Vihannes- ja lihateltta

Kasvis&kyyttö-telttamme Lahen luomu&luonto -festivaalilla. Teltasta ei tosin näy kuin katoksen takareunan alaosa. Etureuna on maisemoitu rullaantumattomalla kyyttö-roll upilla (=vanerilevy) sekä isännän floristin kykyjen tuottamalla viehättävällä kukka-asetelmalla: hamppua, punaista lehtikaalia, auringonkukkaa ja pari nippusidettä. Jos toteutus olisi jäänyt emännälle, olisi nippuside todennäköisesti korvautunut paalinarulla.

Hyvältä tuoksuu. Tokaluokkalainen tuli kerran näitä keräiltyään
nipun kanssa auton kyytiin ja ihmetteli, mikä täällä
tuoksuu. Tuoksunlähteen diagnosoituaan ehdotti sitten,
että otetaan valkosipuleita mukaan, kun mennään pitkälle
automatkalle.

Viikonloppuna tuli käytyä festareilla. Soittoharrastuksille ei oikein ole viime vuosina ollut aikaa ja mallasohran viljelykin loppui kohta kymmenen vuotta sitten, joten emme olleet esiintymässä emmekä pitäneet kaljatelttaa. Tapahtuman järjestäjien tavoitteena lieni myös saada tilaisuuteen yleisöä, joten muusikon paikkaa tuskin olisi ollut tarjolla, vaikka soitannollisia harrastuksia olisi ehtinyt jatkamaankin.

Eilen lohkoa vaitaneitten poikien lounasneuvottelu. Märehtijällä
lounastapaaminen voi hyvin olla myös  ruokailun jälkeen. Märepalaa
vaan pötsistä ylös, niin ei tarvitse suu tyhjänä neuvotella. Etualalla
selin johtaja Nurmi. Herra Oleksi oli ottanut paikan
mainoskärryn varjosta pari metriä kuvan ulkopuolelta.

Olimme siis Lahen luomu&luonto -festivaalilla ja teltaltamme sai vihannesten ja lihan lisäksi hamppua ja papua. Tuotteiden nautinta-aluetta ei ollut rajattu, vaan ne sai poistua nauttimaan teltan ulkopuolelle. Luulen, että suurin osa asiakkaista käytti ne vasta festivaalialueen ulkopuolella. Tästäkin toiminnasta piti toki tehdä terveysvalvontaan ilmoitus, mutta luulen, että byrokratia oli kevyempää kuin kaljateltan pitämisessä.

Festivaaleilla oli ihan kivaa, mutta keikkabussin pakkaaminen otti kyllä voimille, kun ei oikein tiennyt mitä ja minkä verran kannattaisi ottaa ja miten ne paikan päällä järjestellään.  Menekki otettiin varman päälle ja vain palsternakat loppuivat kesken. Pinaatin ja maissin kysynnän yliarvioinnin positiivinen puoli oli se, että ylijääneet tuli säilöttyä omiin pakastimiin. Varta vasten ei varmaan olisi eilen toimertunut, mutta nyt on pari kolme lisäpinaattikeittoa taas turvattu. Pienokaiset hurraavat tässä kohtaa. Myös pinaattiletuille hurrattaisiin.

Tänään on sitten palattu päiväjärjestykseen ja ajettu puimuri pellolle tattaria pyydystämään. Härät morjestettiin kasvimaalle mennessä ja sieltä tullessa. Kasvimaalta kerättiin yhtä ja toista. Isompien ja pienempien kurpitsoitten lisäksi saaliiksi tuli muun muassa valkosipuleita. Paljon paremman tuoksuisia kuin ne vieruspenkkiläisen syömät. Tiedä sitten, mitä vieruspenkkiläinen sanoo, kun emäntä on näitä leipänsä päälle urakalla leikellyt. Festivaalieväsleipien päälle laitettiin asiakaskadon pelossa vain juustoa ja kurkkua.

