Uusi poika

Pojat puitten alla. Uusi "pikkuveli" (toinen vas.)ensimmäistä aamua uudessa kodissa. Oleksi lepäili ylärinteessä puitten alla isompien kanssa. Kuvausta varten kuitenkin noustiin jaloittelemaan.

Kevättalviset puhemiesoperaatiot ovat askelta lähempänä tavoiteltua lopputulosta. Silloin odoteltiin syntyväksi vasikkaa, jonka sukupuoli ei vielä ollut tiedossa. Toivottu potra poika syntyi ja nyt olisi seuraavalle suvelle kyyttömammoille potentiaalinen sulhasnuorukainen. Oleksiksi nimetty pikkupoika jätti syntymätilansa maitopoikavaiheen päätyttyä ja liittyi pyhänä Tupalan muonavahvuuteen.

Taloon tultiin illan suussa. Kärry ajeltiin laitumen keskelle ja poika päästettiin irti. Lauma isoveljiä kiiruhti oitis tutustumaan tulokkaaseen ja porukalla lähdettiin juoksemaan pitkin laidunta. Sähköaita oli kuitenkin navetassa varhaisimman vasikkuutensa viettäneelle nuorukaiselle uusi elementti. Poika painui läpi aidan viereiselle lohkolle. Isommat ja maatalousteknologisesti perehtyneemmät jäivät suosiolla kotilohkolle ihmettelemään moista rämäpäisyyttä. Isäntä ja emäntä taas jäivät ihmettelemään, riittääkö lapsukaiselle viisi hehtaaria, vai jatkuuko matka metsän puolelle. Viereinen lohko oli sähköistetty vain käytössä olevan laitumen vastaiselta rajalta ja osalta laitoja oli aitalanka rullalla odottelemassa rehunkorjuuta. Päätettiin lähteä varmuuden vuoksi korjaamaan aukot ja yhdistämään piuhat. Varusteiksi oli sattunut vain yhdet aitalangan käsittelyyn sopivat pihdit (=eristetyt kahvat + eriste ehjä). Emäntä lähti yhdelle laidalle kerimään auki rullalla ollutta lankaa, isäntä taas pihtien kanssa lohkon toiselle laidalle poistamaan sähköltä hyppymatkaa vaativat pisteet. Siinä sitten muutamaan kertaan huutelimme pellon laidalta toiselle, onko sähköä vai ei, kun rulla piti nostaa maasta ja  liitoksia kohennella auki kerityn langan puolella. Onneksi on molemmilla kantavat äänet, niin vastaus ei häipynyt tuuleen ja emäntä välttyi sähkötälleiltä.

Tämäkin metsäläisseurue tuli tien toiselle puolelle katsastamaan uuden tulokkaan.

Sähköaidan lisäksi uusi tuttavuus Oleksille oli juuristaan maassa kiinni kasvava ruoho. Ruoho on ollut nautojen historiassa mukana paljon aitoja pitempään, sillä tässä kohdassa toimimiseen oli korvien välissä valmiina vankkaa perimätietoa. Kantapään kautta ei tarvinnut kokeilla eikä katsoa muilta mallia. Turpa maahan ja pötsiä täyttämään heti, kun vauhti hidastui. Kohta Oleksi myös hölkkäsi aidan viertä siihen malliin, että sähköaidan syvin olemuskin oli mitä ilmeisimmin tullut ymmärrettyä. Nostimme lohkon laidalla olevan "puiston" kohdalta alalangan vasun selkää korkeammalle niin, että paluu sivistyksen (vanhemmat sonnipojat) pariin kävisi miellyttävästi. Vasikan aivoissa oleva perimätieto nimittäin kertoo - sen lisäksi että ruohoa pitää syödä - sen, että laumaeläimen kuuluu pyrkiä kollegoidensa seuraan. Ja siellä ammattitaitoinen naudan alku aamulla teorian mukaisesti loikoili kavereiden seurassa ihan niin kuin arveltiin. Viiden hehtaarin yksityislaidun; ja pyh sanoi Oleksi.

