tiistai 17. heinäkuuta 2018

Myymälä auki

Toimintaohjeita, hinnasto ja työvälineet pöydällä.
Alumiinivalmisteinen, mekaaninen,
uusiokäyttökassajärjestelmä pöydän edessä. Vaihtoehtoisesti
voi saaliinsa kanssa ajella pihaan, jossa kassajärjestelmään
kuuluu hyvin aidonkuuloinen puhesyntetisaattori ja
vaihtorahatoiminto. Yöaikainen toimintavarmuus on kuitenkin
heikko. Elektroninen versio on siirtää vihannesten hinta tilille.
Avoimien ovien päivänä lanseerasimme tänne itsepalvelun luvattuun maahan yhden itsepalvelun lisää. Katsotaan, mitä tulee. Kasvimaalla on nyt ohjeistettuna, miten keräät itse varmasti tuoreen vihannessatsin ja välität siitä vähän valuuttaa meille. Valtatie 12:ta ajelevien on kohteeseen helppo poiketa. Vielä yritämme keksiä tiemestarin hyväksymiä viitoituksia opastamaan vitamiinitasapainostaan huolehtivat ohikulkijat perille. Kasvimaalle voi siis poiketa hakemaan mieleisiään kauden vihanneksia ja jättää vihannesten hinnan tonkkaan/tilille/tai tulla maksamaan pihaan, jos luulee jonkun olevan hereillä.

Rehu-/hakekärry kesätyöpaikassaan. Tämä on parkkeerattu laitumen
reunaan kasvimaan läheisyyteen toivoen, että tekstit ehtii valtatienopeudesta
lukemaan.
Opasteasiaakin saatiin eilen ja tänään konkreettisesti eteenpäin. Uransa rehukärrynä aloittanut, mutta viime vuosina haketta siirtänyt, Ylö 7500 haettiin hakekasan paikalta pihamaalle ja pestiin pölyt pois. Sen lisäksi haettiin rautakaupasta pari purkkia maalia lisäämään nykymaailman musta-valkoisuutta. Noin yleisellä tasolla emäntä uskoo kyllä ehdottomasti kirjavuuteen ja harmauteen, ellei nyt sitten puhuta harakoista tai frakeista. Värit valittiin tässä tapauksessa kuitenkin optisin perustein. Emäntä laati kirjainten mitoitus- ja sijoitusohjeen ja valvoi, että isäntä mittasi oikein sekä lopuksi vielä (isännän pyynnöstä) tarkkaili, kaukovaikutelmaa. Lopputulokseen ei jäänyt kirjoitusvihreitä, ja pensselillä yletyttiin kirjainten yläreunaan asti, joten yhteistyötä saattoi pitää sangen onnistuneena. Lapsetkaan eivät ensimmäisen kolmen vartin aikana häirinneet tätä romattista kahdestaan oloa aamuauringon välkkeessä. Se välke kyllä hiukan häiritsi toteutusta, mutta siitä selvittiin aurinkolaseilla ja myöhemmässä vaiheessa kärryn siirtämisellä.

Lauantain vierailupäivänä oli vilskettä kiitettävästi. Ei järjestetty suotta, mikä lämmitti mieltä. Seuraava harjoitus on Suomen luonnonpäivän merkeissä 25. elokuuta. Tervetuloa! Uusia vihanneslajeja valmistuu siihen mennessä, vasikat kasvavat ja biotooppikin näyttää taas vähän erilaiselta, kun syksy lähenee.

Kilpailu kovenee. Puffetin kylkeen ilmestyi Jaakon raparperipiirakkamyymälä -niminen liike. Nimi kertoi firman liiketoiminnasta kaiken oleellisen. Piirakkaa myytiin sekä paikan päällä syötäväksi, että mukaan. Markkinanäkymiin optimistisesti suhtautuva pienyrittäjä (130 cm ja risat) teki loppuun myyty -kyltinkin valmiiksi jo edellisenä päivänä.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Vastaanotto

Kylttiä on edellisvuodesta täydennetty ylärivillä. Pihaan on tuo 600 metriä,
vihannesmaalle pikkuisen enemmän.
Vieraita on luvattu vastaanottaa epälukuinen määrä ensi lauantaina. Määrä pysyy epälukuisena vielä tapahtuman jälkeenkin, sillä ennakkoilmoittautumista tai kulunvalvontaa ei ole. Esikoulun oppimäärät suvereenisti hallinnut kaveri suunnitteli viime vuonna laskevansa saapujien määrän, mutta kyllästyi päivystämiseen jo kesken tapahtuman. Nyt paikkoja järjestäessä löytyi nimittäin vihko, johon laskelmia oli tehty sujuvalla tukkimiesmenetelmällä autot, pyöräilijät ja jalankulkijat luokiteltuina erikseen. Vihkon nähdessään herra laskumestari ihmetteli, oliko hänellä noin huono käsiala vuosi sitten. Tapahtuman jälkeen sivistystä on saavutettu lisää ekaluokan oppimäärän verran eikä ilmeisesti turhaan.

