Minuuttiaikataulu

Naapuri sai biotooppiaitauksensa kuntoon, joten ensimmäinen erä "kesätyöntekijöitä" pääsi lähtemään muutaman kilometrin maailmanmatkalleen. Kesätyöpaikat ja kesätyöntekijät kiinnostavat myös viranomaisia.

Kolmen päivän kuluessa siirrosta on siirrettyjen eläinten tunnukset ja pitopaikkojen tunnukset ilmoitettava viralliseen nautaeläinrekisteriin. Matka-aika ilmoitetaan minuutilleen. Valitettavasti lehmät eivät tunne kelloa, joten täsmällisyydestä pääsee nauttimaan vain karjanomistaja - mikäli se tässä asiassa on jotenkin nautinnollista.

Kuva nautatietojen ilmoittamiseen käytetystä ohjelmasta. Kellojen tarkistus, kun kyyti lähtee pihasta. Saadaan tämäkin sivu sitten täytettyä virheettömästi. Rekisteriohjelma ei tässä kohtaa näytä eläinten nimiä, joten numerot on syytä tarkistaa. Päivämäärävalikossakin on taloudellisesti edullista muistaa päivämäärä oikein.

Takalaidan vasen puoli avautuu kulkusillaksi. Toiselta reunalta voi sitten vaikka kurkkia, onko perässä ajavalla kravatti suorassa.

Kyytöt ovat pieniä, joten laidan yli nähdäkseen
olisi kurkotettava.

Maailmalle lähtivät Lipevä, Lehti ja Mykerö. Lipevä porukan uteliaimpana ja tuttavallisimpana kiipesi ensimmäisenä kärryn kyytiin. Toiset seurasivat kohtuullisen sujuvasti perässä. Sitten vain matkaan - kelloon katsomisen jälkeen tietenkin.

Perillä kärry ajetaan aitaukseen ja aitauksen veräjä suljetaan. Näin yritetään varmistaa, että laskusillalta asteleva porukka aloittaa uuteen ympäristöön tutustumisen aitojen sisäpuolella.

Jako viiteen

Tämä päivä on lajiteltu karjaa. Tähän asti on laidunnettu kolmessa ryhmässä: lehmät vasikoineen, hiehot ja sonnit. Nyt järjestäydyttiin uudelleen siinä toivossa, että ensi keväänäkin syntyy vasikoita. Sonnien laumasta kolme kaveria päästettiin rouvasseuraan loppujen jäädessä viettämään poikamieselämää.

Kotinurkkiin tuli sonniporukan lisäksi kolme lehmien ja hiehojen laumaa. Yhteen laumaan tulivat ne lehmät ja hiehot, joita ei enää poi'iteta, vaan ennen ensi kevättä ura jatkuu padoissa ja pakastimissa. Tämä joukkue oli siis ilman sonnia - kolmea emoansa seuraavaa maitopoikaa lukuunottamatta. Lopuista kaikki lehmävasikallisest ja muutama muu eläin saivat seurakseen isomman siitossonnimme Korvenojan Kalervon. Viimeiseen pikkuryhmään muutaman lehmän aveciksi päästettiin pikkupoika, Laiha Lohtu, keväällä hankittu siitossonnin alku. Sonnin alkuperäinen omistaja oli toivonut lehmävasikkaa. Sonnivasikka oli siis talonväelle laiha lohtu. Näin L-vuonna sitten myös isolla kirjaimella.

Rotuerotteluakin harjoitettiin. Edellämainitut ryhmät olivat itäsuomalaisia. Viisi pohjoissuomenkarjan edustajaa lajiteltiin erikseen ja seurue lähtee lähipäivinä pitäjän rajan taakse ylläpitämään perinteitä. Siis laiduntamaan naapurin perinnebiotooppia. Myös pieni itäsuomalaisten iskujoukko on valmiina vastaavaan koitokseen toisessa naapurissa.

Tässä talsitaan vielä koko porukalla omassa perinnebiotoopissamme.

Eläinten järjestely on kestoltaan vaikeasti ennakoitavaa puuhaa. Kaikki voi mennä sutjakasti ja sitten yksi aidan ali pöhköttävä vasikka voi juoksuttaa väkeä pari tuntia. Tällä kertaa päästiin yhdellä pienellä ekstrakierroksella ja sekin oli laitumella eikä kasvimaalla tai naapurin pihassa. Kaverin kanssa treffit sopinut nuoriso-osastokin pääsi työmaalta toivomassaan aikataulussa.