Muffinsseja, puintia ja hölkkää

Suomen luonnon päivän lähilehmät Huljalan Tupalassa: Vas. Palturi, Juuri, Nätti, Plätti ja Loru. Paali oli tuotu paikalle, jotta innokkaimmat karjanhoitajakandidaatit pääsisivät itseään toteuttamaan. Päivän mittaan itsensätoteuttajia oli siihen malliin, että heinäröykkiö aidan sisäpuolella ei jäänyt tähän. Tarkkaan ottaen herrat Palturi ja Plätti eivät tietenkään ole sen paremmin lähi- kuin etälehmiäkään vaan sonnivasikoita. Sukupuolineutraali ilmaus olisi nauta.

Sukalainen härkäpapumuffinssi mallia mansikkakausi.
Eilen oli punaherukoita.

Suomen luonnon päivää juhlittiin taas muun muassa luomutilavierailujen merkeissä ympäri valtakunnan. Tupalassa on mukana menossa oltu ensimmäisestä kerrasta alkaen. Kaksijalkaisten lisäksi ensimmäisen luonnon päivän osallistujista tavattavissa olivat myös Jääski, Juuri, Jyhve, Jakris Kaarna, Korea, Kymppi ja Kreija. Lapsityövoiman nuorimmainen kuudenneskin osallistui aktiivisesti ensimmäiseen tilaisuuteen, joskin muistikuvia epäillään hatariksi. Nykyisessä elämänvaiheessa autobiografinen muisti kuitenkin jo pelaa. Kaveri on nimittäin kuukausitolkulla muistanut kysellä, koska taas on muffinssipäivä. Ruskeat muruset herran naamassa pitkin päivää osoittivat, että nimitys ei hänen näkökulmastaan ollut tuulesta temmattu.

Sampon puinti Sampon kopista katsottuna. Uusi Sampo-
härkäpapulajike oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä.

Paitsi avoimien ovien valmistelua on viikolle osunut sadonkorjuuta ja eläinten järjestelyä. Härkäpavun puinti aloitettiin tiistaina. Silloin puimuri käytiin tosin vain kääntämässä pellolla, kun lasinpyyhkijöiden käyttö ei riittänyt pitämään kasvustoa puintikunnossa. Lyhyt mutta märkä sadekuuro yllätti. Näistä yllätyksistä olisi ollut enemmän iloa pari kolme kuukautta aikaisemmin. Lähipelto on nyt putsattu, mutta harjoitukset jatkuvat.

Tästähän kaikki ymmärtävät, miten lajittelu tapahtui.

Eläinten järjestely alkoi mainiosti. Tarkoitus oli ottaa sonnit pois lehmien laumoista ja
sonnivasikalliset lehmät lapsukaisineen eroon seurueista, joissa on lehmävasikoita.

Muuten meni hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun herra Nurmea juoksutettiin lehmien tyköä hallille muitten herrojen seuraan tapahtui ratarikko. Ratana ollut tilustie kulkee metsälaitumen ja pellon välissä. Reitti suljettiin puolesta välistä siinä vaiheessa, kun Nurmea eroteltiin lehmien joukosta. Ihan siltä varalta, että yhden sonnin sijasta aitauksesta tuleekin ulos yksi sonni ja parikymmentä lehmää. Tämän välisulun avaaminen pysäytti hyvin oikeaan suuntaan edenneen menon. Aidan aukaisemista odotellessa Nurmella oli aikaa huomata metsälaitumen laidassa korkeammalle nostetut langat. Metsän laidassa on muutama mehiläispesä ja alempia aitalankoja on niitten vierestä nostettu mehiläishoitajan työergonomian parantamiseksi. Siitä mehiläishoitajan mentävästä aukosta viidensadan kilon sonni sitten pitkästyksissään sujahti metsän puolelle samalla hetkellä, kun reitti eteenpäin olisi ollut auki.

