"Lehm koivu al"

Emäntä parrrasvalojen paisteessa, kalojen ja kananmunien välissä Viikin rekossa lähellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä. Emännän ura tieteenharjoittajana alkoi reilun kilometrin päässä kohteelta. Isännän tapaamispaikalle on vain joitakin satoja metrejä. Tämä Latokartanon tori oli siihen aikaan - siis hyvin äskettäin - metsää. Mutta onhan sitä saatukin lehdistä lukea, että Suomen metsäala pienenee.

Emäntä intoutui otsikoimaan Heli Laaksosta siteeraten, kun parin lehmän kesäinen oleilu tiettyjen koivujen alla työllisti yllättäen näin marraskuussa. Marraskuussa pitäisi noin teoreettisesti olla rekoissa käymisen lisäksi hyvin aikaa näpyttää näppäimistöä. Jostain syystä se ei ole realisoitunut blogiteksteinä. Näpytetty kyllä on ja reko-reissullekin ehdittiin. Viimeisin kirjoitelma oli kuitenkin suunnattu suppeammalle kohderyhmälle, sillä se lähetettiin paikallisen ely-keskuksen kirjaamoon.  Talosta on pari nautapartiota jo yhdeksänä suvena harjoittanut maisemanhoitoa parin naapuritilan perinnebiotoopeissa. Toinen näistä tiloista on luomutila ja toinen tavanomainen tila. Tänä vuonna tämä vuosia jatkunut käytäntö aiheuttikin yllättäen kysymyksiä.

Maanomistaja voi tehdä perinnebiotooppisopimuksen, jos kohteella esiintyy tiettyjä laiduntamiseen liittyviä eliölajeja ja  viranomainen käy toteamassa ja että kyseisessä pusikossa/metsässä/niityllä ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita tai kemiallisia lannoitteita kolmeen vuoteen. Sopimuksessa alueet saavat yksilöivät tunnukset ja ne merkitään lohkorekisteriin. Haltija sitoutuu edelleen olemaan käyttämättä kemiallisia panoksia (mitä niillä siellä edes tekisi?) ja esim. laiduntamaan kohteen niin, että havaittujen eliölajien edellytykset säilyvät.

Tulvaveden korkeus. Joillakin sillan ylittäjillä on tehnyt pahaa
korkeuden tähden, kun silta on ollut niin paljon veden yläpuolella.
Tämänhetkinen "maavara" ei laukaisse korkeanpaikan kammoa.

Järjestely oli kelvannut luomuvalvonnalle jo koko kuluvan vuosikymmenen. Tilojen välisiä sopimuspapereita oli muotoiltu jossain välissä paremmin ely-keskuksen toiveita vastaaviksi ja luomutarkastaja oli useampana vuonna kohteilla pyörähtänyt. Tänä vuonna ely-keskus kuitenkin tiedusteli luomutarkastuskertomuksen perusteella, mitä eläimiä ja minä ajankohtana on ollut tavanomaisen tilan perinnebiotoopissa. Niillä laiduntaminen, kun ei olekaan enää pariin kolmeen vuoteen ollut luomueläimille sallittua. Meillä taas mielestämme oli syytä olettaa toimineemme pykälät täyttävästi, koska toiminta oli edellisinäkin vuosina hyväksytty. Ainakin tulkinnan muutoksesta olisi ollut syytä informoida toiminnanharjoittajia. Emäntä ja isäntä viettivät sitten isänpäivää mieltä ylentävästi muotoilemalla tätä näkemystä paperille. Katsotaan, kuinka käy. Pyyhkiytyykö reilu seitsenvuotiaitten lehmien luomuelämä taivaan tuuliin, kun ne ovat pari-kolme kuukautta märehtineet väärin hallittujen koivujen juurella? Vastausta odotellessa.

