Laidunkauden avajaiset

Muistakaas möhkäleet syödä ruohoa. Sämpylä, Runsas, Samu,  Pepe, Räikeä, Riemu, Siron turpa ja takimmaisena Pjönjang. Riemun takaa näkyvää valkoista selkää ei kuvasta tunnistettu. 

Sesonkia hallitsevat täysin yllätyksettömästi sesonkityöt. On muokattu, tehty kylvöjä, päästetty eläimet laitumelle ja istutettu taimia. Toistaiseksi yhtään porttia ei ole unohdettu auki ja aitasähköjen kytkentäkin on muistunut ajoissa mieleen. Lupaava kauden alku siis.

Laitumelle lasku aloitettiin sonneista. Ensin aitalankoja ja koneita sekä mummo ja ukki reitin

Alaa on näitten aitojen sisällä vajaa 40 hehtaaria,
joten ruohon hakeminen käy helpommin
kuin neulan etsiminen heinäsuovasta.

Kylvökone edestä. Kuvakulmasta voi päätellä, että
kuvaavan kylvömiehen selkäranka on spiraalilla.

aukkopaikoille. Sitten opastettiin pojat karsinan etuosaan lähtötelineisiin. Portti auki, emäntä ampaisi jänikseksi ja isäntä hätisti hitaammatkin samaan lähtöön muiden kanssa. Viivyttelijöistäkin on kokemuksia. Ja niiden pyydysmenetelmistä, mutta nyt onneksi kaikki pääsivät samaan erään. Matka ei ollut tällä kertaa pitkä, joten jäniksen virka ei käynyt kunnon päälle - varsinkaan, kun pojat pysähtyivät pöllyttämään paria reitille osunutta paalia ja maakasaa. 

Laitumen puolella olisi ollut asiallista ruveta kulkemaan turpa maassa ja nyhtämään ruohoa. Tämän toiminnan hyvä puoli olisi se, että turvasta ei silloin kuulu ylimääräistä ääntä, eikä kuntoluokka pääse laskemaan. Jostain syystä pojat päättivät kuitenkin hölkätä edestakaisin ja kommentoida kaikkea mahdollista. Seuraukset ovat niitten äsken mainittujen hyvien puolien vastakohtia. Johtavat kommentoijat nostivat kyllä sijoitustaan teurasjonossa. Sijoitus varmistuu, jos kommentteja alkaa tulla esim. kello kaksi yöllä. Nyt parin päivän sopeutumisen jälkeen ovat lausunnot  maltillistuneet ja hölkkä on jäänyt pois lajivalikoimasta. Tänään lapsityövoima tuli kuitenkin kertomaan, että nyt myös Runsas huuteli ja sillä on melkein samanlainen ääni kuin Plätillä. Mutta se ei kuulemma ole ihme, koska ne ovat serkuksia. Emäntä tuntee äänestä vain Risun.

Siitä menee viimeinenkin veto kohdalleen. Ajo-opastimen
kanssa sarat voi ajella yhdistelmän kääntösäteeseen nähden
optimaalisessa järjestyksessä. Ei tule päällekkäisajoa,
pellon pinta ei kärsi jyrkistä käännöksistä eikä kulu
aikaa vekslaamiseen. Eikä tule some-mutkia,
mikäli kuski sometusta harrastaa.

Mölinäpuolen lisäksi on ollut runsaasti myös pörinähommia. Ensin on ajeltu muokkauskoneilla, välillä kerätty kiviä ja lopulta huipennettu kevät ulkoiluttamalla kylvökonetta. Maahan meni hamppua, härkäpapua ja hernettä. Kiviä tuli pois, mutta osa taas painettiin jyrän kanssa tiukempaan takaisin maahan. Toiveissa on, että ne pysyisivät sen verran matalana, etteivät syksyllä ulotu leikkuupuimurin teriin.

Mölinän ja pörinän lisäksi on ollut vähäisempienkin desibelien työmaita.  Kasvimaalla suurin meluhaitta, 12-tien liikenne, kyllä vähentää viihtyvyyttä, mutta kuulonsuojaimitta siitä toistaiseksi on istuttaja selvinnyt. Lauantaina istutetut kaalit ja salaatit kyllä kasvavat kohisten, mutta tällainen kohina on hyötymelua. Ensimmäisten kaalien ja salaattien lisäksi juurensa maahan saivat sellerit ja purjot.  

