuresmailla. Joskus perunannostossa on nautittu myös pluskolmepohjoistuulijavettätihuttaa-säästä. Silloinkaan ei ole ollut mitään valittamista ainakaan seuraavan yön unen laadusta.

Raitajuuret olivat olleet erityistä herkkua. Näitä ei järsijöiden jäljiltä kellariin viety.

Perunan suhteen ei ollut harmittelemista, mutta juuresmaalla oli tehty myyräntyötä. Punajuuria oli
kylvetty varmuuden vuoksi riittävästi, sillä viime kesän sato jäi vaatimattomaksi. Tämän kesän ei. Riittävän alan lisäksi punajuurten tyyppikoko oli aika muhkea. Näppäriä kuoria, kunhan on riittävän iso kattila keittämiseen. Myyrät olivat kuitenkin rouskuttaneet sekä maan päältä että maan alta, mutta aika reilusti jäi talonväellekin. Tai kellarin hiirille. Räpsiä on kyllä ostoslistalla. Talvi aikaa laatia myyrän torjuntasuunnitelmaa ensi kesälle. Keväällä syötiin nimittäin kurkun taimia. Vipperöitä tuljuttamaan maata ja pari pihakissaa. Toteutuukohan. Pihakissojen kohdalla ongelma ovat metsän kissat. Edellisen kissan katoamisesta epäillään tupsukorvia, joiden jälkiä lumiaikaan pihasta löytyi lähes joka aamu.

Sunnuntai meni töitten merkeissä, mutta lauantaina emäntä huvitteli kunniottamalla läsnäolollaan kansallisen tason moottoriurheilutapahtumaa naapurikunnan puolella . SM-kynnöt järjestettiin Kärkölässä. Tässä kilpailijat valmiina starttaamaan nurmiosuudelle. Sänkikynnössä oli kisattu jo perjantaina. Tiedoksi muuten, että myös hevoskynnön mestaruuksista kisataan edelleen.

Sonneja ja hamppua

Sonniseurue odotteli hallissa. Takaoven virkaa toimittava vaneriluukku ei ole sonnin kestävä, mutta onneksi talossa on siirreltävää barrikadikalustoa. Esteen purku vaati sitten emännä nousemista barrikadeille.

Viikolla on edistetty pakastimen täyttymistä ja seurailtu hampun puintivalmiutta. Kyyttöpakastimissa oli loppukesästä pinta laskenut ja uutta piti saada täytteeksi.

Korvamerkkitarkistus kertoi, että vuorossa seuraava sonni ei ollut huolehtinut korvakoruistaan. Tilattiin lisäkappaleita, jotta kaveri huolittaisiin teurastamolle. En uskaltanut tilata kyytiä ennen kuin merkit olivat tulleet. Ja ne eivät tietenkään tulleet normaaliajassa. Pakastimessa pinta jatkoi laskuaan. Odotettiin ja odotettiin ja tulivathan ne lopulta. Lasku ei vielä ole tullut. Kyyti päästiin tilaamaan. Nouto järjestyi seuraavaksi viikoksi lammassesongista huolimatta.

Puimurin erästä hihnaa piti kiristää. Ohjeet ovat kuitenkin aitoa suomea toisn kuin useissa maatalousbyrokraattisissa julkaisuissa. 

Sonni ohjattiin halliin parin seurustelevan upseerin kanssa. Homma sujui hienosti. Loppujen sonnien piti vaihtaa laidunta. Se ei sujunut hienosti. Vauhdilla oikeaan suuntaan juossut kuuden sonnin seurue päätyi hyvästä alusta huolimatta läpäisemään kujanteen juuri heikoimmaksi tiedetystä kohdasta. Baana oli auki Kärkölän tielle asti. Onneksi oli salaojakaivanto edes hidasteena. Emäntä ja isäntä olivat jahdissa jalkahenkilöinä. Stetsonin sijasta lippalakkia käyttävä ukki taas oli moderni cowboy, joka hevosen sijasta kurvaili sonneja kokoon reilu 50 vuotta vanhalla traktorilla. Melko moderni ainakin. Homma hoitui. Kärkölän tielle ei päätynyt liikennesäännötöntä porukkaa ja esikoululaistakin ehdittiin ajoissa hakemaan. Sonnihölkässä hyvin alkuverrytellyt emäntähän polkaisee koululle alta aika yksikön.