Sateen sattuessa nopeimmat voivat välttää kahvin laimenemisen
asettumalla katoksen alle.
Edellisvuosista ohjelmassa on uutta biotooppikierroksen pidentyminen. Entisten kohteiden lisäksi tutustutaan viimetalvisen puro-operaation täyttämiin vanhoihin puronmutkiin ja patoihin. Tätä varten puron yli on tänään viritelty yksi uusi siltakin, uimapuvun voi siis jättää kotiin, vaikka lämmintä onkin luvassa. Toinen uutuus on mahdollisuus tutustua kasvimaahan ja puutarhureihin Felixiin ja Tatianaan. Ja uutta on tietysti sekin, että kyytön, härkäpavun ja hampun lisäksi voi kotiinviemisiksi hankkia myös luomuvihanneksia.

Ruohot on kuivurin ja vanhan navetan ympäriltä
leikattu samalla menetelmällä kuin ennenkin,
joten tämä merkki on edelleen aiheellinen.
Edellisvuosista vanhaa koeteltua aineistoa ovat viljelykasvinäyttely ja puffetin ruokalista. Tai ei sekään ole vanha, vaan ryppyiseksi menneen tilalle tulostettiin uusi, joka toistaiseksi on sileä ja tahraton. Seinille on myös ripusteltu uutta lukemistoa - aiheesta sillä paikallinen kunnallinen kirjasto on näin heinäkuussa suljettuna. Hämeenkoskelaisella lukutoukalla ei silti ole hätää, sillä pitäjän pohjoisosissa toimivalla Putulan kirjastolla on laaja valikoima ja joustavat laina-ajat.

Valmisteltu siis on, mutta kaikki ei ole vielä valmista. Ei ehkä lauantainakaan, vaikka valmiusaste varmasti nousee. Osan keskeneräisyyksistä joku huomaa ja osaa ei ja jonkun idean toteuttaminen jää odottamaan seuraavaa kertaa (Suomen luonnonpäivä 25.8.) tai seuraavaa vuotta. Tulkaa kattomaan! Ja jos oikein innostuu, niin voi yrittää ehtiä myös johonkin toiseen Avoimet maatilat Hämeessä -kohteeseen. Vaihtoehtoja on, emmekä ole kaikkien kanssa sopineet kartellia puffettihinnoitteluun.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kasvaa vaikkei tarttis

Tammenlehtisalaatti "Bijella". Kyllä on nätti.
Kesä oli kesäkuun alussa jo pitkällä ja kaikenlainen kitkeminen hyvässä vauhdissa. Toukokuussa taimien hakureissulla emäntä sai kokeneemmalta luomuvihannesten viljelijältä ohjeen, että kitkennät kannattaa toteuttaa ajoissa. Kokeneena kotikasvimaan kasvattajana epäilin ohjetta heti erinomaiseksi ja toteuttamisen arvoiseksi. Toteuttaminen olikin muutama viikko sitten hyvällä mallilla kasvimaan lisäksi myös perinnebiotoopissa, jonne hevonhierakka yrittää tunkea.
Riviväleillä käytetään brutaalimpia menetelmiä. Kaalimaa ennen ja jälkeen,
ei ihan samasta kohtaa tosin. Biokalvo pitää kyllä penkeissä
olevat kaalit suhteellisen rikattomina, mutta penkkien välisille käytäville vaikutus ei
ulotu. Savikka jyrää. Maiseman muutokseen tarvittiin verkonpainojen ja verkkojen
siirtelyä +  ruohonleikkuri ja ruohonleikkurinkuljettaja.


