Lenkkeilemässä

Hop, hop. Loiva ylämäki ennen viimeisiä satoja metrejä. Huomioliivi olisi ollut valokuvassa huomiota herättävämpi, mutta pukeutumisen kiireellisyyden vuoksi kuvausvaikutelmat jäivät miettimättä ja matkaan lähdettiin arkisesti sini-mustissa haalareissa ilman mitään blingblingiä. Kuvan epätarkkuus johtuu etenemisnopeudesta.

Naapuri pyysi aamulla lenkille. Puhelin soi puoli kahdeksan maissa. Tarkkaan ottaen hän ei puhunut mistään lenkkeilystä, vaan kertoi, että hänen peltoaan lähestyy metsätietä myöten joukkue hiehoja. Vaikutus oli kuitenkin sama. Matkaan lähdettiin ilman alkuverryttelyä. Emännän rinkilän leivonta keskeytyi ja lapselta jäi aamupuuro kattilaan. Isäntä otti maastoajoharjoituksen ja lähti pienokaisen kanssa hiehoja vastaan. Reitti turpien etupuolelle kulki nimittäin metsäkoneuran kautta, joka onneksi oli pakettiauton kuljettavassa kunnossa. Emäntä lähti juoksemaan toista kautta perästä ja tarkisti, että paluureitti on selvä.

Lapsukainen peräpään valvojana.

Melko alkumatkasta vastaan tuli pari lehmärouvaa vasikoineen. Aiheuttivat pientä hämminkiä, koska isäntä oli unohtanut kertoaa siirtäneensä ne hiehojen kanssa samaan laumaan. Emännän nähtyään rouvat lapsineen päättivät palata takaisin hiehojen luo, joten emäntä hölkkäsi perässä. Tavoitteena oli ehtiä tien tukkeeksi paluureitillä olevaan risteykseen siltä varalta, että turpansa oikeaan suuntaan kääntänyt lauma harhautuu pois kotinurkkiin johtavalta tieltä. Ihan ei tullut ehdittyä, mutta onneksi joukossa ei ollut ketään varsinaista harhaanjohtajaa ja kotitiellä pysyttiin. Emännän tähänastinen juoksu oli siis turhaa hikoilua. Lauman kohdattuaan emäntä teki täyskäännöksen ja muutti itsensä jänikseksi. Jäniksen meno tosin on vähän sulavampaa - ja ennen kaikkea tietysti nopeampaa - kuin turvasaappaissa kipittävän emännän. Eivätkä jänikset myöskään huutele pienen puuskutuksen säestyksellä "tse lehmä, tsee Loru tse". Vauhti kuitenkin riitti ja suunta pysyi oikeana.

Aivan lopussa ylimääräisiä kuvioita aiheutti Riihenpellon nurmen uudistus. Aitaa lohkon ympäriltä oli purettu, jotta pellon saisi kokonaan muokattua. Osa porukasta päätyi siten vasta jyrätyn pellon puolelle ennen lopullista kotiutumista vihreälle ruoholle. Negatiivisena puolena mainittakoon, että pöydälle jäänyt rinkilätaikina oli ehtinyt pehmitä jahdin aikana liikaa, vaikka kaikki olivatkin oikeassa osoitteessa kolmen vartin kuluessa hälytyksestä. Positiivisellä puolella on metsäisen alueen pysyväisetu tämän tyyppisissä lenkkeilytapauksissa. Naapurien pihapuut tai kasvimaat eivät nimittäin yleensä kärsi vaurioita, vaikka kauempanakin käytäisiin. Toinen positiivinen seikka oli se, että sade alkoi vasta kotiin päästyä.

Näyttää ihan kummalliselta. Aita on purettu ja pelto on mulloksella ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella. Kohta taas vihertää ja aitakin viritetään entistä ehommaksi. Purettua aitaa voisi kuvailla ehousrajoitteiseksi.