Kirjoitusharjoitusten lisäksi on rampattu kokouksissa ja metsissä. Tämänhetkisillä päivänpituuksilla jälkimmäisistä reissuista sentään selviää alle puolessa vuorokaudessa. Lisäksi pakkasten jälkeen ennusteitten luvatessa sadetta isäntä pääsi toteuttamaan itseään lempiprojektinsa kimppuun. Puron pari patoa kohensi olemustaaan vienossa kaivurin pörinässä. Sateiden ja kohennusten yhdistelmä sai niityn vetistymään tähänkin aikaan vuodesta. Jää ehti kyllä paikoin kymmensenttiseksi, eli jotain yhteistä kevättulvan kanssakin oli. Yläläjuoksun terveiset Mommilanjärvelle nyt ainakin
viivästyvät suunnitellusti. 

Syystulva tulvaniityllä. Vesi on sateiden jälkeen ruskehtavaa. Kura painuu toivottavasti kohentamaan ensi suven ruohon kasvua kuin Niilin rannoilla pyramidien aikaan. Siellä taidettiin kyllä viljellä vehnää, mutta täällä hallanaremmilla leveyksillä nurmella on puolensa.

Turpa kohti hallia

Pikkupojat ovat aloittaneet perehtymisen katonaluselämään. Runsas, Ruttu
ja Rieska välipalalla. Tai onko se juuri välipala, mutta ateria, joka syötiin
emännän lounaan ja päiväteen välillä.

Viikonloppuna aloiteltiin sisäruokintakautta. Lehmät ja vasikat siirrettiin katettujen pöytien ääreenja vasikat vieroitettiin emoistaan - tai siis maidosta. Aidan toiselle puolelle ulottui kyllä nuolemaan pienokaisen karvaa kiiltävämmäksi. Isommat maitopojat olivat jo hypelleet samassa laumassa olleitten astuttamattomien lehmien selkään, joten siirtyminen poikakotiin alkoi olla hyvinkin aiheellista. Vajaa puolitoistametrinen lehmätarkkailija raportoi yhden lehmä-vasikkaparin, joka ei aidan yli huudellut. Emo oli siis ilmeisesti vasikan jo omatoimisesti vieroittanut tai oli vain "lyhytmaitoinen".

Sisustusta on piristetty näillä väriläiskillä. Sävyn muodikkuudesta
ei ole varmuutta, mutta käsittelystä pitäisi olla apua ruosteen torjunnassa.

Laumat kävelivät halliin suurimmaksi osaksi ilman isompaa ohjailua. Ainoastaan Lorua, Runoa ja Jyhveä jouduttiin lisäopastamaan, kun muut jo mutustivat heinää hallin puolella. Lisäopastus tarkoitti käytännössä muutamaa spurttia rinnettä alas. Parilla ensimmäisellä yrittämällä lehmät harhautuivat oikeaan ovelle johtavasta linjasta niin, että kenkään ei ehtinyt edelle. Uusilla yrityksillä isäntä hoputti oikeaa reunaa varmistanutta emäntää juoksemaan kovempaa. Kolmannella kirillä suunta pysyi tarkoitettuna, minkä jälkeen emäntä valisti isäntää täysillä ja lujaa juoksemisen eroista. Ensin mainittu on helpompaa.

Sonnit ovat toistaiseksi laitumella paistattelemassa lyhentynyttä päivää. Paikallisella viheriöllä oli vielä kierros tarjottavana. Viikonloppuna on tälläkin laumalla edessä muutto ärsyttävien pikkuveljien kämppäkaveriksi turvekasalle makoilemaan. Pikkupojat ovat saaneet puolestaan totutella hallielämään ilman isompien päällepäsmäröintiä. Tai ehkä pari-kolmevuotias nauta osaa suhtautua nuorempiin muutenkin kuin ärsyyntymällä siitä, että ne rikkovat, suttaavat ja vaativat emon huomion.

Peli ja Nurmi nurmella. Vielä oli syömätöntä viheriötä.

Vielä pihalla

Vas. Rae, Ovaali, Nea ja Rinkula ja Riljoona. Katonaluskausi häämöttää. Eivät ole rouvat ja tyttäret enää kesätamineissa, kuten varsinkin Rakeen ja Rinkulan turkeista näkyy.