Toteuttamisen arvoisen ohjeen loppuosa olisi voinut kuulua, että mahdolliset sairastamiset toteutetaan myöhässä, esim. marraskuussa. No, tämä neuvo puuttui ja emännällä meni hyväksi aikaa henkilökohtaisen termostaatin säätö kohdiltaan kesken suloisimman suven. Ulkoilma oli samaan aikaan hyvän lämpöistä sekin ja sekös näkyi vaikkapa porkkanan ja punajuuren oheiskasvien etenemisenä. No, on tässä vielä mahdollista tehdä loppukesän kitkennät ajoissa.

Hyönteisverkko ei pelastanut savikoita emännän näpeiltä, sillä
keskikokoisuudesta huolimatta emäntä pujahtaa verkon alle ötökkää
näppärämmin. Ihmisolio tarvitsee kuitenkin enemmän aurinko-
kuin porkkanakemppisuojaa.
Punajuurista ja porkkanoista selviää kasvutappioilla. Perinnebiotoopin hierakoiden suhteenkaan ei ole huolta. Työ löytyy ensi suvena edestä moninkertaisena. Rehuntekokin osui tähän lämpötilavirheen potemiseen. Onneksi järjestyi tilapäistä työvoimaa ja paalit ovat paketissa. Kertymä oli kuivuudesta säästä johtuen noin puolet tavallisesta, mutta ylivuotisten varastojen kanssa pitäisi ensi talvi hoitua. Hässäkän kruunasivat viime viikolla tulleet 7000 koivun tainta, jotka lämpimällä kelillä eivät joutaisi istutusta vartoilemaan. Nekin ovat nyt juuret maassa, lapsityövoimalla päästiin alkuun ja isäntäkin ehti paikan päälle huhkimaan parina päivänä. Älkää kertoko Etelä-Hämeenkoskella liikkuville hirville ja rusakoille.

Radiossa kerrottiin valtatie 12 juoksevista lehmistä. Radioa kuunnellut tuttava soitti uutisesta isännälle, joka oli istuttamassa koivuja. Isäntä soitti emännälle, joka oli ötökkäverkon alla porkkanamaassa laitumen vieressä. Ainuttakaan viereisen laitumen lehmää ei siitä kohdasta näkynyt. Emäntä poistui verkon alta ripeästi, pulssi liikuntasuoritukseen nähden korkealla. Mäen taitteen takaa löytyi onneksi tämä mieltä ylentävä ja pulssin tasaava näky. Valtatie 12 siintää taustalla. Se kulkee muuten Raumalta Kouvolaan, joten ne radiolehmät saattoivat olla toisessa maakunnassa.


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Aikaamme edellä

Naapurin isännän ohjastama karhotin liikkeellä. Olikohan lohko pieni vai
kone iso, mutta kohtuullisen äkkiä tuli valmista. Eikä tarvinnut
karhon ahdistua viereisen kaltaisensa läheisyydestä.
Oi, saavu toukokuumme ja lämmin tuuli tuo. Toukokuu saapui ja lähti ajallaan erinomaisen lämpimien tuulten ja tyynen kera. Sen seurauksena nyt kesäkuun alussa on meneillään hommia, jotka yleensä mieltää vasta vähän myöhemmän suven riemuiksi.

Juhannuskokkoa ei vielä ole ruvettu pystyttämään, mutta eilen paketoitiin ensimmäinen erä sonnien talvimuonaa. Tuleeko siitä joulu- vai pääsiäisateria vaiko ihan arkisapuskaa, jää nähtäväksi. Homma kyllä jatkuu. Käsittelyssä olivat vain kiireellisimmät kohteet ja niissäkin kertymää oli satamattomuudesta johtuen vähemmän kuin vetisempänä vuonna.

Toinen aikaiselta tuntuva työmaa on ollut hevonhierakan kitkentä. Kyseessä on kasvi, joka ei maistu edes sille hevolle. Testattu on. Joko hierakka tai hepo on siis nimetty väärin. Kasvi runsastuu erityisesti laitumilla, koska laiduntajat syövät maukkaammat ruohot ympäriltä pois ja hierakka saa lisää valoa ja tilaa. Hierakan lehdet sisältävät oksaalihappoa. Johtuisiko syömättömyys siitä, että joku on antanut lehmille osteoporoosivalistusta. Johtui mistä hyvänsä, joutuu hierakkaa torjumaan. Ainakin niin kauan kuin keksii sille kaupallista käyttöä. Toistaiseksi en ole keksinyt.