Neljännestä vaille

Ruokalepo päättymäisillään. Perinnebiotooppi on tarjoillut ensimmäisen kierroksensa tältä keväältä ja eilen lehmät siirrettiin "moderniin metsään". Tässä lepäillään talouskeskuksen nurkilla. Välillä porukka lähtee metsän sonnilaitumen puoleiselle laidalle keskustelemaan sonnien kanssa. Matkaa metsän puolelta sonnien laitumelle on tien yli vain muutama metri, mutta yleensä kuulumisten vaihto kuuluu kyllä paljon kauemmas. Asiastaan innostunutta lasta saa joskus muistuttaa desibelien suhteuttamisesta siihen, että muut keskustelijat ovat samassa huoneessa. Asiastaan innostuneeseen lehmään samanlainen muistutus tehoaa vielä heikommin.

Kylvöjen loppusuora häämöttää. Suurin osa tattarista on maassa. Viimeinen neljännes jätettiin odottamaan puolille päiville luvatun sateen ohimenoa. Nyt on iltapäivä pitkällä ja ilma toistaiseksi pisaraton. Peltoja on pöllytetty juolannostimella, mutta ennen kylvöä ne vielä kynnetään ja äestetään. Huonoin vaihtoehto olisi se, että pellon ehtisi kyntämään ja äestämään ja sitten tulisi sade väliin. Ei muuten kuivu kylvökuntoon ihan äkkiä. Äestä ja kylvökonetta taas liikkuttaa sama paripyörillä koristeltu traktori, joten sateen ehtiminen väärään väliin olisi erinomaisen mahdollista. Suosiolla odotellaan siis seuraavaa poutaa ja toivotaan, ettei syyshalla tule liian aikaisin.

Tässä sitä odotellaan seuraavaa poutaa ja sen jälkeen talvilomaa, joka toivottavasti päättyy jo huhtikuun puolella. Myös taustalla näkyvä puimuri sopisi Murphyn lakien mukaan ulosjätettynä sateentekokoneeksi.

Kylvökoneen laatikossa on tattarinsiementä jäljellä, joten laite ajettiin sateensuojaan jatkoa odottelemaan. Pitääköhän moinen huolellinen varautuminen nyt sitten sateen loitolla? Yksi sadetta kovin odotellut naapurin isäntä vitsaili nimittäin jättäneensä sateen toivossa kylvökoneenkin ulos. Ei ollut sekään tehonnut. Harmaat pilvet olisivat kai tarvinneet vielä sadetanssin suosiollistuakseen.

Toukokuu olikin täällä tavanomaista kuivempi. Vettä tuli vasta aivan kuun lopussa. Kuun alun vähäiset sateet olivat nimittäin lunta, räntää ja rakeita. Lumiukot näyttävät kyllä hauskoilta, mutta niiden töllistelyn keskittäisin mielelläni jonnekin marras-maaliskuu välille.

Kylvöaika on yleensä aika vähävetinen täkäläisen ilmaston humidiudesta huolimatta. Sadetta taas saadaan lumiukkosesongin lisäksi heinäpoutien ja puintien aikaan. Toukokuun niukkasateisuus on lyhyen kasvukauden kaverina yksi kevättöiden kiireen aiheuttaja. Kevätkosteus ehtii haihtua, jos työt viivästyvät, ja silloin itäminen on epätasaista.

Tilauskuva. Herra Viisvee pyysi kuvaamaan rypsiä, kun se on niin nättiä. Nyt pilvisenä päivänä ei sentään häikäise.

Kasvukausi ja villahousut

Härkäpavun taimia ENNEN rikkaäestystä. Kuva on muutaman päivän takaa. Näillä lämpötiloilla taimien koko kuitenkin täsmää edelleen. Ympyröitynä hentoisia savikan taimia.

Taimet rikkaäestyksen JÄLKEEN. Pavun siemen on iso ja kylvetään syvään. Taimi kestää siten melkoista höykyytystä ja hautautumisen multaan. Kyllä tästä taas viherrytään, kunhan lämpöä saadaan.

Eilen tuli katseltua lämpömittaria. Oikein kun hyvällä tahdolla spriipatsasta töllisteli, sen saattoi sanoa olevan lähempänä pluskuutta kuin plusviittä. Kasvukausi määritellään ajaksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää plusviisi. Jopa rikkaruohojen varttuminen on aika vaivaista. Illalla reko-reissulta tultua käytiin varmuuden vuoksi harsottamassa kukkivat mansikat. Pitkäpunttisten villahousujen asema osana reko-pukeutumista ei myöskään ole horjunut. Pilkkihaalarit sen sijaan on  jo pari kertaa jätetty kotiin, joten lämmintä kohti mitä ilmeisimmin mennään.