Kalervon liikkumatilaa yritettiin rajoittaa korvamerkin kiinnitystä varten,
mutta tästäkin paalimajasta kiivettiin paalin yli etuaidan vierestä pois,
kun korviin yritettiin koskea.

Suurin ylimääräinen vaiva oli taas kerran korvamerkistä. Kalervon merkillisyydessä oli vajavaisuutta ja tilannetta yritettiin korjata. Sangen höveli ja rapsuteltava kaveri ei kuitenkaan vahingossakaan laittanut päätään sulkuaitaan. Kuormaajalla nosteltiin sitten pari kuormaa pyöröpaaleja rajoittamaan pojan liikkumatilaa, jotta korvaa voisi lähestyä korvamerkkipihtien kanssa. Jouduttiin toteamaan, että yllättävän ahtaassa välissä iso sonni mahtuu kääntymään sen lisäksi, että kiipeää yllättävän korkealle. Päätyveräjän kiinnityskin päätyi hitsauskuntoon operaation seurauksena. Mutta mitäpä sitä ei kansalainen korvamerkkien eteen tekisi.

Kolinaa

Härkäpavut ovat kasvaneet sitten toukokuun.
Viileys on kuitenkin pitänyt tahdin aika
rauhallisena. Kasvusto on pariin kolmeen
kertaan rikkaäestetty. Viimeisellä ajolla kyytiä
sai myös osa pavuista, mutta kylvötiheys
oli suunniteltu niin, että pientä harventumisvaraa on.

Viljelykasvien lisäksi pelloilla kasvaa paikoin kiviä. Siltä ainakin joskus tuntuu. Murikat on kyllä edellisenä vuonna kerätty ja silti niitä vain seuraavanakin vuonna löytyy. Ja sitä seuraavana.

Eivät ne tietysti uusia ole. Jääkausi on näitä koviksia pitkin maata ripotellut, harjunlaidalle vähän runsaammin. Routa ja maan muokkaus muljaavat multakerrosta ja nostavat uusia kiviä esiin. Kerättävä ne on, sillä halpa harmaa möykky saa huonolla tuurilla aikaan koneremontin. Ne eivät yleensä ole halpoja. Lisäksi työ keskeytyy. Hypoteettinen päivätienesti kivenkeruussa on siis helposti aika moninumeroinen, kun kertoo nosteltujen kivien määrän sopivalla remonttikustannuksella. Valitettavasti näillä hypoteettisilla euroilla ei pysty laskuja maksamaan.

Papumaan laidalla. Kuormaajan kuskina ukki. Me nuoremmat
ja pätkemmät, joiden kourat luonnostaan sijaitsevat
lähempänä kivien korkeutta, heittelimme kiviä kauhaan, joka
välillä käytiin tyhjentämässä uutta lastia varten.

Kivien lisäksi kuormaajan kauhaan heiteltiin puukalikoita. Edelliset kolahtavat melkoisesti kauhaan pudotessaan. Varpaille pudotessa ääni lähtee varpaiden omistajasta, mikäli turvakengät sinä päivänä sattuvat turvaamaan jalkinehyllyä. Jälkimmäiset ovat sekä korva- että varvasystävällisempiä.

Kahden peltolohkon välistä kaadettiin jokunen vuosi sitten molempia lohkoja varjostanut pieni kuusikko. Hakkuun jälkeen kannot nostettiin, jotta ala saataisiin pelloksi. Kannot olivat odotelleet noutajaa pellon laidalla, mutta nyt kasa oli lopulta kaikonnut ja kasan liepeille jääneet oksanpätkät päästiin keräämään pois.

Korren katkontaa

Naapurit tekevät lypsylehmille säilörehua. Meidän ei tähän kyytiin tarvitse ehtiä. Korret ovat vielä kovin sulavia, mikä on tarpeen tuotettaessa runsaasti maitoa. Kyyttömme kuitenkin ovat talvikauden ummessa, joten niille on omiaan täyttävämpi eväs. Ruohosta tulee sitä täyttävämpää ja vähemmän energiaa sisältävää, mitä vanhemmaksi korret ehtivät.

Kohta niitetty. Lohkon märin kohta jätettiin niittämättä, sillä
pehmeällä pellolla ajelu aiheuttaa enemmän vahinkoa, kuin
toimenpiteestä olisi hyötyä. Niiton tarkoitus on myös estää
rikkakasveja siementämästä, mutta niittämättömältä osalta
tämä valitettavasti jää toteuttamatta.