Ongelma oli se, että metsälaitumella olivat samanaikaisesti astuttamatta jätetyt lehmät ja hiehot. Onneksi kiimassa oli juuri se hieho, josta olimme katselleet, että tuo olisi sittenkin voinut olla astutettavien puolella. Hellekesän jäljiltä kaikki tarkoitetut eläimet tuskin tiinehtyvät, joten mahdollinen lisävasikkakin on oikeastaan ihan tervetullut. Lopulta ongelmaksi jäi siis se, että emännän ja isännän päivälliselle pääsy viivästyi ja harjua tuli kiipeiltyä ylös ja alas huomattavasti useammin kuin vallinneessa hellesäässä olisi ollut mukavaa.

Kauhallinen C-vitamiinia.

Kosteutta havaittu

Kynnetään hikevää maata. Tarkasti katsomalla havaitsee pisaroita lasissa.
Konepelti ei kunnolla kastunut, mutta tällä tuloksella pääsi tällä kylällä
kevyesti kesän sateisimpien päivien topteniin.

Tästä pitäisi rypsin lähteä itämään. Kyntäessä pöllyää - luokitellaan
epätavalliseksi. Kuva eri pellolta kuin edellinen.

Edellisessä numerossa oli rypsejä kylvämättä ja siinä vaiheessa loppujen pelättiin joutuvan viettämään talvensa siemensäkin ahtaudessa. Viime sunnuntain erikoinen luonnonilmiö - 19 mm sade - antoi kuitenkin rohkeutta jatkaa vapautusoperaatiota ja nyt  on pientä siementä levällään hehtaaritolkulla. Vallinneitten olojen jälkeen tuolla millimäärällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten ilmiön toistuminen olisi suotavaa. Mielellään tietysti yöaikaan jotta puinnit eivät kärsisi. Naapurikyllällä tuli muuten samassa hötäkässä kolmisenkymmentä milliä enemmän.

MF 35:n stuin aloitti päivänsä kasteenraikkaana, mutta kyseinen viehättävä olotila lopetettiin trasselilla, työhousujen takakappaleilla ja auringonpaisteella.

Syksy antaa merkkejä itsestään. Esimerkiksi kaste on vahvempi ja pysyy pidempään. Kolmevitosta (=pieni, söpö traktori) ei ollut tullut parkkeerattua aamuauringon ulottuviin. Aamulla liikkeelle lähtiessä sai sitten miettiä, riittääkö työhousujen imukyky vai pitäisikö hakea riepu. Kesäkurpitsan keruussa olisi kyllä saanut pyllistellä aurinkoon päin, jolloin housut olisivat varmaan aika pian kuivuneet, jos niitä olisi käyttänyt kasteisen penkin kuivaamiseen. Verstaalta löytyi kuitenkin lähes rasvattoman näköistä trasselia riittävän läheltä. Työhousut säilyivät kuivana. Penkki muuten uusittiin jokunen vuosi sitten. Sitä ennen istuin piti ennen sadetta huolellisesti peittää, koska päällinen oli rikki ja sadevesi olisi imeytynyt fylleihin. Alkuperäinen ahterin alusta lienee ollut metallinen.

Vihannemainosta täydennettiin lisäkilvellä. Kaksi uransa lopettanutta komeron ovea siirrettiin kykyjensä mukaiseen työhön. Isäntä maalasi ensin kyltin ja soitti sitten emännälle kysyäkseen, olihan se 25. päivä. Vihannesten lisäksi paikalla ovat tietysti kyytöt, muut viljelykasvit, koneet ja puffetti.

Trooppisia ongelmia

Palonaukaisutekniikkansa kullakin. Härkäpavussa on
aterioinut gammayökkösen toukka. Pahimmilla paikoilla
on tänä kesänä Suomessakin tullut hehtaaritolkulla selvää
jälkeä. Samoin on käynyt esim. salaattipelloilla.