Viikon traktorin liikutukseen on kuulunut rikkaäestystä. Tattarin kylvö odottelee edelleen sitä viimeistä hallaa. Toivottavasti liuta rikkakasveja ehtii tuupertua tämän odottelun aikana.

Eläinten liikutus pääsi vauhtiin viikonlopun aikana. Puolentoista hehtaarin Riihenpellossa päivystänyt porukka oli jo hyvän aikaa kerääntynyt ripeästi veräjän viereen joka kerta, kun joku sen tietämissä liikkui. Ilmeistä vihjailua maiseman vaihtotarpeesta.

Kamera valmiiksi, kun päivä viimein koitti. Syytä oli olla valmiina, jos kuvaa halusi. Sen verran liukasliikkeisesti rouvat metsään säntäsivät. Ilmeisesti jotain samaa kuin formulakisoissa. Eräs kisaturisti esitteli useita kuvia tyhjästä radasta selostuksella "Schumacher ohitti juuri tämän kohdan." Sonnit puolestaan hölkkäytettiin noin puolen kilometrin päähän. Tällä kertaa kaikki päätyivät moitteettomasti ja ripeästi kohteeseen. Vuoden takaisessa seurueessa oli talon väen työllisyysastetta nostavia sooloilijoita. Emäntä tosin hengästyi tälläkin kertaa lähdettyään laumalle reittioppaaksi. Alkumatkasta riitti kevyt hölkkä lauman edellä, mutta puolessa välissä pojat painelivat oikealta ja vasemmalta (onneksi) ohi ja emäntä pinkoi perässä, minkä turvakengistä irtosi. Ihan suotta, sillä loppumatkasta ei onneksi ilmennyt ylimääräistä opastustarvetta. Ukki ja pari parkkeerattua traktoria olivat riittävät suunnannäyttötehosteet. Hiehoille läänitettiin pihanurkkien parturointi. Toimialuetta ehdittiin jo kertaalleen laajennetaakin.

Hiehojen tonttia laajennettiin jo kertaalleen. Samana iltana isäntä keittiön ikkunasta katseli, että pihaan ilmestyi sillan alta söpö nauta ja heti perään sen kavereita. Ai niin. Puuttui muutama metri aitaa tästä välistä.

Poltetun maan taktiikkaa

Osa kulotettavasta alasta ennen oepratiota. Kohteelle oli jo aikaisemmin viety omat ja vähän naapurinkin kasteluputket ja sadettimet. Tarkkaan katsomalla putkilinja näkyy tien laidassa. Värikäs rivistö oikeassa reunassa on erilaista vesiastiaa.

"Havuja...", sanoin europarlamentaarikko. Hakkuutähdettä oli paikoin erittäin
runsaasti.  Männyn siementen olisi tästä aika työ löytää maahan asti.

Tässä on poltto juuri aloitettu. Vasemmassa reunassa vesilinjaa. Putkia tuotiin paikalle kaikkiaan 900 metriä. Paikalle mentiin jo pari päivää etukäteen asentamaan linja paikalleen sekä kastelemaan reunat. Vettä saatiin läheisestä järvestä. Polttoalueen reunoista oli hakkuutähteet puitu keskemmälle, jotta palon leviämisriski olisi mahdollisimman pieni. Aika keskellä taaempana erottuu juuri ja juuri sadettajan vesisuihku.

Tässä on palokujana hyödynnetty ajouraa.

Isännällä ei ole lapsuudessa tullut vesi- ja tulitikkuleikkikiintiö täyteen. Viimeksi kuluneen viikon aikan puutetta kurottiin umpeen oikein urakalla. Etämetsäpalstallamme kulotettiin nelisen hehtaaria hiljattain hakattua aluetta.  Raatajat rahanalaiset-aikakauteen verrattuna ei polteta koko metsää pelloksi, vaan hakkuutähteet käräytetään pois uuden metsän tieltä. Emäntä ei tästä matkan päässä olleesta lystistä päässyt osalliseksi, vaan toimenkuvaan kuului kolme ällää: lapset, lehmät ja lämpökeskus. Kaikki kolme ovat edelleen tallessa ja ehjinä (sairastunut lapsikin on jo parantunut), joten kotirintamallakin on homma hanskassa.

Tähänkin on kaivettu palokuja. Paikka oli sen verran märkä, että samalla
vaivalla saatiin vallihauta. Onneksi ilman krokotiilejä.