Sadonkorjuukausi on purjon verran vajaa. Viime talvi purjoja säilytettiin ulkosalla laatikoissa pressujen ja lumen alla. Viime päivinä vallinneet lokakuun helteet - + 10 tai melkein - ovat siirtäneet nostosuunnitelmia tuonnemmaksi. Pressun alla hikoileva purjo tuskin säilyy kovin pitkään. Takaraja tulee kuitenkin vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun jäisestä maasta ei juuristo irtoa. Keski-Euroopassa saatetaan purjot jättää maahan talveksi, kun "lapioi lumet pois ja lohko rautakangella jäistä maata" -menetelmää ei osata kuvitella. Kuvittelun asteelle on täälläkin tarkoitus jättää.

Lelu tarkastelee puun takaa metsälaidunta naapuroivia siipikarjamajoitteita.

Purjojen lisäksi katon alle ovat korjaamatta lehmät. Ne tosin kävellevät sinne itse - mahdollisesti jopa toivottua reittiä. Laitumilla on ollut vielä rouskutettavaa. Tuoreen sapuskan nelimahaystävällisyyttä on paranneltu täydentämällä menua kuivalla heinällä. Lehmähallin sisustusta on myös tarkoitus piristää muutamalla uudella kalusteella. Niitä saatetaan jopa ehtiä asentelemaan paikoilleen ennen sisäänmarssia, jos korrenpäät edelleen pysyvät lumen yläpuolella. Pluskympeiltä tai lähes näyttää molemmilla säänennustajilla lauantaihin asti, joten mahdollisuuksia on.

Viime päivien puhde on ollut kylmiön siirron maisematyöt. Kylmiön ja myymälä-/puffettisiiven  edustalle on ladottu kivilaattoja. Tämäkin homma käy paremmin ennen maan jäätymistä. Työn etenemistä on auttanut Hämeenkoskenkin alakoulussa vallinnut syysloma, jonka ansiosta motivoitunutta kivenkuljetushenkilökuntaa on ollut käytettävissä niin aamu- kuin iltapäivisin. Henkilökunnan työn  ilon lisäksi kiveämisen positiivisia vaikutuksia ovat juureskoreista kylmiön eteen kertyvän mullan helppo harjaaminen pois ja kylmiöön jalkineissa siirtyvän kuran väheneminen. Haitalliset sivuvaikutukset kohdistuvat lähinnä kivillä seisoskelevan vihannesmyyjän selkään. Tämä kuitenkin kestettäneen, sillä tiskin takana ei seisoskella pitempään päivittäin vaan lähinnä avoimien ovien päivittäin.

Ei Riemulla rajaa

Tumma poika kuvassa keskellä on Riemu. Tässä taas turvallisesti
mammojen keskellä.

Puhelinliikenne vilkastui alkuiltapäivästä. Soittajat ystävällisesti ilmoittivat hirviaidan ja tien välillä kuljeskelevasta vasikasta/lehmästä. Näissä tilanteissa huomaa Googlen soita-toiminnon hyödyllisyyden. Osansa ilmoituksista oli tosin saanut myös lehmällinen naapuri.

Aamulla käynyt vierailija kertoi nähneensä vasikan, joka näytti olevan kasvimaalla. Kasvimaan tuntumassa on kuitenkin aitalankoja useampaan suuntaan ja porukan tiedettiin olevan kahdella lohkolla, joten havainto ei vielä ollut tae aidan ylityksestä. Kasvimaalla käynti jäi siksi keskeneräisten hommien jälkeiseen ohjelmaan.

