Nimenhuutoja heinähommien ohessa

Tästä kyyttöjen talviruokinta lähtee. Kuskien on syytä olla tarkkana, etteivät kyynärpäät kolahda yhteen. Vasemmalla heinä katkeaa ja oikealla leviää parempaan kuivumisasentoon. Pöyhimestä on kolmannes omaa, niittoalusto on naapurin. Niittotraktorin koppiin tosin nousi noin 25 kiloa työnjohtoa talon puolesta.

Karanneita lehmiä riittää. Isännälle ohikulkija tekstiviestitti Vanhallatiellä havaitsemastaan naudasta. Emäntä oli kotona ja lähti katsomaan todennäköisintä karkupaikkaa, mutta mäen päällä  olivat aidat ehjiä, tunnelma rauhallinen ja nimenhuudossa kaikki todettiin läsnäoleviksi. Emäntä piti varmuuden vuoksi nimenhuudon viereiselläkin laitumella, mutta sielläkään ei ollut havaittavia puutteita. Isäntä soitti naapuriin, jos siellä mahdollisesti olisi epäiltävissä päälukuvajausta. Tuli tietoon, että tiellä käyskentelijä oli havaittu aikaisemminkin ja se onkin mustavalkoinen, pitkäjalkainen, ilmeisesti tiine hieho, jota kukaan, keneltä on keksitty kysyä, ei kaipaa. On siis tullut jostain vähän kauempaa. Korvamerkinlukuetäisyydelle ei ole päästy. Tieto selitti todennäköisesti myös noin viikko sitten valtatien toisella puolella olevan naapurin postilaatikolla olleen nautamaisen sorkan jäljen. Ilmoituksesta selvittiin siis tarkastuskäynnillä ilman hölkkäharjoituksia.

Tästä on lähtenyt jäävuori keritytymään. Kohta näitäkin
pääsee rouskuttamaan.

Lapsityövoima kylvi kasvihuoneessa tammenterhoja
ruukkuun ja raportoi lähes päivittäin tammen taimien
lehtien koosta ja lukumäärästä sekä siitä, että nämä
tammenlehtisalaatin lehdet ovat vain vähän
oikean tammenlehden näköisiä.

Isäntä oli viestiä vastaanottaessaan ulkoiluttamassa pöyhijää kauemmalla lohkolla ja ulkoisti yllämainitut nimenhuudot siksi emännälle. Viikonlopun viihteeksi oli nimittäin  perjantai-iltapäivällä aloitettu rehunteko. Emokyyttö ei kauhean sulavaa sapuskaa tarvitsisi, joten sen puolesta olisi voinut vielä hiukan varrota ruohon korsiintumista. Tietyille lohkoille pesiytyneet hevonhierakat piti kuitenkin saada poikki, ennen kuin siemenet kehittyvät itäviksi. Niittokone kuskeineen päästettiin siksi vapaaksi heinikkoon. Valmista tulee nykykalustolla aika sukkelaan, joten aparaattia ei tarvitse onneksi olla itsellä. Nyt korsista käännellään toistuvasti kosteampaa puolta päälle päin ja toivotaan, että aurinko suvaitsisi paistaa eikä tuulikaan olisi pahitteeksi. Pitäisi varmaan ruveta siirtelemään kasvimaan harsoja johonkin, niin tuuli vähän yltyisi. Tämän erän paketointi on tarkoitus aloittaa maanantaina. Katsotaan juhlistetaanko toisella satsilla juhannusta, vai miten käy.

Kasvimaan päivän tilanne tuli tarkastettua nimenhuutoreissulla. Tähän aikaan vuodesta tilanne kehittyy aika ripeästi. Juhannukseksi tulee jo vitamiinia - tai ainakin rouskutettavaa - tarjolle. Pelkällä persiljalla ei pitkälle pötki, mutta sitä olisi nyt jo. Perunapenkkiin tehty tutkimus jätti vielä epätietoiseksi. Syödäänkö näitä jo juhannuksena vai vasta vähän jälkeen? Syötävän kokoista salaattia kuitenkin tulee juhannusmakkaran seuraksi. Alkaisi siis vähitellen olla aika suunnitella pellonlaidan myyntiosaston uudelleen toteutus. Tuuli repi nimittäin viime kesänä kasvimaalla olleen katoksen. Täytyy keksiä jotain järeämpää tilalle ja ehtiä vielä pystyttämään kyseinen keksintö.