Oletettava syykin karkumatkalle löytyi. Hiehot olivat olleet laiduntamassa kuivurin ympäristöä. Pihalaidunnuksissa aidat ovat aina osin vähän tilapäisiä. Ne oli kyllä muistettu laittaa joka kohtaan, mutta yhdessä kahvassa oli sähkölle ilmeisesti jäänyt milli pari hyppymatkaa. Tämä millien hyppymatka sitten muuntui useammaksi kilometriksi talonväen juoksumatkaa. Lapsukainen hölkkäsi vielä hakemaan auton kotiin. Vaihtoi kumminkin lenkkarit ensin jalkaan.

Maalaustaidetta ja lämpötilan hallintaa

Kirjaimien sijoittelu ja mitoittaminen suunnitelman mukaisesti
onnistui kaavakuvan, rullamitan ja viivoitinta tuuranneen
puolitoistametrisen vatupassin avulla. O:n ja U:n kaaret alkoivat
olla emännän piirustustaidon rajoilla, mutta suorista
osista selvisi mittaamalla.

Emäntä pääsi harrastamaan taidemaalausta. Miranolia löytyi varastoista purkin pohjan verran. Kyseinen maalilaatu riittää täysin emännän taiteellisissa ponnistuksissa saavutettavissa olevaan vivahteikkuuteen ja herkkään vaikutelmaan. Teoksen aihekin oli sellainen, että näköinen toteutus vaati enemmän matemaattisia kuin taiteellisia kykyjä.

Viime kesänä vihannessadon yllättäessä oli kärrynlaitoja koristeltu vihannesaiheisella tekstityksellä. Nyt päätettiin nousta pykälä ylemmäs ja kuormittaa kärryä myös luomulihalla.

Huolellinen maalisudin käsittely ei lukeudu emännän vahvuuksiin. Pätevämpää maalaria ei kuitenkaan etsitty, koska on täysin mahdollista ellei peräti todennäköistä, että pienet ylimääräiset maaliläiskät eivät osu valtatienopeutta huristelevan autoilijan silmiin. Eikä niitä edes tullut kuin pari kolme.

Kärry ajettiin täydennyksiä varten pihaan. Luomulihaa-osion oli tarkoitus tulla aikaisempien tekstien yläpuolelle. Matkalla pihasta takaisin pellon laidalle on kaksi suhteellisen matalalla olevaa elektroniliikenteeseen tarkoitettua lankaa. Jossain vaiheessa tuli mieleen pohtia, kannattaako lisälevyt kiinnittää paikalleen jo pihassa vai onko se tehtävä vasta perillä pellon laidalla. Nyt kun asia tuli etukäteen mieleen, oli lankojen korkeus riittävä. Ilman tätä pälkähdystä, olisi kai Murphyn lain (1 § Jos jokin voi mennä pieleen, se menee.) perusteella tilanne ollut päinvastainen ja lankojen edessä olisi ruuvailtu juuri kiinnitettyä kylttiä irti. Ilmajohdoista selvittiin siis kunnialla. Nyt täytyy enää seurailla, tuliko korkealla oleviin levyihin kohdistuva tuulikuorma huomioitua riittävän monen kiinnikkeen arvoisesti.

Kuvan nuorimmaiselle esimerkiksi tiskikoneen täyttö on välillä aivan ylivoimaisen raskas ja pitkäkestoinen työ. Rankaa klapikoneeseen jaksaa kuitenkin tunkea tunti toisensa jälkeen useampana päivänä peräkkäin.

Mainosmaalauksen lisäksi on tähdätty tulevien talvien lämpötilan hallintaan kotona ja parissa naapurissa. Klapikone tarjosi taustaääniä useammaksi päiväksi niin yllä mainitulle taidepensselöinnille kuin muillekin pihatöille. Esikoululaisen ensimmäinen kysymys hakijalle koulun pihalla oli useampana päivänä, vieläkö mummo ja ukki tekevät klapeja. Matkallakin saattoi vähän pitää kiirettä, että varmasti ehtisi hohdokkaalle työmaalle. Toivottavasti into on samanlainen vielä silloinkin, kun homma luonnistuu kaverilta omin nokkinensakin.