Iltapäivällä alkanut puhelimen pirinä teki kuitenkin selväksi, että ilmeisesti keväinen sonnipoika oli tosiaan ollut aidan väärällä puolella ja ruvennut ikävöimään äitiä. Kaveri ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt mennä takaisin samaa kautta kuin oli tullutkin - mikä se kautta sitten olikin. Mummon, ukin, emännän ja pakettiauton vahvuinen kotiutuspartio lähti matkaan. Tien poskesta tavattiin Lelu-lehmän Riemu-poika, joka oli ilmeisesti kasvimaalta hölkännyt ensin neljäsataa metriä länteen, sen jälkeen mäkeä ylös ja lopuksi 700 metriä hirviaidan viertä itään. Henkilökunnan saapumisesta hölmistynyt kaveri käänsi turvan kotiin päin, mutta siirtyi valitettavasti penkalta tielle. Autoilijat olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja molemmista suunnista pysähdyttiin ja laitettiin vilkkuja päälle. Kotiutuspartio taas oli sen verran epäammattimainen, että huomioliivin hyödyllisyys tilanteessa tuli mieleen vasta tihkusateessa tiellä eikä kotona lähtiessä. Riemu onneksi kiipesi tien kaiteen yli takaisin penkalle ja ukki yritti autolla ehtiä avaamaan hirviaidan porttia. Emäntä hölkkäsi vasikan perässä. Portin rautalanka hidasti avaamista ja ukki ei aivan ehtinyt eikä Riemukaan tainnut ymmärtää tämän veräjän päälle toisin kuin hirviaidan alituksessa kesällä kyseenalaisesti kunnostautunut Nätti. Poitsu jatkoi matkaa kotia kohti ja mutkasi turvallisemmille vesille tai siis teille juuri siitä, mistä pitikin. Peltoteiden risteyksessä se kuitenkin jämähti ihmettelemään suuntaa. Tässä vaiheessa isäntäkin ehti paikalle komeasti traktorin ja lietevaunut kanssa. Tämän yhdistelmän ohjausvaikutus oli ilmeinen, sillä Riemu lähti hölkkäämään traktorin edellä peltotietä pitkin kohti muuta laumaa. Aitaukseen palattiin rimaa hipomatta korkeushyppytekniikalla.

Riemulla olisi ollut pääsy tännekin, perinnebiotoopin purolle. Kesällä
olivat vedet vähissä, mutta nyt on puro täydempi. Nämä
poikkipuut laitettiin hidastamaan virran menoa, mutta alkukesän
vedenkorkeuksilla ne eivät päässeet kykyjään osoittamaan.

Isäntä lähti jatkamaan lietteenlevitystä. Emäntä huomasi puhelimestaan sovitun vihannesten hakijan viestittäneen kymmenen minuuttia sitten olevansa 25 kilometrin päässä. Ukki jäi tarkistelemaan aitoja. Emäntä hölkkäsi vihannesasiakasta vastaan ja kiersi matkalla tarkistamassa sähköpaimenen mittarilukeman. Pukeutuminen oli mennyt pieleen paitsi huomioliivin puuttumisen puolesta myös lämpötaloudellisesti. Eläinten siirroissa tai ajamisissa vaihtoehdot voivat olla paikallaan odottelua niin kauan kunnes lehmä löntystelee toivotusta kohdasta tai sitten juoksemista tai jotain siltä väliltä. Hetkeä aikaisemmin pyöräily tihkusateessa oli tuntunut vähän kolealta. Emäntä päätyi siksi valitsemaan jahtipuvustoonsa pitkäpunttiset villahousut. Parin sadan ensimmäisen juoksumetrin jälkeen aistittavissa oli pientä virhevalinnan makua. Tämän jälkeen turvasaapashölkkää ylipukeutuneena tuli vielä melkein kaksi kilometriä lisää, joten terveysliikunnan hikoilla ja hengästyä osuudesta varsinkin tuo ensimmäinen puoli tuli kyllä suoritettua. Riemu pääsi mamman luo maidolle, vihannekset vaihtoivat omistajaa, sähköpaimen näytti asiallisia lukemia ja nelipyöräiset jatkavat matkaansa ehjinä ilman liikennesäännöt heikosti tuntevia nelijalkaisia.