Ei täällä nyt tietysti ihan trooppista ole, varsinkin sademäärän puolesta trooppinen on hyvinkin harhaanjohtava termi. "Trooppisia ongelmia"  kuulosti klikkauttavammalta kuin "Kuumuuden haittavaikutuksia", joten niistä haittavaikutuksista raportoidaan harhaanjohtavan otsikon alla.

Hyönteisistä ei tunnetusti puolen vuoden päästä ole häiriöksi ainakaan ulkotiloissa. Nyt kun lämmintä on ollut ylenpalttisesti jo toukokuusta lähtien, niin näitä pakkasen pelkääjiä on saatu vakiovalikoimasta poikkeavissa esiintymissuhteissa.

Esimerkiksi gammayökkönen on kotonaan Välimeren molemmin puolin, mutta ikäluokka 2018 näyttäisi reputtavan maantiedossa aika pahasti, kun ovat suunnanneet tänne Itämeren liepeille. Kyseisiä yökkösiä vaeltelee kyllä Suomen suveen joka vuosi, mutta yleensä kai suurempi osa ei selviä matkasta, koska harmia niistä ei juuri ole ollut. Tänä vuonna on. Rypsi, härkäpapu, kaalit, salaatit jne. Viljat eivät ole ykkös- eikä kakkossuosikkeja, mutta nekin kuulemma tarvittaessa kelpaavat.

Yökkösen toukalla on ollut vessahätä. Mustat ovat
papanoita, ruskeat pilkut suklaalaikku-nimistä kasvitautia,
joka tuleennuttaa pavun. Pavun lehdellä jätöksistä ei juuri
ole haittaa. Salaatin kerän houkuttelevuus kyllä kärsii
lehtien välissä olevista pipanoista, vaikka ne huuhtomalla
lähtevätkin.

Täälläkin on useampana iltana talsittu katsomassa härkäpavun kuulumisia ja laskettu yökkösiä ja reikiä lehdissä sekä etsitty koteloita lehden alapinnalta. Pavut rupeavat onneksi kuivumaan siinä määrin, että ne eivät toukalle enää maita. Toukkien torjuntaan on saatavilla biologinen, luomussa hyväksytty valmiste, bakteeri joka emäksisessä toukan suolistossa erittää toukalle haitallisia aineita. Tehoaa siis toukkiin, muttei perhosiin, muniin, tai koteloihin. Lisäksi bakteeri ei kestä UV-valoa. Vaikutusmahdollisuudet ovat siten aika rajalliset. Pöpöt ruiskutetaan illalla, kun päivä ei enää porota ja toivotaan, että toukat ehtivät ennen puhdistavaa päivän valoa syödä lehtiä. Torjuntakynnys jäi onneksi ylittymättä.

Toinen harmi tulee pikemminkin epätrooppisuudesta, kuivuus ei ole sademetsäalueen juttu. Pitäisi kylvää rypsiä, muttei voi. Kylvöaika alkoi kyllä jo jokin aika sitten. Rypsipellosta on ensin pöllytelty rikkakasvien juurakoita huonompaan kuntoon. Tämä homma on kuivassa onneksi tuloksekkaampaa kuin viime suven sateissa. Vähärikkakasvisuus ei kuitenkaan riitä. Satokasviakin tarvittaisiin. Kylväminen onnistuu kyllä teknisesti, mutta itämiseen tarvitaan vettä. Siis satokasvi tarvitsee. Esimerkiksi jauhosavikka havaintojen mukaan ei. Sääennusteet ovat lupaavasti näyttäneet kunnon kuuron muutaman päivän päähän jo useamman päivän ajan. "Muutaman" lukuarvo ei kuitenkaan ole pienentynyt. Sunnuntain sade siirtyy maanantaille, maanantain tiistaille jne. Paitsi tietysti silloin, kun ennusteet kuivuvat kokonaan tai on riittävästi heinää luokona, jolloin kuuro aikaistuu. Sekin konsti tehosi viime vuonna varmemmin.  