Niitetty kuitenkin on. Sonnit rupesivat muutama päivä sitten vihjailemaan, että laitumen herkullisimmat ja ilmeisesti myös toiseksi herkullisimmat viherrykset oli jo syöty. Komanneksi maittavimpia kohtaan järjestettiin muutama mielenosoitusmarssi ympäri laidunta - jonossa iskulauseita (möö) huudellen. Talonväki ei suvainnut ymmärtää yskää ennen kuin pojat olivat hiukan koskeneet tähteisiinkin. Sen verran runsaasti syötävää vielä oli.

Lautasten riittävästi tyhjennyttyä pojat päästettiin uudelle lohkolle. Seuraavaa kierrosta varten laidunlohko puhdistusniitettiin. Niittokoneella parturoitiin kaikki tasamittaan - niin paremmin syödyt kohdat kuin hylkylaikutkin. Niittojäte saa jäädä maatumaan. Liian vähän syödyltä lohkolta hylkyheinät paitsi, että menisivät hukkaan, estäisivät myös uusia korsia kasvamasta. Pitkästä kavustosta kertyvä paksu niittokarhe tukahduttaisi kasvun. Runsas niittojäte vähentää myös maittavuutta. 

Siellä täällä näkee nykyään automaattiruohonleikkureita, jotka yksinään ajelevat pitkin pihoja. Meillä on tällä hetkellä käytössä kymmenkunta sellaista. Leikkaamisen lisäksi nämä automaattileikkurit myös automaattilannoittavat - sanan varsinaisessa merkityksessä, alueen. Talon taakse ja leikkimökin ympärille on viritelty sähkölanka ja hiehot on päästetty parturoimaan nurmikkoa. Muun tontin hoitaa ukki, aika automaattisesti myös. Hänellä on käytössään perinteinen bensantuoksuinen pärisevä malli.

Ei huku leikkimökki pöheikköön. Leikkimökin sisustustekstiilejä, käytännössä mökissä nukkujan peittoa, ei kannata nyt tuulettaa kuistilla.

Soijaviljelmä on tänään siirtynyt taimikennoista maan multiin taivasalle. Lämpöä on toistaiseksi kertynyt aika maltillisesti, joten katsotaan, ehditäänkö saamaan valmista satoa.

Lentosää

Tällaiselta näytti tänään. Toivottu surina ja pörinä ei
käynyt pellossa. Positiivisena puolena voi todeta, että
rapsikuoriaisiakaan ei näkynyt. Viime viikolla niitäkin
tavattiin. Etualalla väritoverina voikukkaa.

Kellertää. Välillä suorastaan häikäisee. Syysrypsi kukkii parhaimmillaan ja kaivattaisiin hyviä lentosäitä. Kirkkaan värin on tarkoitus houkutella pölyttäviä hyönteisiä. Epäedulliset säät saavat  ne kuitenkin vastustamaan houkutuksia. Kimalaiset kumppaneineen sekä tietysti mekin, jotka sadon aiomme joskus myydä, toivoisimme siis pölytyskelejä. Lämmintä muttei kuumaa. Helteellä ei jaksa pörrätä ja kukintakin menee äkkiä ohi. Poutanakin saisi pysyä. Kukat menevät märissä oloissa suppuun ja vesi siivissä varmaan haittaa lentämistäkin. Kolmas toive olisi tyven tai edes hiljainen tuuli. Kuluneella viikolla vaakasuorat kampaukset ovat kuitenkin olleet paikallinen muoti. Ei riitä pörriäisten roottoriteho pitämään suuntaa, vaan etsitään peltoaukeuita turvallisempia paikkoja.

Suurijuurisempi versio rypsistä tunnetaan lanttuna.
Rypsiä pykälää järeämmän öljykasvin, rapsin,
juuresmuoto taas on nauris. Kukkimaan
päästessään kumpikin näyttää suurinpiirtein tältä.

Suurin osa Suomen rypseistä on kevätrypsiä, joka kylvetään keväällä, kukkii heinäkuussa ja puidaan loppusyksystä. Lähes samannäköisen rapsin osuus on viime vuosina kasvanut. Syysrypsi kylvetään loppukesästä, jotta se saavuttaisi talvehtimisjäreyden ennen ilmojen viilenemistä ja päivän lyhenemistä. Sen ala on kuitenkin vähäinen, koska esimerkiksi viljat eivät oikein ehdi valmistua ennen rypsin kylvöä. Luomuviljelyssä syysrypsiä kuitenkin suositaan. Rypsin taimen pahin vihollinen, kirppa, on keväällä valmiina tekemään tuhojaan, mutta loppukesästä niitä on vähemmän liikkeellä. Sirkkataimilla on silloin toivoa olla joutumatta parempiin suihin. Talvehtiminen on kasvilla kuin kasvilla riskejä lisäävä tekijä, mikä osaltaan vähentää syysrypsin suosiota. Aina ei lumen alta paljastu voimissaan olevaa kasvustoa. Silloin ovat syksyn työ ja panostukset menneet siltä osin hukkaan.