Näinkin valmistaudutaan juhliin

Ei hullumpi tapa viettää hellepäivää. Itse joutuu valitettavan usein valitsemaan hikisempiäkin tapoja.

Viime viikolla saatiin toivottavasti täyteen kesän lehmän perässä- ja edeltä juoksukiintiö. Tämä on tietenkin lähinnä harras toive. Viimekertaisen hieholauman kotiin noudon jälkeen hevosia metsätiellä ulkoiluttavalta naapuri ilmoitti matkalla havaitsemastaan Oikea-hiehosta. Oikea oli poikinut. Aitalankaa matalampi vasikka oli ilmeisesti siirtynyt valitsemaansa suuntaan ja tuore, tunnollinen emo seurannut pienokaistansa - taidolla aitaa rikkomatta.

Porkkanarivejä. Riviväleissä tehtiin puhdasta jälkeä kärrättävän haran
hanhenjaloilla. Riveistä piti vapauttaa porkkanat ihan käsipelillä. Oikealla
valmista, vasen rivi odottaa.

Tässä puutarhurin mikrobikontaktien määrää
on vähennetty käyttämällä kitkemistarvetta
pienentävää biokalvoa. Joutuu tyytymään
persiljan terveellisyyteen.

Emäntä lähti kiertämään metsälenkkiä, jonka varrella kaksikko oli nähty. Ennen karkulaishavaintoa tuli kuitenkin havaittua pari sataa metriä maassa olevaa aitalankaa ja pari katkennutta tolppaa. Lehmät eivät onneksi olleet käyneet tällä puolella metsää. Tältä puolelta olisi ollut suorahko reitti pellon poikki naapuriin. Hiehon etsinnän seurauksena aita huomattiin korjata ennen suurempia nautainvaelluksia. Huonommalla tuurilla aitarikkohavaintoon olisi johtanut pari päivää myöhemmin puhelinsoitto, jossa naapurin ylioppilasjuhlahumusta ilmoitetaan meidän ylioppilasjuhlahumuumme navetan pihalla pyörivästä ylimääräisestä lehmälaumasta. Lakkipäiset ja heidän vieraansa saivat onneksi juhlia rauhassa, kun aidan korjaus lisättiin juhlavalmistelulistalle. Langat oli venytellyt laitumelta ulos kävellyt hirvi. Toisaalla lenkin varrelta löytyi sisäänmenokohta, jossa langat olivat maassa vähän lyhyemmältä matkalta. Täytynee vaihtaa ylälanka näkyvämpään. Hirvellä on sentään pitkät kintut, joilla ylityksen pitäisi onnistua aitaa vaurioittamatta, kunhan sen huomaa. Aidan korkeus on mitoitettu niin, että isäntä, joka siis on hirveä lyhytkoipisempi, pääsee harppaamalla yli, emäntä ei. Arvatkaa, kumpi oli aitaa tekemässä.

Lakkiaisvalmisteluiden aikana rikkakasvit kasvoivat. Loppuviikon havaintojen perusteella ei ollut epäselvyyttä siitä, mihin juhlahumu päättyy. Se päättyi siis raittiiseen ilmaan, auringonpaisteeseen ja multaan kynsien alla. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan ihmisten pitäisi olla enemmän tekemisissä maan mikrobien kanssa, jotta esim. allergiat vähenisivät ja olisivat lievempioireisia. Multa kynsien alla ei siis ole merkki epähygieenisyydestä, vaan siitä, että ihminen huolehtii tarkoituksenmukaisesta vastustuskyvystä.

Lenkkeilemässä

Hop, hop. Loiva ylämäki ennen viimeisiä satoja metrejä. Huomioliivi olisi ollut valokuvassa huomiota herättävämpi, mutta pukeutumisen kiireellisyyden vuoksi kuvausvaikutelmat jäivät miettimättä ja matkaan lähdettiin arkisesti sini-mustissa haalareissa ilman mitään blingblingiä. Kuvan epätarkkuus johtuu etenemisnopeudesta.

Naapuri pyysi aamulla lenkille. Puhelin soi puoli kahdeksan maissa. Tarkkaan ottaen hän ei puhunut mistään lenkkeilystä, vaan kertoi, että hänen peltoaan lähestyy metsätietä myöten joukkue hiehoja. Vaikutus oli kuitenkin sama. Matkaan lähdettiin ilman alkuverryttelyä. Emännän rinkilän leivonta keskeytyi ja lapselta jäi aamupuuro kattilaan. Isäntä otti maastoajoharjoituksen ja lähti pienokaisen kanssa hiehoja vastaan. Reitti turpien etupuolelle kulki nimittäin metsäkoneuran kautta, joka onneksi oli pakettiauton kuljettavassa kunnossa. Emäntä lähti juoksemaan toista kautta perästä ja tarkisti, että paluureitti on selvä.