Kylvellään

Kevättyöt pelloilla pitäisi ajoittaa niin myöhään, että talven jäljiltä kevätkostea pelto ei tiivisty koneitten alla tai tartu niihin ja niin aikaisin, että itäville kasveille riittää kevätkosteutta. Optimiaikaikkuna on joskus aika lyhyt. Näköala traktorin kopista - pölypilvi todistaa, ettei ole enää liian märkää. Näissä oloissa nykytekniikka ei ole yhtään hullumpi lisä työkalupakissa tai tässä tapauksessa kojelaudalla.

Louhi piiloutuu kyvökoneeseen.

Huhtikuun lopulla oli lämpimämpää kuin usein juhannuksena. Kevät pääsi siis miltei yllättämään tilallisen vähän niin kuin talvi autoilijan. Talven työlista jäi vaiheeseen. Kirkas mielikuva on, että talvi on ollut turhna lyhyt ennenkin. Tai sitten se työlista on turhan kunnianhimoinen. Sitten voisi kai sanoa, että homma alkaa olla aika hioutunut, kun voi valmiiksi ruksitun työlistan kanssa pyöritellä peukaloita esim. maaliskuun lopusta kylvöjen alkuun - siis aina lehmän passauksen välillä. Tälle tasolle emme kuitenkaan vielä ole yltäneet ja epäilen, ettei vielä vuoden päästäkään olla. Mahdollisuus moiseen saavutukseen toistuu kuitenkin vuosittain vielä hyvän aikaa. Eläkeikäähän pyritään nostamaan ja työuria pidentämään.

Peltopuolella ensimmäinen varsinainen kylvös oli härkäpapu. Viimeiset menevät maahan tänään. Loppuviikon lämpötilat näyttävät siltä, että itäminen ei sitten ehkä ole järin ripeää. Pienemmässä mittakaavassa istutettiin perunaa ja kylvettiin hiukan hernettä, hiukan porkkanaa ja vielä hiukemmin palsternakkaa. Näiden lisäksi on taimikennoissa itämässä ja itäneenäkin kaaleja ja salaatteja. Ne pitäisi saada pysymään riittävän lämpiminä ja hyvässä valossa. Optimista joudutaan ennusteen mukaisilla säillä hiukan tinkimään, kun käytössä on (kulahtanut) karvalakki-luokan kasvihuone. Katsotaan mitä tulee. Viime vuonna säät aika hyvin suosivat taimien kasvatusvaiheessa. Paremman eristyksen vuoksi käytössä on myös kasvihuonelampulla valaistu vanha verstas.

Viimevuotiset maissit ne siinä töröttävät. Tähän tuli hernettä ja porkkanaa,
kun maissit oli saatu maanrakoon.

Muutamia sopivia vihannessiemeniä löytyi ranskalaisen puutarhaliikkeen verkkokaupasta. Liikettä pitävä mösjöö oli kovin otettu kaukaisesta pohjolasta tulleesta tilauksesta. Pitänee tarjoilla eksotiikkaa ja lähettää herralle kuva kasvihuoneesta luontaisessa ympäristössään, jos perjantaiksi ennustettu räntäsade toteutuu. Putiikki oli nimittäin Välimeren rannalla eikä esim. monipuolisemman ilmaston Alpeilla.

Huurteisia papuja yhtenä kylvöaamuna.  Teknisistä yksityiskohdista epätietoisille kerrottakoon, että kuva on kylvökoneen takaa.

Sokeri- ja liikennevalistusta

Vielä yhtä tai kahta odotellaan. Loru ja vähän tuoreempaa Runoutta.

Uudet vasut alkavat tältä vuodelta olla aika vähissä. Sen sijaan käsillä on se aika vuodesta, jolloin etsitään leveitä koneita traktorin perään ja lähdetään tukkimaan teitä. Huljalan ruuhkissa vaikutus ei tosin ole kovin suuri. Sokerijuurikkaita, jos niitä talossa vielä kasvateltaisiin, varmaan jo menisi maahan näillä säillä. Luomusokeri ei kuitenkaan tämän valtakunnan tuotteisiin kuulu, joten luomumakeaafennoelämää  voi halutessaan viettää hunajan voimalla.