Eilen putsattiin aiemmin laitumena ollut härkäpapulohko. Ollessaan vielä nykyistäkin nuorempi, emäntä lypsi yhden suven saksalaisia lehmiä. Siellä "Ampfer" oli aika riesa laitumilla, joten kesätyttökin talsi välillä pitkin nurmia reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmäpruuttailemassa rounduppia hierakan lehdille. Nyt kotinurkissa menetelmänä oli kourat, kottikärry ja kuokka - ja vähän aikaa myös lapsityövoima. Muuten sujui hyvin, mutta kova tuuli vei useamman kerran lapsityövoiman lippalakin. Emännän traktoripipon edessä kyseinen luonnonilmiö sen sijaan oli täysin voimaton.
Osaisiko joku rikkakasvitieteellisesti valistunut kertoa, missä vaiheessa vielä uskaltaa jättää hierakan kukinnot pellolle ilman pelkoa siementen tuleentumisesta. Nyt otettiin varman päälle ja kottikärrättiin huiskaleet pois. Aika komea juuri muuten.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Helle ja hallanvaara

Hoikentavaa pystyraidoitusta tulevalle tattaripellolle. Juolannosttimen
reittiraidat tosin häviävät työn edetessä. Automaattiohjaus mahdollistaa pellon
pintaa säästävien loivien kännösten tekemisen päisteessä. Lohkon muoto ja
koneen työleveys on opetettu laitteelle, joka oikealle linjalle päästyään
pitää koneen reitillä eikä päällekkäistä ajoa tule. Ajetut ja ajamattomat
kohdat näkyvät koneen näytöllä ja tässä työssä tietysti itse pellossakin.
Huh hellettä, sanoi kaalintaimi. Pienessä taimipotissa on ruvennut kasvin alkuja ahdistamaan ja niitä on sitten epäsuotuisasta säästä huolimatta pistelty peltoon. Kaalin istutukseen sopisi mainiosti vesisade, mutta sitä ei nyt ainakaan pariin viikkoon taida olla tarjolla. Kaalipoloisia käy sääliksi, joten vettä on tarjoiltu sitten pumpun voimalla.

Huh hellettä, sanoivat juolavehnän ja valvatin juuret. Ne olivat juuri leijailleet juolannostimen pölläyttäminä pellon pinnalle päivää paistattelemaan. Traktorikuski ilmastoidussa ohjaamossaan ei  tuntenut minkäänlaista sääliä. Sään kerrankin suosiessa hän vispilöi lisää päivänpaistattelijoita esiin suojaisemmista maakerroksista. No, ei se nyt niin kauhean vilpoinen se ohjaamo ole. Tai jos on, niin kurkku on kipeä seuraavana päivänä, jos kauluri on unohtunut. 


Sää oli ihan sitä samaa auringonpaistetta ja hellettä molemmilla työmailla. Tasan ei siis käy onnen lahjat. Juolavehnien pöllyttämisellä valmistauduttiin tattarin kylvöön. Tattarit ovat nyt maassa, joten viimeisen hallan on syytä olla tältä keväältä takana päin. Yöt ovat kyllä olleet aika kylmiä.

Peittämisiässä oleva pienokainen oli kotiin tullessa jo peittynyt noin kolmen
neliön peitteellä. Kasvimaalla odotti kuitenkin hieman useampi neliö.
Tämä viimeiseksi aseteltu lämmittää muun muassa papuja.
Pari iltaa sitten luvattiin aamuviideksi vain +2 astetta. Mikäli virallisella kahden metrin mittauskorkeudella on tuo 2 astetta, niin maan rajassa käydään silloin pakkasella. Emäntä oli iltapäivällä kyytimässä pienokaisia urheiluharjoittelemaan ja toivoi koko reissun ajan sääennusteen muuttumista. Ei auttanut. Pluskahta luvattiin edelleen puoli yhdeksän maissa kotiin tullessa. Vihannesmaan hiki hatussa istutetut pavut, maissit, kurpitsat ym. eivät kylmästä oikein tykkää, joten ei auttanut kuin lähteä asettelemaan harsoja vilukissojen suojaksi. Tyyntä onneksi oli, mutta sata metriä pitkien harsojen siirtely ja hiekkasäkkien kanniskeleminen painoksi vaati askeleen jos toisenkin ja aikaa siihen meni. Liikuntaakin tuli varmasti yhtä paljon kuin sillä harjoituksissa olleella lapsukaisella. Urheilua harrastavan sukulaisen kuntoilumittari on varhaisperunan harsotuspäivästä antanut samanlaisia lukemia kuin 120 kilometrin hiihtämisestä. Harsohomma valmistui yhdentoista maissa ja silloin tietysti sääennusteen lupaukset aamuyölle olivat nousseet pari kolme astetta korkeammiksi. Olisi pitänyt siinä vaiheessa jättää katsomatta. Tyynen sään lisäksi positiivisena seikkana voi näillä leveyksillä mainita riittävän työmaavalaistuksen ajankohdasta huolimatta. Pimeämmillä leveyksillä tietysti hallanvaarakin on harvinaisempi.