Lapsukainen peräpään valvojana.

Melko alkumatkasta vastaan tuli pari lehmärouvaa vasikoineen. Aiheuttivat pientä hämminkiä, koska isäntä oli unohtanut kertoaa siirtäneensä ne hiehojen kanssa samaan laumaan. Emännän nähtyään rouvat lapsineen päättivät palata takaisin hiehojen luo, joten emäntä hölkkäsi perässä. Tavoitteena oli ehtiä tien tukkeeksi paluureitillä olevaan risteykseen siltä varalta, että turpansa oikeaan suuntaan kääntänyt lauma harhautuu pois kotinurkkiin johtavalta tieltä. Ihan ei tullut ehdittyä, mutta onneksi joukossa ei ollut ketään varsinaista harhaanjohtajaa ja kotitiellä pysyttiin. Emännän tähänastinen juoksu oli siis turhaa hikoilua. Lauman kohdattuaan emäntä teki täyskäännöksen ja muutti itsensä jänikseksi. Jäniksen meno tosin on vähän sulavampaa - ja ennen kaikkea tietysti nopeampaa - kuin turvasaappaissa kipittävän emännän. Eivätkä jänikset myöskään huutele pienen puuskutuksen säestyksellä "tse lehmä, tsee Loru tse". Vauhti kuitenkin riitti ja suunta pysyi oikeana.

Aivan lopussa ylimääräisiä kuvioita aiheutti Riihenpellon nurmen uudistus. Aitaa lohkon ympäriltä oli purettu, jotta pellon saisi kokonaan muokattua. Osa porukasta päätyi siten vasta jyrätyn pellon puolelle ennen lopullista kotiutumista vihreälle ruoholle. Negatiivisena puolena mainittakoon, että pöydälle jäänyt rinkilätaikina oli ehtinyt pehmitä jahdin aikana liikaa, vaikka kaikki olivatkin oikeassa osoitteessa kolmen vartin kuluessa hälytyksestä. Positiivisellä puolella on metsäisen alueen pysyväisetu tämän tyyppisissä lenkkeilytapauksissa. Naapurien pihapuut tai kasvimaat eivät nimittäin yleensä kärsi vaurioita, vaikka kauempanakin käytäisiin. Toinen positiivinen seikka oli se, että sade alkoi vasta kotiin päästyä.

Näyttää ihan kummalliselta. Aita on purettu ja pelto on mulloksella ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella. Kohta taas vihertää ja aitakin viritetään entistä ehommaksi. Purettua aitaa voisi kuvailla ehousrajoitteiseksi.

Oletettava syykin karkumatkalle löytyi. Hiehot olivat olleet laiduntamassa kuivurin ympäristöä. Pihalaidunnuksissa aidat ovat aina osin vähän tilapäisiä. Ne oli kyllä muistettu laittaa joka kohtaan, mutta yhdessä kahvassa oli sähkölle ilmeisesti jäänyt milli pari hyppymatkaa. Tämä millien hyppymatka sitten muuntui useammaksi kilometriksi talonväen juoksumatkaa. Lapsukainen hölkkäsi vielä hakemaan auton kotiin. Vaihtoi kumminkin lenkkarit ensin jalkaan.

Maalaustaidetta ja lämpötilan hallintaa

Kirjaimien sijoittelu ja mitoittaminen suunnitelman mukaisesti
onnistui kaavakuvan, rullamitan ja viivoitinta tuuranneen
puolitoistametrisen vatupassin avulla. O:n ja U:n kaaret alkoivat
olla emännän piirustustaidon rajoilla, mutta suorista
osista selvisi mittaamalla.

Emäntä pääsi harrastamaan taidemaalausta. Miranolia löytyi varastoista purkin pohjan verran. Kyseinen maalilaatu riittää täysin emännän taiteellisissa ponnistuksissa saavutettavissa olevaan vivahteikkuuteen ja herkkään vaikutelmaan. Teoksen aihekin oli sellainen, että näköinen toteutus vaati enemmän matemaattisia kuin taiteellisia kykyjä.