Eivätköhän nämä kestä raskaammankin tarjoilun,
jos pöydäksi päätyvät.

Taannoisella myrskytuulella pihan laidalta kaatunut kuusi käytettiin tänään sahalla. Puu oli sisältä terve, joten kaatumiselle altisti ilmeisesti hutera alusta. Tyvitukista saatiin leveimmillään 60-senttistä seitsemän sentin paksuista lankkua. Saammekohan uuden pihapöydän? Vuodenaika on sellainen, että kuori irtosi melko helposti - lapsityövoimalla.

Päivän kyyttöuutiset. Tänään kerrottiin lehdessä biologian väitöskirjasta, jossa todettiin metsälaidunnuksen monipuolistavan sammalistoa. Sorkka kuopaisee kivennäismaata näkyviin ja siinä on sammalenpoikasille pesä valmiina. Tuore tohtori lienee ollut tiivistelmässään vähän monisanaisempi.

Pellolla on tänään liikuttu juolannostimen kera. Härvelillä pöyhittiin kesantomaalta juolavehnän juurakkoja kuivumaan. Tänään se onnistui, huomenna pitäisi taas sataa. Työn myönteisenä tuloksena juolavehnä saa turpiinsa. Kielteisenä seurauksena samoin käy osalle kastemadoista, jotka puolestaan ovat pellossa kovin toivottuja.

Juolannostin on naapurin kone. Toistaiseksi on samalla koneella ehtinyt ajella kahden talon ajot. Joskus joutuu optimiajoituksesta tinkimään, mutta pienentynyt konekustannus yleensä korvaa haitan.

Mansikkaa

Katemuoviin tehtiin X-muotoiset reiät puukolla. Marjanviljelijöillä on nopeampiakin menetelmiä, mutta tässä mittakaavassa tämä rautakautinen teknologia oli riittävän nopea ja erittäin toimintavarma. Teroittamaan joutui kyllä aika usein. Veistellessä täytyi muistaa varoa muovin alla kulkevaa kasteluletkua. Kuvassa näkyvään mittatikkuun oli tehty tussilla merkit 40 sentin välein, jotta taimien etäisyydet saatin tasaisiksi. Muovin ruudut olivat 15-senttisiä,  niiden hyödyntäminen tällä taimivälillä olisi vaatinut jatkuvaa aivotyötä.

Mansikantaimia odoteltiin helatorstain alla. Olisi ollut koululaisilla paremmin aikaa osallistua työmaalle. Ne tulivat lopulta viime tiistaina, joten tällä viikolla aikani on mennyt tämän harrastustoiminnan piikkiin. Maatalouspuolella on omissa nurkissa härkäpapuja  rikkaäestetty toista kierrosta ja eläimiä vaihdettu lohkolta toiselle.

Koululaisilla oli luokkaretkeä, kevätjuhlaleipomista ja kevätjuhlaa, pallopelissä auki revenneitä polvia tms., mikä esti ehtimisen tai osallistumisen taimityömaalle. Lisäksi märän kevään seurauksena tavallisesti alkukuulle osuvat lietteen levitykset ajankohtaistuivat tällä viikolla, mikä piti isännän kiitelemässä ympäri kyliä lantakaluston kera. Lapsityövoimaa oli siis odotettua vähemmän käytettävissä. Lasten kasvatuksellisista tavoitteista joutui siten istutuksen osalta tinkimään.  Isäntä syö kaikkia marjalaatuja nurkumatta ja itseasiassa mansikkamaan laajennusajatus oli hänen, joten aikuiskasvatustavoitteita ei tässä asiassa ollut.

Tämä parta piti saada sojottamaan maan keskipistettä kohti, mutta maan sisässä. Lastalla aukaistiin kolo märkään multaan, taimi aseteltiin kohdalleen ja maa tiivistettiin ympäriltä. Mustuudestaan huolimatta muovi kiilteli niin, että olosuhteet olivat suuren osan aikaa turhankin loisteliaat. Pitkät hihat ja nenänvalkaisu (aurinkorasvalla) olivat tarpeen.