Tämä on puimurin vasemmasta kyljestä. Yläpuolella olevan ohjeen kohta löytyy toiselta puolelta.

Vielä tuli kuitenkin mutkia pakastimen täyttymiselle. Iltapäivällä ilmoitettiin teurasauton joutuneen telakalle. Haku siirtyi. Onneksi vain parilla päivällä, mutta tietenkin sellaiseen ajankohtaan, että talonväen kotonaoloprosentti oli aika alhainen. Lastaus kuitenkin sujui, kun tomeralla teinitytöllä oli mummo henkisenä tukena. 

Kisapaino kohdallaan. Tähänkin väliin mahtuu kiskomaan tukosta irti.

Tänään päästiin lopulta puimaan hamppua. Sää on muuttumassa kosteammaksi, joten päätettiin kokeilla luonaako, vaikka ihan vihertää. Yleensä hamppu on puitu paljon ruskeampana, mutta kasvinjalostajan suositus taitaa olla hieman aikaisempi. Onnistuihan se alkuhankaluuksien jälkeen. Hamppu nimittäin ajoittain muistuttaa olevansa kuitukasvi ja sitä sitten kiskotaan irti milloin mistäkin kohtaa puimuria. Nyt käytössä olevaa puimuria ei vielä hampulla ollut testattukaan. Kokemattomuudestaan huolimatta tämä tämän vuosituhannen kone näyttäisi selviävän. Edellisissä hampun puinneissa käytetyllä Claysonilla, maatalouskokemusta on lähes yhtä pitkältä ajalta kuin talonväellä.

Tietenkin toimitusta seurasi myös puimavalvojien iskuryhmä.

Salaa

Näitä tikkuja erilaisilla numerosarjoilla on pitkin peltoa. Taustalla santakasan testaaja toimessaan.

Muutama vuosi sitten kaadettiin talouskeskuksen tuntumasta kahden peltolohkon välistä synkkää metsää. Tilalle tuli pari hehtaaria enemmän peltoa ja pari kappaletta vähemmän varjoisia pellonreunoja sekä lupa odotella tasalaatuisempaa satoa.

Lohkon toimenkuvaan on tähän mennessä kuulunut kasvaa ruohoa ja varrota salaojitusta. Jälkimmäinen osio alkaa kohta olla suoritettujen pinossa.
Viime viikolla sonnit siirrettiin toiselle lohkolle ja tilalle asenneltiin tarkkaan määriteltyihin paikkoihin ojan paikkaa merkitseviä keppejä. Karjanrkoitukseen päädyttiin, koska epäilys siitä, että sonnipojat eivät malta antaa keppien olla paikallaan oli melkoinen. Pellon päätyyn on myös ilmestynyt kasa hiekkaa; ostotavaraa sillä omissa nurkissa oleva santa ei seulottunakaan ollut karkeudeltaan oikeanlaista. Testiryhmäksi kasan päälle kiivennyt nuoriso-osasto huomautti heikoista hiekkalinnaominaisuuksista.

Aidan purkutarvikkeet ja pari kivennäissäkkiä. Kuljetuskapasiteetti ja nopeus ylittävät kottikärryt. Kivennäisten vienti onnistuu toki polkupyörälläkin. Peräkauhan oikeassa laidassa"vyhdinpuut" aitalangan kerimiseen. Emännän tehtäväksi jäi ajoittain kelaamisvuorojen oikeudenmukainen jakaminen.

Vanhoja avo-ojia korvaavia putken pätkiä on laitettu maan alle omin (kone)voimin. Isäntä on jostain syystä ollut aika kurainen viime päivinä. Ojan laidalta piti kaivuutyömaan tieltä purkaa pätkä aitaa; kerätä langat pois ja sen jälkeen nostella tolpat irti. Kierrätystalous toimii potenssissa. Aitalanka kiertää ensin laidunta, sen jälkeen se kiertyy vyyhdille ja valmistautuu kiertämään tulevina vuosina jotakin toista laidunlohkoa - jo ennen tuohikuuta.