Viime kesänä vihannessadon yllättäessä oli kärrynlaitoja koristeltu vihannesaiheisella tekstityksellä. Nyt päätettiin nousta pykälä ylemmäs ja kuormittaa kärryä myös luomulihalla.

Huolellinen maalisudin käsittely ei lukeudu emännän vahvuuksiin. Pätevämpää maalaria ei kuitenkaan etsitty, koska on täysin mahdollista ellei peräti todennäköistä, että pienet ylimääräiset maaliläiskät eivät osu valtatienopeutta huristelevan autoilijan silmiin. Eikä niitä edes tullut kuin pari kolme.

Kärry ajettiin täydennyksiä varten pihaan. Luomulihaa-osion oli tarkoitus tulla aikaisempien tekstien yläpuolelle. Matkalla pihasta takaisin pellon laidalle on kaksi suhteellisen matalalla olevaa elektroniliikenteeseen tarkoitettua lankaa. Jossain vaiheessa tuli mieleen pohtia, kannattaako lisälevyt kiinnittää paikalleen jo pihassa vai onko se tehtävä vasta perillä pellon laidalla. Nyt kun asia tuli etukäteen mieleen, oli lankojen korkeus riittävä. Ilman tätä pälkähdystä, olisi kai Murphyn lain (1 § Jos jokin voi mennä pieleen, se menee.) perusteella tilanne ollut päinvastainen ja lankojen edessä olisi ruuvailtu juuri kiinnitettyä kylttiä irti. Ilmajohdoista selvittiin siis kunnialla. Nyt täytyy enää seurailla, tuliko korkealla oleviin levyihin kohdistuva tuulikuorma huomioitua riittävän monen kiinnikkeen arvoisesti.

Kuvan nuorimmaiselle esimerkiksi tiskikoneen täyttö on välillä aivan ylivoimaisen raskas ja pitkäkestoinen työ. Rankaa klapikoneeseen jaksaa kuitenkin tunkea tunti toisensa jälkeen useampana päivänä peräkkäin.

Mainosmaalauksen lisäksi on tähdätty tulevien talvien lämpötilan hallintaan kotona ja parissa naapurissa. Klapikone tarjosi taustaääniä useammaksi päiväksi niin yllä mainitulle taidepensselöinnille kuin muillekin pihatöille. Esikoululaisen ensimmäinen kysymys hakijalle koulun pihalla oli useampana päivänä, vieläkö mummo ja ukki tekevät klapeja. Matkallakin saattoi vähän pitää kiirettä, että varmasti ehtisi hohdokkaalle työmaalle. Toivottavasti into on samanlainen vielä silloinkin, kun homma luonnistuu kaverilta omin nokkinensakin.

Kylvellään

Kevättyöt pelloilla pitäisi ajoittaa niin myöhään, että talven jäljiltä kevätkostea pelto ei tiivisty koneitten alla tai tartu niihin ja niin aikaisin, että itäville kasveille riittää kevätkosteutta. Optimiaikaikkuna on joskus aika lyhyt. Näköala traktorin kopista - pölypilvi todistaa, ettei ole enää liian märkää. Näissä oloissa nykytekniikka ei ole yhtään hullumpi lisä työkalupakissa tai tässä tapauksessa kojelaudalla.

Louhi piiloutuu kyvökoneeseen.

Huhtikuun lopulla oli lämpimämpää kuin usein juhannuksena. Kevät pääsi siis miltei yllättämään tilallisen vähän niin kuin talvi autoilijan. Talven työlista jäi vaiheeseen. Kirkas mielikuva on, että talvi on ollut turhna lyhyt ennenkin. Tai sitten se työlista on turhan kunnianhimoinen. Sitten voisi kai sanoa, että homma alkaa olla aika hioutunut, kun voi valmiiksi ruksitun työlistan kanssa pyöritellä peukaloita esim. maaliskuun lopusta kylvöjen alkuun - siis aina lehmän passauksen välillä. Tälle tasolle emme kuitenkaan vielä ole yltäneet ja epäilen, ettei vielä vuoden päästäkään olla. Mahdollisuus moiseen saavutukseen toistuu kuitenkin vuosittain vielä hyvän aikaa. Eläkeikäähän pyritään nostamaan ja työuria pidentämään.