Vähän lehmäkuulumisiakin. Varkaissa. Oksa (vas.) on kyllä vasikkana puolisen vuotta saanut emoltaan maitoa. Vanha konsti on jostain syystä palannut mieleen. Nämä Lorun maidot kuuluisivat Palturille (edessä). Hännän liikkeestä näkee, ettei isompi kaveri ole kaikkea vienyt eikä Palturin pumppu höri tyhjää. Maitovarkaisiin mennään silloin, kun lehmän oma vasikka on juomassa, jolloin emo pysyy paikallaan. Maitovarkaan paikka on takana ja sontainen naama aiheuttaa syytä epäillä -kynnyksen ylittymisen.

Myymälä auki

Toimintaohjeita, hinnasto ja työvälineet pöydällä.
Alumiinivalmisteinen, mekaaninen,
uusiokäyttökassajärjestelmä pöydän edessä. Vaihtoehtoisesti
voi saaliinsa kanssa ajella pihaan, jossa kassajärjestelmään
kuuluu hyvin aidonkuuloinen puhesyntetisaattori ja
vaihtorahatoiminto. Yöaikainen toimintavarmuus on kuitenkin
heikko. Elektroninen versio on siirtää vihannesten hinta tilille.

Avoimien ovien päivänä lanseerasimme tänne itsepalvelun luvattuun maahan yhden itsepalvelun lisää. Katsotaan, mitä tulee. Kasvimaalla on nyt ohjeistettuna, miten keräät itse varmasti tuoreen vihannessatsin ja välität siitä vähän valuuttaa meille. Valtatie 12:ta ajelevien on kohteeseen helppo poiketa. Vielä yritämme keksiä tiemestarin hyväksymiä viitoituksia opastamaan vitamiinitasapainostaan huolehtivat ohikulkijat perille. Kasvimaalle voi siis poiketa hakemaan mieleisiään kauden vihanneksia ja jättää vihannesten hinnan tonkkaan/tilille/tai tulla maksamaan pihaan, jos luulee jonkun olevan hereillä.

Rehu-/hakekärry kesätyöpaikassaan. Tämä on parkkeerattu laitumen
reunaan kasvimaan läheisyyteen toivoen, että tekstit ehtii valtatienopeudesta
lukemaan.

Opasteasiaakin saatiin eilen ja tänään konkreettisesti eteenpäin. Uransa rehukärrynä aloittanut, mutta viime vuosina haketta siirtänyt, Ylö 7500 haettiin hakekasan paikalta pihamaalle ja pestiin pölyt pois. Sen lisäksi haettiin rautakaupasta pari purkkia maalia lisäämään nykymaailman musta-valkoisuutta. Noin yleisellä tasolla emäntä uskoo kyllä ehdottomasti kirjavuuteen ja harmauteen, ellei nyt sitten puhuta harakoista tai frakeista. Värit valittiin tässä tapauksessa kuitenkin optisin perustein. Emäntä laati kirjainten mitoitus- ja sijoitusohjeen ja valvoi, että isäntä mittasi oikein sekä lopuksi vielä (isännän pyynnöstä) tarkkaili, kaukovaikutelmaa. Lopputulokseen ei jäänyt kirjoitusvihreitä, ja pensselillä yletyttiin kirjainten yläreunaan asti, joten yhteistyötä saattoi pitää sangen onnistuneena. Lapsetkaan eivät ensimmäisen kolmen vartin aikana häirinneet tätä romattista kahdestaan oloa aamuauringon välkkeessä. Se välke kyllä hiukan häiritsi toteutusta, mutta siitä selvittiin aurinkolaseilla ja myöhemmässä vaiheessa kärryn siirtämisellä.

Lauantain vierailupäivänä oli vilskettä kiitettävästi. Ei järjestetty suotta, mikä lämmitti mieltä. Seuraava harjoitus on Suomen luonnonpäivän merkeissä 25. elokuuta. Tervetuloa! Uusia vihanneslajeja valmistuu siihen mennessä, vasikat kasvavat ja biotooppikin näyttää taas vähän erilaiselta, kun syksy lähenee.