Kylmän kyytiä

Vihanneskylmiö laskettiin toissa keväänä siihen, mihin se silloin mahtui. Sijainti oli taiteellisesti vakuuttava, sillä vanhaa puolustusvoimien varastoa olevan kontin väritys sointui täydellisesti kuusirykelmän juurelle. Lämpötaloudellisessa mielessä yhteys alkuiltapäivän aurinkoon oli turhan hyvä. Lisäksi sekatavarakauppamme rakenne oli lievästi ilmaistuna hajanainen, vaikka vihannesosastolta lihaosastolle todennäköisesti löysi helpommin kuin hypermarketissa.

Hiukan vaappuvaa ja kettinkejäkin siirreltiin ja säädettiin pariin kertaan. Riittävän kantavuuden omaava lentävä matto tai ilmalaiva olisi tietysti ollut kätevä.

Sijoittaminen liha- ja hamppuputiikin yhteyteen oli suunnitelmissa alunperinkin, mutta aiotulla laskeutumispaikalla tönötti kasvihuone. Siirto oli mietitty viime kevääksi, mutta kasvihuoneessa asustanut viinirypäle oli melko terttuisassa kunnossa siinä vaiheessa, kun operoimaan olisi ehditty. Rypälettä ei siksi raaskittu kaivaa ylös ja kylmiö vietti toisenkin suven kuusten juurella. Tässä vaiheessa syksyä alkoi olla aikaa erikoisharjoituksille, kun rypäleet olivat menneet parempiin suihin ja puinnit saatu valmiiksi.

Yhtenä kappaleena ilmassa. Tämä kävi vähän kevyemmin kuin eristetyn
kontin siirtäminen. Hiukan tosin meinasivat langat olla matkalla matalalla.

Kasvihuone oli saanut purkutuomion jo vuosia sitten, mutta kuitenkin se päädyttiin siirtämään yhtenä kappaleena, jos vaikka se paremmalla paikalla pystyisi joitain palveluksia vielä tarjoamaan. Optio on ainakin käytettävissä. Kasvihuoneen jälkeen kaivettiin viinirypäle ylös ja siirrettiin navetan seinustalle. Ensi vuoden sato-odotukset ovat huomattavasti tämänvuotista vaatimattomammat. Emäntä kyllä katseli juutuupista videon, jossa kaksi harmaahapsista ranskalaista herraa sekatööreineen neuvoi seinustalla olevan viiniköynnöksen leikkuuta. Teoria on hallussa, mutta käytäntöä meni toteuttamaan mummo, jolle isäntä etsi ohjeet suomalaisilta puutarhasivuilta. Pitäisi ainakin olla täkäläiseen ilmastoon sopivia.

Hiukan piti raivata tilaa.

Seuraavaksi puu ja pensas pois tieltä, pintamaata vähemmäksi ja mursketta tilalle. Sitten päästiin itse asiaan, eli kylmiön siirtämiseen. Kylmiö on tarkoitettu nostolava-autolla kuljetettavaksi, mutta sellaista ei kuulu kalustoon eikä autolla edes pystyisi laskemaan konttia männyn taakse. Hommaan ryhdyttiin etukuormaajatraktori + kaivuri + kettingit -menetelmällä. Toteutusta voi pitää onnistuneena. Kylmiö on paikallaan ehjänä. Myös ympäröivät koneet, puut ja rakennukset ovat ehjiä ja kaivuri saatiin ajettua pois rinteen, puiden ja kylmiön välistä, jossa optimaalinen nostopaikka yhdessä työvaiheessa sijaitsi. Kontin pitäisi myös olla suorassa. Emäntä oli muissa hommissa, mutta rakennukseen nähden suorankulman säätämistä varten isäntä sai houkuteltua emännän paikalle sanomalla että tarvitaan trigonometriaa. Emäntä luki sitten mittanauhaa ja sovelsi Pythagoraan lausetta. Lopputulos oli, että kreikkalaisen matemaatikon opit eivät antaneet aihetta muuttaa suorakulma-kaksi lankkua-kaksi silmää menetelmällä säädettyä sijaintia.  