Kulottaminen- tai yhtä lailla metsäpalo - muuttaa ympäristön sopivaksi tietyn tyyppisille, pyrofiileille, eliöille. Nämä ovat vuosikymmenten kuluessa harvinaistuneet, kun metsäpalot ovat vähentyneet ja sammutus tehostunut. 

Työmaalla oli tarjolla runsaasti ulkoilua, mutta raitis ilma oli ajoittain kortilla.

Metsänhoidollisessa tarkoituksessa tehdyt kulotuksen ovat nekin vähentyneet. Kulottaminen on kallista, koska menetelmä vaatii runsaasti työvoimaa ja työvoima tuppaa nykyään valumaan pois metsäisemmiltä seuduilta. Ajankohtaakaan ei voi laittaa kalenteriin valmiiksi. Sää ratkaisee. Biodiversiteetin lisäksi kulottamisen vaivannäköön kannusti se, että talossa on kulotusalalle 1960-luvulla perustettuja männiköitä, jotka ovat hyviä. Merkittävä syy taisi olla myös se, että onpahan nyt tullut kokeiltua tätäkin.

Tältä näytti jälkikäteen. Eri puolille aluetta oli sopiviin
risuihin ja oksiin kiinnitetty kuitunauhan pätkiä tuuliviireiksi.
Tuulen suunta on oleellinen tekijä työjärjestyksen kannalta.
Palo pysyi niin matalana, että viirit eivät edes kärventyneet,
kuten kuvasta näkyy.

Tekstin pituus suhteessa kuvien lukumäärään taitaa tällä kertaa olla 7 päivää -tasolla. Kuvissa ei kuitenkaan esiinny tunnettuja tai tuntemattomia julkkiksia. Isäntä kyllä tunnistettiin seudulla liikkuvaksi pyromaaniksi hänen käydessään syömässä paikallisella huoltoasemalla. Savunhajuisilla nokisilla vaatteilla lienee varmistanut lajintunnistuksen.

Savua riitti vielä pari kolme päivää jälkikäteenkin. Tässä kastellaan
kipinöiden lentämisen varalta. Savuavien kantojen lukumäärä väheni
aina puoleen edellisestä aamusta. Maa kantojen ympärillä oli kuuma pitkään,
joten rosvopaistille olisi ollut oivat edellytykset. Talkooväelle tarjottiin
kuitenkin kyyttökeittoa. Tuuli suosi, mutta täydellisyydestä jäi uupumaan
jälkisammutuksen hoitava kunnon saderopaus sunnuntai-illalta. Nyt paikalla
päivystettiin keskiviikkoon asti.

Tässä olisi nyt ympäristöä pyrofiileille. Soveltuvat ötökät kuulemma haistavat
savun jo kaukaa ja suuntaavat Eldoradoonsa.

Sonnista härkä

Kohta nelikuinen Oho kulkee jo ammattilasityylillä turpa maassa.

Laidunkauden alkua vielä odotellaan. Viime vuosina on tähän aikaan katonalustilat jo jätetty. Aurinkoisissa paikoissa syötävää jonkun verran jo on, mutta esim.  puronvarsi on varjoisempi ja viileämpi, jolloin pötsin täytettä kertyy hiukan hitaammin.

Oksa ja Olari heräämössä. Sonnin sijasta myyntiin tulee aikanaan härän lihaa. Kyytöt tulevat sukukypsiksi hyvin nuorina ja jo nelikuinen vasikka saattaa tiinehtyä/tiineyttää. Siksi sonni- ja lehmävasikalliset emot on jouduttu pitämään laidunkaudella eri laumoissa. Tästä taas on omat ongelmansa kyyttöpopulaation pienuuden tähden, koska tällöin kaikkia emoja ei saada sukujensa puolesta sopivan sonnin kaveriksi. Emojen on myös annettu imettää vasikoitaan pitkään, n. 9 kuukauden ikään. Imeväiset mammanpojat saattavat tällöin syksyllä hypätä saman lauman pieniä lehmiä/hiehoja, jolloin on saatu isästään epäselviä vasikoita kesällä "väärään aikaan".

Alkuviikosta operoitiin vasikoiden kanssa. Sonnivasikat kastroitiin. Tähän on ryhdytty siksi, että kyytöt saattavat tiinehtyä hyvin nuorena ja teiniäitiys ei ole lehmän uralle tai terveydellekään eduksi.