Peltopuolella ensimmäinen varsinainen kylvös oli härkäpapu. Viimeiset menevät maahan tänään. Loppuviikon lämpötilat näyttävät siltä, että itäminen ei sitten ehkä ole järin ripeää. Pienemmässä mittakaavassa istutettiin perunaa ja kylvettiin hiukan hernettä, hiukan porkkanaa ja vielä hiukemmin palsternakkaa. Näiden lisäksi on taimikennoissa itämässä ja itäneenäkin kaaleja ja salaatteja. Ne pitäisi saada pysymään riittävän lämpiminä ja hyvässä valossa. Optimista joudutaan ennusteen mukaisilla säillä hiukan tinkimään, kun käytössä on (kulahtanut) karvalakki-luokan kasvihuone. Katsotaan mitä tulee. Viime vuonna säät aika hyvin suosivat taimien kasvatusvaiheessa. Paremman eristyksen vuoksi käytössä on myös kasvihuonelampulla valaistu vanha verstas.

Viimevuotiset maissit ne siinä töröttävät. Tähän tuli hernettä ja porkkanaa,
kun maissit oli saatu maanrakoon.

Muutamia sopivia vihannessiemeniä löytyi ranskalaisen puutarhaliikkeen verkkokaupasta. Liikettä pitävä mösjöö oli kovin otettu kaukaisesta pohjolasta tulleesta tilauksesta. Pitänee tarjoilla eksotiikkaa ja lähettää herralle kuva kasvihuoneesta luontaisessa ympäristössään, jos perjantaiksi ennustettu räntäsade toteutuu. Putiikki oli nimittäin Välimeren rannalla eikä esim. monipuolisemman ilmaston Alpeilla.

Huurteisia papuja yhtenä kylvöaamuna.  Teknisistä yksityiskohdista epätietoisille kerrottakoon, että kuva on kylvökoneen takaa.

Sokeri- ja liikennevalistusta

Vielä yhtä tai kahta odotellaan. Loru ja vähän tuoreempaa Runoutta.

Uudet vasut alkavat tältä vuodelta olla aika vähissä. Sen sijaan käsillä on se aika vuodesta, jolloin etsitään leveitä koneita traktorin perään ja lähdetään tukkimaan teitä. Huljalan ruuhkissa vaikutus ei tosin ole kovin suuri. Sokerijuurikkaita, jos niitä talossa vielä kasvateltaisiin, varmaan jo menisi maahan näillä säillä. Luomusokeri ei kuitenkaan tämän valtakunnan tuotteisiin kuulu, joten luomumakeaafennoelämää  voi halutessaan viettää hunajan voimalla.

Emäntä kokeili joitakin vuosia sitten makeilua kotikasvimaalla silloin toistakymmentä vuotta vanhoilla sokerijuurikkaan siemenillä. Itivät ja satoakin tuli. Osan tosin koversivat myyrät. Punajuurille tapahtuu samaa, mutta tämä sopi kai niille myyrille, jotka eivät halunneet väritahroja kuonoonsa. Emännän makeilun lopputulos oli purkillinen siirappia. Siirappi oli aromiltaan maltaista, makeaa ja ennen kaikkea työlästä valmistaa. Väestön sokerin saanti ei todennäköisesti ylittäisi kansanterveyslaitoksen suosituksia, jos siirapin keittely kotona olisi ainoa vaihtoehto makeaan elämään. Piparkakuista tuli hyviä.

Kunka kiireisesti ajellaan nostolaitteissa olevan koneen perässä? Traktori on
ollut matkalla samaan suuntaan kuin auto, vilkutus ja käännös oikeaan.
Ajoikohan auto turhan lähellä. Isäntä on tässä tilanteessa ollut,
eikä hän ollut tapauksen autoilija.

Takaisin niihin leveisiin koneisiin. Traktorin perässä kulkevaa kalustoa on kahta tyyppiä. Niitä, jotka keikkuvat nostolaitteissa ja niitä, joita hinataan. Nostolaiteaparaatin kanssa pystyy tarvittaessa väistämään lähemmäs reunaa - sillä edellytyksellä, että kohdalla ei satu olemaan kaidetta, heijastintolppia, pyöräilijöitä tai postilaatikoita. Isäntä onnistui kerran kylillä niittämään postilaatikon juolannostimella. Tapauksessa oli kuitenkin onni onnettomuudessa. Postilaatikon omistaja suorastaan ilahtui tuhosta kuultuaan. Hän oli näet juurikään vastaanottanut postilta ilmoituksen, että laatikko on siirrettävä toiselle puolelle tietä. Nyt oli irroitustyö tehtynä ja itse laatikko oli selvinnyt vahingoitta. Vähän sama tietysti päti omiin sillankaiteisiinkin, silloin kun niihin osuttiin. Olivat nekin uusimisen tarpeessa. Muistakaa nyt kumminkin turvavälit ja ohittakaan vain paikoilla joissa on näkyvyyttä. Aika harvoin niitä postilaatikon siirtomääräyksiä kuitenkin tulee.