Sadonkorjuuapulaisia

Mistäs sitä erottikaan sonnin ja härän? No, ainakin siitä, että sonni kaivaa
kuoppia - sorkan lisäksi päällään - ja sehän näkyy naamasta.
Perjantaiaamuna laidun oli lähes tyhjä. Mansikkamaan laidalla ihmettelevä
seurueen suurin - Nurmi - oli se mammanpoika, joka ei ollut uskaltanut lähteä
tutkimusmatkailemaan.

Torstai-iltana puhalteli vieno länsituuli. Kasvimaan ohi ajanut ystävällismielinen tuttava ilmoitti tuulen siirtäneen maisseille iltapäivällä asetellun harson ennustetun yölämpötilan kannalta epätäydelliseen asentoon. Isäntä lähti palauttamaan harsoa paikalleen. Työn miellyttävyyttä lisäsi pimeyden lisäksi märkyys. Emäntä oli samaan aikaan havainnut mielestään ylimääräistä ääntä sonnien suunnalta. Valojen sammuttaminen sisätiloista ei kuitenkaan paljastanut pimeydessä vilahtelevia valkoisia selkiä ei-toivoituissa suunnissa ja ääntä kuului myös oletetusta sijainnista. Harhautuneiden selkien opastaminen oikeaan suuntaan onnistuu paremmin valoisaan aikaan. Koska isäntäkään ei ollut palatessaan havainnut ylimääräisiä liikkujia, huutelun syyksi epäiltiin herrojen kiinnostusta viereiseen metsään siirrettyä lehmälaumaa kohtaan.

Sorkan jälkiä ja esiinkaivettuja perunoita. Emäntä oli keväällä ostamut
kilon pussukat paria mielenkiintoista perunalajiketta. Sato oli tarkoitus
kerätä hiukan maistettavaksi ja loppu siemeneksi seuraavalle suvelle, jos
siis sattuvat maistumaan. Pojat aloittivat noston, mutta jättivät sadon
(violetteja)  keräämättä. Saatiin sitten maistettavaa. Onneksi olivat
liikkeellä naudat eivätkä siat. Jälkimmäiset olisivat todennäköisesti
syöneet löytönsä.

Mentiin nukkumaan. Huutelu tuntui aamulla jatkuvan ja laitumen viereisessä leikkimökissä nukkunut lapsityövoiman edustaja kertoi sonnien juoksemisen kuuluneen yöllä hyvin. Puuron syötyään kaveri lähti tarkistamaan tilannetta ja saapui pian raportoimaan, sorkan jäljistä verstaan takana ja Oleksista kuivurin tykönä. Emäntä lähti saattamaan ekaluokkalaista kouluun ja isäntä tarkistamaan tilannetta. Laitumelta löytyi vain Nurmi ihmettelemässä, miksi hänet on jätetty yksin. Muu porukka pyöri hallissa ja kuivurin tietämillä. Isäntä palautti harjoittelijan kanssa pojat paikoilleen. Emäntä ehti takaisin kotiin ja kävi pitämässä nimenhuudon. Yksitoista läsnä, kaksi poissa. Puuttujat olivat onneksi härkiä. Pojat olivat nimittäin todennäköisimmässä löytöpaikassaan eli lehmien laitumella. Operaatio oli sillä erää ohi.

Sorkanjälkiä oli runsaasti myös leikkimökin vieressä, joten ei ihme, että juokseminen oli hyvin nukkujan korviin kuulunut. Yleisen haahuilun lisäksi oli vietetty pienimuotoista sadonkorjuujuhlaa ainakin luumupuilla, perunapenkissä ja mustaherukkapuskassa. Talonväellä sadonkorjuujuhla jatkui siinä mielessä, että yöpakkasten ja päivällä vallinneen poudan myötä myös tattarit päästiin puimaan. Juurekset ja kaalit vielä.