Ensimmäinen homma oli saada oikeat kaverit emoineen sisälle. Emo on vähemmän huolissaan, kun näkee vasikkansa. Ulkona syntyneitä vasikoita ei katonalustila juuri tunnu kiinnostavan. Isommat eläimet käyvät sentään sisällä juomassa, mutta vasikoilla ei ainakaan viileään aikaan tunnu olevan tähän tarvetta. Viileää tässä kerkesikin piisaamaan ihan riittävästi. Pienokaisilta on ilmeisesti pykälät lukematta siitä kohtaa, missä sanotaan, että vasikoilla tulee olla jatkuvasti vettä saatavilla. Maito tuntuu näin alkuvaiheessa vasun tiellä pitävän.

Laumalle järjestettiin hallin kautta kulku rakennuksen toisella puolella olevaan männikköön. Ajatuksena oli, että männikköön säntäävät emot jossain vaiheessa huutelevat vasikat peräänsä, jolloin viimeinenkin raitisilma-addikti kulkee hallin kautta. Juoni onnistui. Tosin etukuormaaja-kaivuri-yhdistelmä käytiin ajamassa jossain vaiheessa aidaksi rajoittamaan alkuperäiselle laitumelle paluuta.

Operoimassa kävivät Helsingin yliopiston Saaren klinikan eläinlääkäriopiskelijat opettajansa johdolla. Isännän ja emännän opintojen aloittamisesta on jo yli kaksikymmentä vuotta, joten opiskelijoitten tapaaminen on oikein kivaa ja opettavaista. Eläinlääketiedettä opiskellaan nykyään samoilla kulmilla kuin maataloustieteitä emännän ja isännän ollessa nousevaa nuorisoa. Vanhojahan ei tietysti olla vieläkään.

Samaan aikaan vasikkahommien kanssa osui tattarin lastaus. Tattari menee gluteenittomiin tuotteisiin. Lava täytyy siksi puhaltaa paineilmalla puhtaaksi mahdollisista viljan jyvistä, ennen kuin päästään lastaamaan. Kaikki - vasikat ja lavat -  täytyi vielä saada valmiiksi ennen Helsinkiin suuntautuvalle reko-myynti keikalle lähtöä. Eväätkin kerettiin tekemään, joten ei mennyt edes tiukille.

Eriä ja erätaukoja

Mullan alta esiin kaivettu papu. Viikossa on itua pukannut
vasta puolisen senttiä.  Lämpöä kun tulisi, niin
saataisiin jotain maan pinnallekin näkymään.
Jos nyt lumikerros ei satu peittämään.

Hiihtokausi jäi vähän lyhyeksi, mutta kompensaatioksi on sitten saatu valkoisia pilven tuotteita useampana päivänä näin toukokuun puolella. Yhtenä jos toisenakin vuonna tähän aikaan on yleensä ollut oraita katseltavaksi, mutta vuodet ovat kai pikkuserkkuja tai jotain - naapureita vaikka.

Härkäpavut kylvettiin viime viikonloppuna ja nyt pelto hennosti vihertää - valitettavasti. Näkyvät viherrykset ovat n.k. oheiskasveja, jotka myös rikkaruohoina tunnetaan. Isäntä ilmoittautui juuri kotiutuneeksi ensimmäiseltä rikkaäestyskierrokselta. Papu vasta pukkailee idun alkua katseilta suojattuna mullan alla.

Keltaista kukkaloistoa odotellessa. Räntää on tiputellut päivänä
jos toisenakin, mutta sieltä ne vain vihreät nuput pilkistävät
rypsipellossa. Tässä lehtiä on vähän käännelty sivuun kukinnon
ympäriltä.

Kylvöjen osalta meneillään on erätauko. Tauokoverryttelynä punaisella Valtralla - ja isännällä siinä ohessa - on ollut naapurien lietteitten levityksiä. Nykyään pitäisi kai lannanlevityksen sijasta puhua kiertotalouden harjoittamisesta. Se osa turpien tai kärsien eteen tarjoilluista pellon tuotteista, joka ei kierrä pöytiimme, kiertää tarpeeseen takaisin pellolle. Hukkaputki alkaa sitten itse kunkin pöntön pohjalta ja päätyy vesilaitoksen puhdistusprosesseihin. Kemiallisesti saostettu fosfori ei enää kasveja vahvista.