Salaojitus on sesonkityö - tehtävä maan ollessa sula. Routa ja jäätyminen ovat kyllä viime vuosina antaneet odottaa itseään. Tämän syksyn ensimmäinen hallakin on toistaiseksi pitänyt muutaman kilometrin turvaetäisyyttä. Eilen ehtoosti näytti jo aika uhkaavalta. Kahdeksan maissa lämpötila oli laskenut kuuteen ja taivas oli kirkas. Tähän tuli tietysti kiinnitettyä huomiota vasta siinä vaiheessa, kun oli saunatakki päällä kipittänyt pihan poikki saunaan. Kurpitsoista tuli huoli. Vaihtoehdot olivat a) ottaa kurpitsoiden paleltumisriski, b) kipittää pihan poikki hakemaan pluskuuteen sopiva vaatetus ja peittää kurpitsat ja c) mennä paljain jaloin saunatakissa peittämään kurpitsat. Valituksi tuli viimeinen. Ei ollut jalkahiestä ongelmaa kasteisessa pluskuusiruohossa. Eikä sitten tullut sitä hallaakaan.

Korkeusmerkkejä ja hiekkaa ja kuraa ja putkenpätkiä ja koneita ja työnjohtoa.

Liian pientä paperiksi

Madoilla urakka edessä. Kuitua on pellon pinnassa alkuun runsaanlaisesti.
Osa siitä katoaa näkyvistä, kun maanalaisen armeija operoidessaan
kiskoo pöperöä maansisään.

Viihdepläjäys meneillään. Levitysurakoitsija tuli eilen ja tänään piti jatkaa.
Nuorimmainen aloitti aamun kysymällä, onko kaivinkone jo töissä.
Katsomaan pitäisi päästä. Ympäripyörivällä koneella kuormaus käy siististi.
Ympäristö ei mene kuraiseksi, koska kuormauskoneen ei tarvitse
juurikaan siirtyä toisin kuin jos työ tehtäisiin etukuormaajalla tms.

Pellon reunoja ovat meillä viime vuosina koristaneet - tai rumentaneet, makuasia - valkoiset röykkiöt. Väri ei ole ollut vuodenajasta riippuvainen, joten laskettelukeskusta ei päästä perustamaan. Luisto on kehnonlainen. Nuoriso-osasto (sen nuorin kolmannes) on tosin kokeillut alamäkipolkutraktoreilu-nimistä urheilulajia. Polkutraktori raahataan kahteen poikaan röykkiön päälle ja sitten yksi poika istuu rattiin ja tulee alas. Alustan pehmeydestä johtuen alaspääsyyn tarvitaan painovoiman lisäksi jalkavoimaa. Urheilusta käyvät siten sekä ala- että ylämäkiosuudet.

Kasat ovat puukuitua. Pöperön pidempikuituiset kollegat jäävät paperitehtaassa muodostuvan paperin alustana olevan viiran päälle ja päätyvät sitten kuka minnekin: nobel-kirjallisuuden painoalustaksi tai vessapaperiksi tai joksikin siltä väliltä. Tämä lyhytkuituisin osa puumassasta menee viiran läpi eikä kelpaa paperiksi. Se on liian märkää poltettavaksi. Kuidusta kompostoidaan esim. broilerin lannan kanssa eri tarkoituksiin sopivia lannoitteita, mutta osa tavarasta käytetään sellaisenaan maanparannukseen.  Hoidettava tai ehkäistävä sairaus on alhainen humuspitoisuus, tuskin kuitenkaan viralliselta nimeltään hypohumemia.

Puuperäinen aines tarjoaa erilaisille ravinneioneille sopivia kiinnittymispintoja. Hiilipitoisen massan hajoaminen taas pidättää ravinteita niin, että ne pysyvät maaperässä sateisempinakin jaksoina ja ovat tulevina vuosina kasvien käytössä. Kohta kuidun levityksen jälkeen on hajoitustyön vuoksi esim. typestä on pulaa. Jopa juolavehnä kituu. Härkäpavun viljely sentään onnistuu, sillä se pystyy keräämään typpensä ilmasta.

Levitettävät kuitumäärät ovat sen verran isoja, että omalla kalustolla työhön ei ole mieltä ruveta. Tärkein työ on maksaa urakoitsijan lasku. Talonväen tehtäviin itse levityspäivänä kuului pitää levityslohko vapaana sorkkaeläimistä. Sekä sonneja että lehmiä siirreltiin työmaan alta seuraaville lohkoille. Veräjätkin tuli ilmeisesti suljettua, koska karjalaumoja ei ole pihaan ilmaantunut.