torstai 10. toukokuuta 2018

No nyt on kasvimaa

Hyvin mahtuu kaksi kylvökonetta samaan kuvaan ja vielä isäntä niiden väliin.
Hernettä kylvettiin moelmmilla. Mahdolinen makuero johtuu kuitenkin
todennäköisemmin lajikkeesta kuin siementen maahan joutumismenetelmästä.

Sää on viime päivinä suosinut jotain muuta kuin kirjoittamista. Hamppupelto on vielä sen verran nihkeä, että sinne ei ole kylvökoneen kanssa tolkutonta hoppua ollut. Ensin pitäisi saada ruohon kasvu loppumaan, joten muokkailemassa on käyty.

Tällainen yksivantainen kasvimaarollaattori oli lainassa
pari päivää. Tässä kylvetään siis hernettä. Testattu myös
porkkanalla, palsternakalla, punajuurella ja mangoldilla.
Isäntä kärräsi. Kylvömäärän säätämiseen liittyvät matemaattiset
toimenpiteet olivat emännän heiniä (helppoa ja nopeaa).
Isäntä yritti toteuttaa määrää säätäviä teknisiä toimenpiteitä
laskentatulosten mukaisiksi (huomattavasti hitaampaa ja
työläämpää).
Luomuvihannesprojekti oli kuukausi sitten vielä hiukan epätodellisen tuntuinen - lähinnä paperia, suunnitelmia, laskelmia, tiedonhalua ja muutama siemenpussukka. Viime päivinä  todellisuuskosketuksesta ei ole ollut puutetta. Multaa on naamassa, kynsien alla ja varpaan väleissä. Tuulisen päivän jäljiltä sitä ritisee jopa hampaissa. Aikaisempina vuosina on tähän aikaan koittanut muilta kiireiltä ehtiä kasvimaalle. Nyt pitäisi ehtiä kasvimaalta johonkin muualle.

Kasvimaalle on tehty tärkkelyspohjaisella kalvolla
katettuja penkkejä. Kalvo toppaa rikkaruohojen
- luomuslangilla oheiskasvien - ylenemistä sekä mustana
tietysti kerää lämpöä. Kalvoon istutetaan huonosti
rikkoja varjostavia tai lämmöstä hyötyviä
kasveja. Tässä tökitään maahan istukassipuleita.
Pihassa kököttävä hieman varjoisesti sijaitseva kavihuone sai purkutuomion pari vuotta sitten. Varjoisuus oli vuosien myötä pahentunut puiden kasvaessa. Purkamaan se olisi varmaan ehdittykin, mutta sitten olisi tietysti haluttu uusi parempaan paikkaan. Varmuutta paremman paikan sijainnista ei ilmeisesti vieläkään ole saavutettu. Tuloksellisen paikan pohdinnan jälkeen olisi vielä pitänyt järjestää vettä tähän parempaan paikkaan ja tietysti rakentaa itse kasvihuone. Siirtämättä siis on jäänyt. Nyt tämä purettava kohde sai melkoisen arvonnousun päästyään käytännössä kaupalliseen käyttöön. Taimia on kylvetty kasvamaan noin kolmeen kerrokseen. Ylintä kerrosta on tosin hiukan hankala kastella, kun kastelukannua ei katonrajassa mahdu kunnolla kallistamaan. Emäntä on kuitenkin toistaiseksi onnistunut ylläpitämään ketterää vaikutelmaa ja ollut putoamatta jakkaralta.