 Sorkanjälkiä (merkattu nuolella) ja tavallista runsaammin pudonneita luumuja puun alla.

Osa tattarista oli unohtanut, missä päin on taivas tai sitten vaan väsytti, kun oltiin maaten. Pystyssä töröttävät vihreät huiskaleet ovat viimevuotisen hamppumaan jäämistöä. Tästä kertyi satoa hyvin, mutta alavammalla maalla sijainnut lohko osin paleltui heinä-elokuun vaihteen kylminä öinä ja sato jäi pieneksi.

Kolmiottelussa

Nuijamaa ja Repola. Joutuu maitopoika vähän kumartumaan mahaansa
täyttääkseen. Jo pikkuvasikalla häntä heiluu, kun maitopumppu toimii ja
liikkeessä näkyy olevan tämänkin körilään kärpäshuiska.

Puimuri osallistuu näillä kentillä tänä syksynä kolmiotteluun. Lajit ovat rypsi, härkäpapu ja tattari. Toinen laji saatiin tämän päivän poudilla nihkeään päätökseen, mutta kolmatta vielä odotellaan. Pistelaskusysteemiä ei ole standardoitu, mutta oletettavasti tukoksista sakotetaan. Härkäpapupellossa oli paikoin vierekkäin vihreää ja mustaa jo varisevaa papua. Arvo siinä nyt sitten oikea puintipäivä. Vihreyden - ja ehkä vähän savikan varsien - seurauksena isäntäkin  urheili kietoutunutta kortta irti koneen sisuksista. Suoritus jäi pisteyttämättä. Käsi on kuulemma vielä hiukan kipeä urakan jäljiltä.

Sarjassamme näköala puimurista -kuvia. Vaikka puimuri joskus
tukkeutuukin, näkymä saran alusta muistuttaa iloitsemaan siitä,
että sirpille on nykymaailmassa vaihtoehtoja.

Sunnuntai-iltana toisen lajin ollessa keskeytyksessä sääolosuhteista johtuen ehti tulla toisenlainenkin urheiluvaroitus. Naapuri oli saanut metsämiehiltä ilmoituksen "vaaleista eläimistä" metsässä tilustensa liepeillä. Naapurin omat eläimet ovat tummahkoja, mutta hänen perinnebiotoopissaan ulkoilevat meiltä lainatut hiehot ovat selvästi vaaleampia. Naapuri siis ymmärrettävästi tulkitsi, että hiehon pullukat ovat karussa ja ilmoitti siitä meillekin. Sunnuntai-ilta sateisessa pimenevässä metsässä lehmiä etsien kuulosti varsin houkuttelevalta. Haastavampaa olisi tietysti ollut etsiä tummia eläimiä samoissa olosuhteissa. Isäntä keskeytti päivällisen ja oli jo pihalla lähdössä etsiskelyihin mukaan ennen täyttä hämärtymistä. Vapauttava puhelinsoitto ehti kuitenkin tulemaan ennen pidemmälle ehtimistä. Naapuri oli ehtinyt perinnebiotooppiinsa, missä hiehot märehtivät moitteettomasti sijoittuneina. Alkuperäisen hälytyksen tekijä ei vain ollut huomannut metsässä olevaa aitaa itsensä ja "vaaleitten eläinten" välissä. Kyllähän piristyi iltatunnelma.

Puimuriottelun päätöslajia - tattaria - odotellessa vietetään valtakunnallista Osta tilalta -päivää. Paikallisella tasolla yritämme viettää myy tilalta -päivää aina, kun joku olisi valmis jotain ostamaan. Kansallisen tason markkinahumua tavoitellaan sillä, että lauantaina tilan tuotteiden lisäksi myynnissä on kahvia&tykötarpeita ja ystävällismielinen lehmä myöntää halukkaille audiensseja. Puimurikin lienee tavattavissa, koska se päätöslaji ei vielä ole ajankohtainen. Tervetuloa!

Yksi ei kuulu joukkoon.