Kilpailu kovenee. Puffetin kylkeen ilmestyi Jaakon raparperipiirakkamyymälä -niminen liike. Nimi kertoi firman liiketoiminnasta kaiken oleellisen. Piirakkaa myytiin sekä paikan päällä syötäväksi, että mukaan. Markkinanäkymiin optimistisesti suhtautuva pienyrittäjä (130 cm ja risat) teki loppuun myyty -kyltinkin valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Vastaanotto

Kylttiä on edellisvuodesta täydennetty ylärivillä. Pihaan on tuo 600 metriä,
vihannesmaalle pikkuisen enemmän.

Vieraita on luvattu vastaanottaa epälukuinen määrä ensi lauantaina. Määrä pysyy epälukuisena vielä tapahtuman jälkeenkin, sillä ennakkoilmoittautumista tai kulunvalvontaa ei ole. Esikoulun oppimäärät suvereenisti hallinnut kaveri suunnitteli viime vuonna laskevansa saapujien määrän, mutta kyllästyi päivystämiseen jo kesken tapahtuman. Nyt paikkoja järjestäessä löytyi nimittäin vihko, johon laskelmia oli tehty sujuvalla tukkimiesmenetelmällä autot, pyöräilijät ja jalankulkijat luokiteltuina erikseen. Vihkon nähdessään herra laskumestari ihmetteli, oliko hänellä noin huono käsiala vuosi sitten. Tapahtuman jälkeen sivistystä on saavutettu lisää ekaluokan oppimäärän verran eikä ilmeisesti turhaan.

Sateen sattuessa nopeimmat voivat välttää kahvin laimenemisen
asettumalla katoksen alle.

Edellisvuosista ohjelmassa on uutta biotooppikierroksen pidentyminen. Entisten kohteiden lisäksi tutustutaan viimetalvisen puro-operaation täyttämiin vanhoihin puronmutkiin ja patoihin. Tätä varten puron yli on tänään viritelty yksi uusi siltakin, uimapuvun voi siis jättää kotiin, vaikka lämmintä onkin luvassa. Toinen uutuus on mahdollisuus tutustua kasvimaahan ja puutarhureihin Felixiin ja Tatianaan. Ja uutta on tietysti sekin, että kyytön, härkäpavun ja hampun lisäksi voi kotiinviemisiksi hankkia myös luomuvihanneksia.

Ruohot on kuivurin ja vanhan navetan ympäriltä
leikattu samalla menetelmällä kuin ennenkin,
joten tämä merkki on edelleen aiheellinen.

Edellisvuosista vanhaa koeteltua aineistoa ovat viljelykasvinäyttely ja puffetin ruokalista. Tai ei sekään ole vanha, vaan ryppyiseksi menneen tilalle tulostettiin uusi, joka toistaiseksi on sileä ja tahraton. Seinille on myös ripusteltu uutta lukemistoa - aiheesta sillä paikallinen kunnallinen kirjasto on näin heinäkuussa suljettuna. Hämeenkoskelaisella lukutoukalla ei silti ole hätää, sillä pitäjän pohjoisosissa toimivalla Putulan kirjastolla on laaja valikoima ja joustavat laina-ajat.

Valmisteltu siis on, mutta kaikki ei ole vielä valmista. Ei ehkä lauantainakaan, vaikka valmiusaste varmasti nousee. Osan keskeneräisyyksistä joku huomaa ja osaa ei ja jonkun idean toteuttaminen jää odottamaan seuraavaa kertaa (Suomen luonnonpäivä 25.8.) tai seuraavaa vuotta. Tulkaa kattomaan! Ja jos oikein innostuu, niin voi yrittää ehtiä myös johonkin toiseen Avoimet maatilat Hämeessä -kohteeseen. Vaihtoehtoja on, emmekä ole kaikkien kanssa sopineet kartellia puffettihinnoitteluun.