Syötävää saa odotella ainakin kesäkuun loppupuolelle. Toistaiseksi on nautittu lähinnä tuoksuista. Alkuviikosta alettiin tökkiä maahan valkosipulin kynsiä. Hommaa jatkettiin seuraavana päivänä ja istuttamattomat kynnet odottivat auton takakopissa yön yli. Aamulla työmaalle lähdettäessä tuoksua riitti mukavasti hyvin etupenkille asti. Mukavasti, koska kyydissä oli vain valkosipulin ystäviä. Nyt takakopissa päivystävien istukassipulisäkkien tuoksuisuus on peittänyt jäljelläolevat valkosipulituulahdukset. Yleensä keväällä on saatu autoon tuoksuja lietekuskina olleen isännän vaatteista.
Tassueläin ylitti penkin. Vasemmanpuoleisen kalvon ylittäneeltä supilta on jäänyt varpaankynnet leikkaamatta.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kevät toi, kevät toi traktorin

Kasvimaan muokkaus. Pöllyttelemään päästiin 23.4. Minkä taakseen
jättää, sen edestään löytää. Positiivisessa merkityksessä. Aloituskynnys
oli siinä mielessä matalalla, että paripyörät olivat saaneet olla paikallaan koko
talven. "Kapeammat" hommat oli pystytty tekemään toisilla traktoreilla.
Leveydestä taas oli etua esim. purotyömaalla tarvituissa lumentallausoperaatioissa.
Sesonki on avattu. Maanantaina aloitettiin kevätmuokkaukset pienannoksella. Kaudelle on tarjolla uutuuksia. Nyt pöllytelty noin hehtaarin ala on varattu avomaan vihanneksille. Tarkoituksena on paitsi saada vihannesviljelyyn soveltuvaa maata arvoiseensa käyttöön ja jokunen luomukasvis myytyä, myös laajentaa omaa sivistystä kasvinviljelyn saralla. En nyt osaa sanoa, mikä on suurin ponnin, mutta kaikki ovat tarpeen. Eikä sekään haittaisi, jos siinä sivussa olisi omassa pöydässä ja kellarissa sopivasti vihreää. Omaa perehtymättömyyttä paikataan yhteistyöllä parin puutarhurin kanssa.

Paitsi vettä ja aurinkoa, operaatio tarvitsee taas aika runsaasti paperi- ja bittiharjoituksia. Maataloushallinnon karttaohjelmaan vajaan hehtaarin alalle tulevien kymmenien kasvulohkojen alat ja rajat pitäisi saada samoille paikoille kuin ne käytännössäkin asettuvat. Sitten pitäisi vielä olla  sekoilematta lohkonnumeroiden (10-numeroisia) ja kasvilajien kanssa. Täällä hyvinvoivassa länsimaassa voi olla ongelma, jos parsakaaliaarille on merkitty viereisen kukkakaaliaarin numero.

Tolpparivin vieressä taaempana näkyvät vihreämmät ovat Polka-lajiketta.
Etualalla näkyvät risukasat taas myöhäisempää Malwinaa.
Risukasamaisuus johtuu juuri myöhäisyydestä. Vihreä ei pidä
keväällä niin kiirettä kuin aikaisemmilla lajikkeilla.
Hiukan isompi pienannos on operoitu tulevalla hamppupellolla. Se on toistaiseksi ollut nurmella, mutta ennen hampunkylvöä ruohot pitäisi saada kuriin ja varmaan jonkun nuhteeseenkin. Ehkä kylvökoneen. Joka tapauksessa hamppujen pitäisi päästä kylvön jälkeen riittävästi ruohoista edelle, jotta timotei kumppaneineen ei tukahduta pieniä taimia. Pitemmälle ehdittyyään hamppu kyllä pitää puolensa. Tähän mennessä on ruohonjuurille tarjottu kaksi kierrosta juolannostimella, mutta ei näytä tuntuvan oikein missään. Komeasti vihertää. Hampun kasvuaika on kuitenkin sellainen, että kovin pitkää kuritusjaksoa ei ehdi pitämään, jos mielii päästä hyvän tai edes siedettävän sään aikana puimaan.

Kevättöihin kuuluu myös mansikkamaan herättely. Reilu viikko sitten sateen uhatessa laitettiin harjat heilumaan. Kuivien lehtien poistaminen on aika helppoa silloin, kun ne ovat kuivia. Luvatun viikon sadejakson jälkeen harjattavaksi olisi ollut märkää mössöä ja mukavuudenhaluisuudessamme päädyimme putsailemaan mansikkarivejä sen kuuluisan hyvän sään vallitessa. Poimimista vaille siis kesän mansikkaelämykset. 
Ja sitten oltiin taas vaihteeksi rekossa. Tämä kuva on Mäntsälän kirkon vaiheilta.