Emäntä kokeili joitakin vuosia sitten makeilua kotikasvimaalla silloin toistakymmentä vuotta vanhoilla sokerijuurikkaan siemenillä. Itivät ja satoakin tuli. Osan tosin koversivat myyrät. Punajuurille tapahtuu samaa, mutta tämä sopi kai niille myyrille, jotka eivät halunneet väritahroja kuonoonsa. Emännän makeilun lopputulos oli purkillinen siirappia. Siirappi oli aromiltaan maltaista, makeaa ja ennen kaikkea työlästä valmistaa. Väestön sokerin saanti ei todennäköisesti ylittäisi kansanterveyslaitoksen suosituksia, jos siirapin keittely kotona olisi ainoa vaihtoehto makeaan elämään. Piparkakuista tuli hyviä.

Kunka kiireisesti ajellaan nostolaitteissa olevan koneen perässä? Traktori on
ollut matkalla samaan suuntaan kuin auto, vilkutus ja käännös oikeaan.
Ajoikohan auto turhan lähellä. Isäntä on tässä tilanteessa ollut,
eikä hän ollut tapauksen autoilija.

Takaisin niihin leveisiin koneisiin. Traktorin perässä kulkevaa kalustoa on kahta tyyppiä. Niitä, jotka keikkuvat nostolaitteissa ja niitä, joita hinataan. Nostolaiteaparaatin kanssa pystyy tarvittaessa väistämään lähemmäs reunaa - sillä edellytyksellä, että kohdalla ei satu olemaan kaidetta, heijastintolppia, pyöräilijöitä tai postilaatikoita. Isäntä onnistui kerran kylillä niittämään postilaatikon juolannostimella. Tapauksessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa. Postilaatikon omistaja suorastaan ilahtui tuhosta kuultuaan. Hän oli näet juurikään vastaanottanut postilta ilmoituksen, että laatikko on siirrettävä toiselle puolelle tietä. Nyt oli irroitustyö tehtynä ja itse laatikko oli selvinnyt vahingoitta. Vähän sama tietysti päti omiin sillankaiteisiinkin, silloin kun niihin osuttiin. Olivat nekin uusimisen tarpeessa. Muistakaa nyt kumminkin turvavälit ja ohittakaan vain paikoilla joissa on näkyvyyttä. Aika harvoin niitä postilaatikon siirtomääräyksiä kuitenkin tulee.

Etsivä löytää

Tästä voinee päätellä, kummallla puolella aitaa on mielenkiintoisempaa. Jääski ei pujahtele aidan ali.

Vasikat eivät vielä ole tältä keväältä loppuneet. Päätelmä on tehty jäljellä olevien mahojen tyypillisestä pulleusasteesta utarehuomioilla täydennettynä. Uusin pienokainen havaittiin tänä aamuna. Eilisen iltapäivän uutuus kanniskeltiin ehtoon edellä varmuuden vuoksi sisälle luvatun räntäsateen vuoksi. Emäntä harrasti siis kyykkää vasikka sylissä -jumppaa. Vasun kävelyttäminen olisi vähemmän hikistä, vaikkakin epäergonomista. Tulokas jäkitti kuitenkin sen verran vastaan, että emäntä valitsi kuntoa kohottavamman metodin - ja hikoili. Oli tullut pukeuduttua tarkkaile tilannetta tuulessa -työhön. Räntäsade tuli sitten vasta tänään.

Aamulla hallilla makaili käytävällä somasti pahnakeon päällä kovasti eilisiltaisen näköinen kaveri. Emäntä tietysti ajatteli, että karsinaan emon kanssa tuotu vasu on livahtanut aidan raosta. Pienokainen syliin ja suunta emon luo. Siellä makaili kuitenkin jo samannäköinen lapsukainen seinän vieressä. Piti siis lähteä etsimään huoltajaa toisen puolen karsinasta. Tämä tehtävä oli helppo. Okta-hieho tuijotteli niin herkeämättä aidan raosta vasikan suuntaan.

Lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan onnistuneesti
valittu piilopaikka.

Iltapäivällä edessä oli selvästi hankalampi tehtävä. Nyt hukassa oli vasu eikä emo. Vasikat mahtuvat huomattavasti pienempään piiloon, kuin lehmät. Okta huuteli tasaisen tahtiin ja tuijotteli käytävälle päin. Isäntä ja emäntä kiertelivät ympäriinsä. Ensin katsottiin hallista kaikki vasikanlevuiset raot ja kolot. Sitten jatkettiin ulkopuolella. Satoi räntää, joten uutukaisen oleskelu taivasalla ei ollut toivottavaa, vaikka sen sieltä tietysti olisi helpommin äkännyt kuin jostain pensaan juurelta. Isäntä kyseli jo, oliko emäntä varma, että kanniskeli aamulla vasikkaa eikä haamua. Okta ainakin oli varma. Palattiin takaisin katon alle etsimään. Tällä kertaa etsintä oli tuloksellista ja piilo hyvä. Sonnien ruokintapöydän tykönä on paalin vieressä kasassa paalimuoveja ja -verkkoja. Siitä paalin kyljestä oli löytynyt käpertymispaikka niin, että muovit peittivät näkyvyyden lähestymissuunnasta. Tytteli vietiin takaisin tarjoilualueelle (=karsinaan emon luo). Joukko kummitätejäkin ilmaantui heti tarkastamaan kotiin palaajaa, mutta tätien häivyttyä vasu kävi asiantuntevan oloisesti nauttimaan tarjolla olevaa virvoketta. 

Tuoreet lihat viettämässä viileää elämää.
Kutsutaan myös  raakakypsymiseksi.

Vasikkakauden lisäksi edenneet ovat pääsiäisvalmistelut. Keittiön seinällä ja ikkunan reunassa roikkuvia joulukoristeita ei sentään ole vielä vaihdettu tipuversioihin. Tämä homma on vasta suunnitteluasteella. Sen sijaan perjantain karautettiin leikkaamolle ja tuotiin pääsiäisen seudun ReKoihin myytävää. Tällä aikataululla paistit ym. ehtivät mukavasti raakakypsyä pyhiksi. Noin periaatteessa koristeitten vaihtaminen onkin vähemmän kiireellistä. Joulu kun ei syrjäytä tipuja niin pian kuin pajunkissat joulutilpehöörejä.

Nelijalkaisia ja sulia kevään merkkejä

Vasikkamittari näyttää tällä hetkellä reilua kymmentä. Puoliväli on siis ennusteitten mukaan ohitettu. Tänä keväänä poikimiset ovat työlllistäneet hiukan tavallista enemmän. Useat emot ovat edellisvuosien tapaan valinneet ulos poikimisen kuivitetun hallin sijaan. Monena vuonna tarhan yläosa on ollut kuiva poikimisaikaan, joten vasikan on olltut siellä ihan hyvä ensiaskeltaa. Ensiaskel johtaa aina silloin tällöin esim. turvalleen tuiskahtamiseen tai muuhun vastaavaan painovoimavaikutteiseen ilmiöön. Nyt on maassa kuitenkin vielä lunta ja sulamisvesiä, joten huolestunut ihminen on sitten kanniskellut vasuja sisälle ja määrännyt perheille pariksi päiväksi ulkonaliikkumiskieltoa. Kieltoa on  joutunut tehostamaan aidan pätkällä. Aidan pätkän taakse jäävässä karsinan osassa on sitten juokseva tai liukkaina päivinä turvallisuussyistä kävelevä vesi.

Rajajoki viettää paljon aikaa ystävänsä Rutun seurassa. Yläkuvassa kaksikko olisi lähtenyt
luistelemaan, mutta jäät olivat jo onneksi huonossa kunnossa. Vapaa-aikana voi tietysti myös
ihan vaan loikoilla, esim. poissa vanhempien silmistä, kuten alakuvassa.