Tauon jälkeen toisessa erässä pelikaverina on tattari. Sen optimaalinen kylvöajankohta on selkeästi ja yksiselitteisesti määriteltävissä: viimeisen hallan jälkeen. Hankalampi määriteltävä on sen viimeisen hallan ajankohta. Tämän kevään tähänastiset näytöt viittaavat pitkähköön erätaukoon. Tattarin taimi on erittäin arka hallalle ja siementä on siksi lajiteltu sen verran, että tarvittaessa osan alasta voi kylvää toiseen kertaan. Kun nyt päästäisiin siihen ensimmäiseenkin kertaan ensin.   

Oikeastaan olisi pitänyt puhua toisesta ja kolmannesta erästä. Kauden kasveista rypsi kylvettiin jo viime suvena. Kasvustot näyttäisivät selvinneen hiihtokaudesta, joten niiden suhteen on nyt toimenkuvana odotella kukintaa ja lämpimiä tyyniä kelejä pölyttäjille. Rypsin lisäksi kasvussa - aika hitaassa, kun tuo lämpötilojen nousu on niin maltillista - ovat tietysti nurmet. Niitä täydennyskylvettiin aamupakkasien vallitessa jo hyvissä ajoin. Kai sekin on tämän kisan eräksi laskettavissa.

Puro. Täällä sentään on sulaa.
Lehmiä ei vielä puronvarsi niittyyn
voi päästää, koska syötävää on
kasvanut vasta hyvin niukasti.

Perinnebiotoopin koivikko vihertymistään odottelemassa. Sitä odottavat taustalla siintävät lehmätkin. Useimpina keväinä laitumelle on päässyt näihin aikoihin toukokuun toisella viikolla.

Kylvöille konehen mieli

Tämän hetkinen traktoribongaus keittiön ikkunasta tuotti näin laihan tuloksen. Viime päivinä olisi usein saanut kolme pistettä kerralla + työkoneet päälle.

Toukokuuta on mennyt jo monta päivää, mutta kylvökoneet/äkeet/aurat/lietevaunut vartoavat vielä nurkissa. Itävyyskokeet on tehty ja koneita trimmataan kauden avajaisiin. Edellisvuosikymmenen lämpiminä keväinä alkoi pitää huhtikuun kylvöjä itsestäänselvyytenä. Nyt on pari kolme vuotta taas muistettu paremmin paikallisen leveyspiirin numero. Säät alkoivat lämmetä oikeastaan vasta tällä viikolla. Valmiina lämpöä vastaanottamaan ovat olleet syysrypsi ja nurmet. Syysviljatkin tietysti siellä, missä niitä on. Talvehtivien kasvien osalta kasvukauden alku ei mene hukkaan.

Lähikuvarypsissä on toistaiseksi vain näitä lantunlehti-imitaatioita. Muutaman viikon päästä pitäisi pellon kellertää oikein urakalla. Syysrypsi kukkii jo kevätkesällä. Laajemmin viljeltyjen kevätlajikkeiden kukinta-aika taas on vasta heinäkuussa.

Rypsit näyttävät toistaiseksi toiveita herättäviltä. Lopullisempia talvehtimislausuntoja kirjoitellaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Vuosi sitten rypsipelloille pääsi ensin antamaan sekä hyviä että huonoja arvosanoja. Toukokuun edetessä kiitettävät kuitenkin sulivat tai ehkä pikemminkin jäätyivät tai vain kuivuivat kasaan, minkä jälkeen pääosalle rypsialasta otettiin käyttöön viljelysuunnitelma B. Vain yksi rypsilohko jätettiin puitavaksi, mutta senkin sato oli huonon talvehtimisen seurauksena heikko. Tavaraa kertyi niin vähän, että se edelleen odottelee myymättömänä siilossa tämän vuoden rypsejä kaveriksi. Ei kannattanut laittaa isoa autoa hakemaan pientä satsia. Toivottavasti seuraan on loppukesästä tungosta.

Tämän kevään kylvösuunnitelmissa on härkäpapua ja tattaria. Pavut kylvetään ensin, heti kun vain aiotut lohkot kuivuvat riittävästi. Tattarit saavat odotella viimeisen hallan jälkeistä aikaa. Nyt kun vielä tietäisi, koska se on.

Yleisnäkymä syysrypsipellosta talon takaa. Valkoiset räippeet ovat maatuvia edellissyksyn lehtiä, joiden voimalla juuri kasvoi talvehtimisen kestäväksi.