Aika sykkyrältä näyttää. Ämpärin pohjalla parikymmentä mansikan poikasta.

Työsuhde-etuna pääsi vastaanottamaan ohimarsseja. Pojille on tullut jano, joten purolle, mars.

Mansikkamaalla konttattiin  siis pääasiassa agronomin asiantuntemuksella, vaikka tehtävää oli ajateltu jakaa myös koululaisen pätevyyden omaaville. Perehdyin ensin "Mansikanviljely"-nimisen teoksen lukuun mansikan istutus. Tämän jälkeen harjoittelin 19 taimen koe-erällä. Lukumäärä sillä perusteella, että se oli yksi prosentti koko satsista. Tämän jälkeen näkemyksen vahvistamiseksi soitto auttavaan puhelimeen eli puutarhatieteitä lukeneelle opiskelukaverille, joka viljelee mansikkaa. Hän arveli selostukseni perusteella ettei käyttämäni menetelmä vaaranna taimien uraa mansikantuotannossa ja antoi vinkkejä sopivista työvälineistä. Tilasin ukilta ohjeiden mukaisen lastan ja jatkoin työtä - seuraavat päivät. Tänään tuli valmista, loppuvaiheessa mukaan ehti sentään muutakin henkilökuntaa.

Risaisesta lehdestä hiukan vasemmalle näkyvä vaaleankellanvihreä kohta on kasvupiste, josta uudet lehdet kasvavat. Kohta ei saa jäädä mullan alle. Tiistaina istutetut taimet ovat jo kasvattaneet ensimmäisen kolmilehdykkäisensä.

Lapsityövoimaakin sentään nähtiin, varsinkin pienempiä. Heidän vaikutuksensa työn etenemiseen tosin saattoi olla jopa negatiivinen, kun välillä täytyi käydä apumiehiä laastaroimassa. Täytetty kastelukannukin saattoi silloin tällöin itsestään tyhjentyä. Tässä kuitenkin tomerasti isosiskon apuna.

Taimia ja oraita

Härkäpapu uransa alkuvaiheessa.

Ensimmäinen härkäpapulohko kylvettiin äitienpäivänä. Toissapäivänä pilkistivät lämpimimmistä kohdista ensimmäiset taimet. Eivät valitettavasti olleet lohkon ainoita vihertäjiä. Riippuu näkökulmasta, onko se muu kasvillisuus sitten toivottua biodiversiteettiä vai ei-toivottua rikkakasvistoa. Joka tapauksessa asiakkaamme - erään lypsykarjatilan lehmät - heruvat pavulla eivätkä sillä biodiversiteetillä. Rikkojen kimppuun on siis käyty mekaanisesti rikkaäkeen avulla. Koneen piikit nyppäsevät yksivuotiset siemenrikat irti, jolloin ne menettävät etumatkansa varsinaiseen viljelykasviin nähden. Ensimmäisen kuritus tuli kyllä jo ennen kylvöä, jolloin äestettäessä vauhtiin ehtineet pillikkeen alut saivat kyytiä.

Ei voi kehua, että rivit näkyisivät, mutta jokusen päivän päästä varmaan. Kuvauskohta on harjun reunasta, joten kiviä riittää.

Vajaa kuukausi sitten kylvetyn heinänorasta.
Kymmenen senttiä alempana oltaisiin
ruohonjuuritasolla. Oheislajistoakin riittää
kuten kuvasta näkyy.

Toisen papulohkolla äestämään pääsyä joutui märkyyden takia odottamaan. Tänään sekin työ kuitenkin onnistui, eivätkä pavutkaan olleet vielä taimella. Pelto oli kylvetty päivää myöhemmin ja paikka on hieman viileämpi, joten sirkkataimet muhivat vielä mullan alla.

Nurmia tihennettiin huhtikuun lopun täydennyskylvöillä. Tihentämisen lisäksi tarkoitus oli saada talven tai viime kasvukauden aikaisten vaurioiden aikaansaamat aukkopaikat vihreiksi. Kylvö tehtiin rikkaäkeellä pellon pintaan. Märän kevään positiivisena puolena voi todeta, että nämä kylvökset ovat orastuneet hyvin.

Se pienempi papumaa eli soijaplantaasi siirtyi tänään sisätiloista kasvihuoneeseen vahvistumaan. Itäneitä siemeniä on nyt kymmenkunta. Tässä mittakaavassa härkäpapu lienee varmempi valinta näläntorjuntaosastolle.