Vasikan kanniskelu on homma, johon ei kannanta pukeutua liian lämpimästi, vaikka kyyttövasikat aika kirppuja joskus ovatkin. Emo seuraa vasikkaa, mutta jostain syystä se ei aina jaksa vakuuttua sylissä olevan vasikan henkilöllisyydestä ja kääntyy takaisin etsiskelemään lapsukaistaan muualta. Tällöin vasikkakyydin kanssa täytyy pysähtyä ja laskea pienokainen alemmas, jolloin emo yleensä keksii taas oikean suunnan. Muutaman metrinkin päästä epävarmuus saattaa kumminkin taas iskeä ja sitten  pysätään uudestaan ja lasketaan vasu alemmas. Urheilijatkin kyykkäävät painojen kanssa, mutta eivät kai saa niistä maitokakkatahroja.

Puro tulvii. Ei tässä käsipohjaa uisi, vaikka vesi olisi lämpimämpääkin.
Nämä vedet eivät ihan vielä nousseet niitylle.

Sulamisvesiä oli päättyvän talven edesottamusten perusteella odotettavissa muuallekin kuin hallin viereen. Puro on ollut sangen muhkeassa kunnossa, mutta niitylle ei vesi vielä noussut. Tähän asti pitkiä saappaanvarsia tai suksia on vaatinut matkanvarrella ollut lumi jo puroa lähestyessä. Nyt varrelle virran pääsee jo vaivattomammin, mutta virran yli eivät saappaat enää yhtä lailla riitäkään. Siltaa pitkin pääsee, mutta liukastuminen voi vaikuttaa alentavasti ruumiinlämpöön.

Sesongin ensimmäiset

Nea ja toistaiseksi vielä nimeämätön vasu
turpeella tepastelemassa. Lumi olisi
armollisempi väritykselle.

Mummo tuli kertomaan, että metsän laidassa on aidan väärällä puolella lehmä ja vasu. Kauden avausvasikka saatiin jo pari päivää sitten. Lapsukaisen kanssa lähdettiin tarkistamaan, kuka suhtautuu poikimarauhaan näin fanaattisesti ja näkyykö suhtautuminen aitarikkoina. Ajateltiin myös opastaa perhe samalle puolelle aitaa vesipisteen ja muiden mukavuuksien kanssa.

Tuore isä, Oleksi, ajattelee omaa mahaansa eikä jälkikasvua. Pääasia,
 että syömään on lyhyt matka. Herra oli taas pötkähtänyt märehtimään aivan
ruokintapöydän viereen, vaikka viden metrin päässä olisi kuivempaa
ja pehmeämpää.

Metsän siimekseen oli päätynyt toista kertaa poikinut Nea. Aitalanka oli matalalla, muttei varsinaisesti rikki. Aika taitava ylitys, kun ottaa huomioon ylittäjän ison mahan ja täyttyvän utareen. Vasu oli huolellisesti nuoltu ja jalkeilla eikä sitä saanut kävelemällä kiinni. Ammattitaitoista toimintaa Nealta.

Talven mittaan on hiukan huolettanut, näkyykö edellisvuosia vähäisempi kivennäisten kulutus vasujen virkeydessä, mutta ainakaan tässä tapauksessa ei voinut vetelyydestä moittia. Asia tuli testattua, kun päädyimme kiinni saatuamme kanniskelemaan vasun katon alle turpeille siinä toivossa, että emo malttaisi juoda samalla reissulla. Emännällä oli operaation jälkeen olkavarret aika lämpimänä, tulokas kun koitti toistuvasti pompata sylistä omille teilleen. 

Kyyttövasikat ovat sentään onneksi aika köykäsiä. Järeämmän rodun pienokainen olisi varmaan pitänyt hinata pulkassa, jos paikanvaihto olisi nähty tarpeelliseksi. Tai sitten emännän pitäisi käydä punttisalilla tai ainakin hiihtää useammin lipsuvilla suksilla. Isäntä ainakin pitäisi näitä vaihtoehtoja parempana kuin emännän vaihtoa. No, karjan rotua ei olla vaihtamassa, että sen puoleen ei ole kuntoilun lisäystarpeita.