Kasvaa vaikkei tarttis

Tammenlehtisalaatti "Bijella". Kyllä on nätti.

Kesä oli kesäkuun alussa jo pitkällä ja kaikenlainen kitkeminen hyvässä vauhdissa. Toukokuussa taimien hakureissulla emäntä sai kokeneemmalta luomuvihannesten viljelijältä ohjeen, että kitkennät kannattaa toteuttaa ajoissa. Kokeneena kotikasvimaan kasvattajana epäilin ohjetta heti erinomaiseksi ja toteuttamisen arvoiseksi. Toteuttaminen olikin muutama viikko sitten hyvällä mallilla kasvimaan lisäksi myös perinnebiotoopissa, jonne hevonhierakka yrittää tunkea.

Riviväleillä käytetään brutaalimpia menetelmiä. Kaalimaa ennen ja jälkeen,
ei ihan samasta kohtaa tosin. Biokalvo pitää kyllä penkeissä
olevat kaalit suhteellisen rikattomina, mutta penkkien välisille käytäville vaikutus ei
ulotu. Savikka jyrää. Maiseman muutokseen tarvittiin verkonpainojen ja verkkojen
siirtelyä +  ruohonleikkuri ja ruohonleikkurinkuljettaja.

Toteuttamisen arvoisen ohjeen loppuosa olisi voinut kuulua, että mahdolliset sairastamiset toteutetaan myöhässä, esim. marraskuussa. No, tämä neuvo puuttui ja emännällä meni hyväksi aikaa henkilökohtaisen termostaatin säätö kohdiltaan kesken suloisimman suven. Ulkoilma oli samaan aikaan hyvän lämpöistä sekin ja sekös näkyi vaikkapa porkkanan ja punajuuren oheiskasvien etenemisenä. No, on tässä vielä mahdollista tehdä loppukesän kitkennät ajoissa.

Hyönteisverkko ei pelastanut savikoita emännän näpeiltä, sillä
keskikokoisuudesta huolimatta emäntä pujahtaa verkon alle ötökkää
näppärämmin. Ihmisolio tarvitsee kuitenkin enemmän aurinko-
kuin porkkanakemppisuojaa.

Punajuurista ja porkkanoista selviää kasvutappioilla. Perinnebiotoopin hierakoiden suhteenkaan ei ole huolta. Työ löytyy ensi suvena edestä moninkertaisena. Rehuntekokin osui tähän lämpötilavirheen potemiseen. Onneksi järjestyi tilapäistä työvoimaa ja paalit ovat paketissa. Kertymä oli kuivuudesta säästä johtuen noin puolet tavallisesta, mutta ylivuotisten varastojen kanssa pitäisi ensi talvi hoitua. Hässäkän kruunasivat viime viikolla tulleet 7000 koivun tainta, jotka lämpimällä kelillä eivät joutaisi istutusta vartoilemaan. Nekin ovat nyt juuret maassa, lapsityövoimalla päästiin alkuun ja isäntäkin ehti paikan päälle huhkimaan parina päivänä. Älkää kertoko Etelä-Hämeenkoskella liikkuville hirville ja rusakoille.

Radiossa kerrottiin valtatie 12 juoksevista lehmistä. Radioa kuunnellut tuttava soitti uutisesta isännälle, joka oli istuttamassa koivuja. Isäntä soitti emännälle, joka oli ötökkäverkon alla porkkanamaassa laitumen vieressä. Ainuttakaan viereisen laitumen lehmää ei siitä kohdasta näkynyt. Emäntä poistui verkon alta ripeästi, pulssi liikuntasuoritukseen nähden korkealla. Mäen taitteen takaa löytyi onneksi tämä mieltä ylentävä ja pulssin tasaava näky. Valtatie 12 siintää taustalla. Se kulkee muuten Raumalta Kouvolaan, joten ne radiolehmät saattoivat olla toisessa maakunnassa.