Etsivä löytää

Tästä voinee päätellä, kummallla puolella aitaa on mielenkiintoisempaa. Jääski ei pujahtele aidan ali.

Vasikat eivät vielä ole tältä keväältä loppuneet. Päätelmä on tehty jäljellä olevien mahojen tyypillisestä pulleusasteesta utarehuomioilla täydennettynä. Uusin pienokainen havaittiin tänä aamuna. Eilisen iltapäivän uutuus kanniskeltiin ehtoon edellä varmuuden vuoksi sisälle luvatun räntäsateen vuoksi. Emäntä harrasti siis kyykkää vasikka sylissä -jumppaa. Vasun kävelyttäminen olisi vähemmän hikistä, vaikkakin epäergonomista. Tulokas jäkitti kuitenkin sen verran vastaan, että emäntä valitsi kuntoa kohottavamman metodin - ja hikoili. Oli tullut pukeuduttua tarkkaile tilannetta tuulessa -työhön. Räntäsade tuli sitten vasta tänään.

Aamulla hallilla makaili käytävällä somasti pahnakeon päällä kovasti eilisiltaisen näköinen kaveri. Emäntä tietysti ajatteli, että karsinaan emon kanssa tuotu vasu on livahtanut aidan raosta. Pienokainen syliin ja suunta emon luo. Siellä makaili kuitenkin jo samannäköinen lapsukainen seinän vieressä. Piti siis lähteä etsimään huoltajaa toisen puolen karsinasta. Tämä tehtävä oli helppo. Okta-hieho tuijotteli niin herkeämättä aidan raosta vasikan suuntaan.

Lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan onnistuneesti
valittu piilopaikka.

Iltapäivällä edessä oli selvästi hankalampi tehtävä. Nyt hukassa oli vasu eikä emo. Vasikat mahtuvat huomattavasti pienempään piiloon, kuin lehmät. Okta huuteli tasaisen tahtiin ja tuijotteli käytävälle päin. Isäntä ja emäntä kiertelivät ympäriinsä. Ensin katsottiin hallista kaikki vasikanlevuiset raot ja kolot. Sitten jatkettiin ulkopuolella. Satoi räntää, joten uutukaisen oleskelu taivasalla ei ollut toivottavaa, vaikka sen sieltä tietysti olisi helpommin äkännyt kuin jostain pensaan juurelta. Isäntä kyseli jo, oliko emäntä varma, että kanniskeli aamulla vasikkaa eikä haamua. Okta ainakin oli varma. Palattiin takaisin katon alle etsimään. Tällä kertaa etsintä oli tuloksellista ja piilo hyvä. Sonnien ruokintapöydän tykönä on paalin vieressä kasassa paalimuoveja ja -verkkoja. Siitä paalin kyljestä oli löytynyt käpertymispaikka niin, että muovit peittivät näkyvyyden lähestymissuunnasta. Tytteli vietiin takaisin tarjoilualueelle (=karsinaan emon luo). Joukko kummitätejäkin ilmaantui heti tarkastamaan kotiin palaajaa, mutta tätien häivyttyä vasu kävi asiantuntevan oloisesti nauttimaan tarjolla olevaa virvoketta. 

Tuoreet lihat viettämässä viileää elämää.
Kutsutaan myös  raakakypsymiseksi.

Vasikkakauden lisäksi edenneet ovat pääsiäisvalmistelut. Keittiön seinällä ja ikkunan reunassa roikkuvia joulukoristeita ei sentään ole vielä vaihdettu tipuversioihin. Tämä homma on vasta suunnitteluasteella. Sen sijaan perjantain karautettiin leikkaamolle ja tuotiin pääsiäisen seudun ReKoihin myytävää. Tällä aikataululla paistit ym. ehtivät mukavasti raakakypsyä pyhiksi. Noin periaatteessa koristeitten vaihtaminen onkin vähemmän kiireellistä. Joulu kun ei syrjäytä tipuja niin pian kuin pajunkissat joulutilpehöörejä.