Näköala noin 130-hevosvoimaisesta maisemakonttorista. Talon valikoimiin kuuluvan noin 35-heppaisen konttorin etu olisi pölyisen lasin verran kirkkaampi näkymä, mutta nämä kirkasnäkymäiset (=kopittomat) konttorit eivät täytä nykyisiä työturvallisuusvaatimuksia. Lisäksi ne soveltuvat vain valikoituihin, joskin lukuisiin hommiin. 

Lämpösummaa lopultakin

Donitsi tässä, terve! En ole vielä kovin tehokkaassa
ruohonsyönti-iässä, mutta hengessä mukana.

Säätyyppi muuttui aika äkkiä. Ruohon kasvu oli ollut aika vaatimatonta yöpakkasten vuoksi. Nyt sitten sateen pläjäys ja siihen lämmintä päälle siirsi lehmät ruokintakehän viimevuotisten korsien äärestä kulkemaan turpa maassa. Muutama päivä kasvua ja aitojen virittelyä, niin päästään ihan oikeasti laitumelle. 

Lehmän kestävien aitojen lisäksi pitäisi saada pavut ja hamput maahan ja vihannesmaallekin kaikenlaista. Tänään emäntä kylvi kasvimaan penkkeihin tilliä ja mangoldia. Vihannesten kylväminen sinänsä ei ole vaikeaa. Ensimmäisten tillien kohdalla ajoitus on kuitenkin hankala. Pelkkää tilliä harvempi viitsii tulla noutamaan, joten se kannattaisi kylvää niin, että muutakin on saatavilla, kun se on niittoiässä. Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Tosin jos kovin aikaiseksi jää, saa siinä varmistettua omat ensi talven tillit pakastimeen. Viimeinen pakastettavaksi silputtu piimäpurkillinen on nyt menossa, joten uusi sato alkaa olla paikallaan.

Penkit tehtiin viime viikolla lämpenemään. Ne tulivat lohkon
viettävälle osalle korkeuskäyrien suuntaisesti. Penkkikoneen
ja sen edessä olevan pienen traktorin yhdistelmä taas oli selvästi
suunniteltu tasamaalle. Jonkinlainen antipainovoimamoduuli
olisi helpottanut työtä ja parantanut lopputulosta.

Vihannesmaan biokalvopenkit tehtiin viime viikolla. Penkkikoneen kanssa on ollut säätämistä ennenkin, mutta nyt päästiin varmaan ennätykseen. Useampaa kohtaa muutettiin toiseen asentoon ja sitten hetken päästä takaisin alkuperäiseen, kun ei se kumminkaan parantanut jälkeä.  Säätämistarvetta lisäsivät tuuli ja pellon vieno kallistus. Tuuli laittaa kalvon lepattamaan ja alamäki koneen hiukan valumaan niin, että kalvon reuna ei meinaakaan jäädä multaryöpyn alle. Toimivin säätö saatiin lopulta aikaiseksi niin, että emäntä talsi koneen perässä siihen hieman epäergonomisesti nojaillen ja tarvittaessa toisella kädellä ohjasi kalvon reunaa. Pedin pehmeys testattiin kohta penkkien valmistumisen jälkeen sipulin istukkailla. Niistä jo nopeimmat pukkaavat naattia, joten kelvannee siinä juurien teknisistä hankaluuksista huolimatta köllötellä. Tuulikaan ei ole raastanut kalvon reunoja irti, joten eiköhän näillä syksyyn asti pärjätä.

Kasvihuoneessa on jo pitkä rivi taimikennoja. Ensimmäisiä pääsee kohta istuttamaan. Pidemmän esikasvatuksen vaativat taimet on tilattu valmiina ja ne noudetaan loppuviikosta. Näyttää lupaavalta, että ne päästään myös istuttamaan. Vuosi sitten taimet tulivat samoihin aikoihin, Kasvihuone, johon ne vietiin, on loivan nurmikkoalamäen päässä hallipihalta. Pakettiautolla ei kuitenkaan uskaltanut ajaa viereen, koska takaisin pääsy olisi saattanut lumen vuoksi vaatia pontevan työntäjän ja tälle pitoa jalkineisiin. Ja sen lumen vuoksi ne taimet piti viedä sinne kasvihuoneeseen eikä jättää suoraan istutettavaksi. Nyt näyttää tilanne paremmalta. Ja iso kylvökonekin pääsee kohta pellolle. Näin myöhään ei ole vuosikausiin mennytkään. 

Kremppaa juuri, kun isommat kiireet ovat alkamassa. Emännälläkin on joskus ollut oikea olkapää kipeä. Sen hoidoksi on riittänyt venyttely ja parit jumppaliikkeet. Valmetti sen sijaan tarvitsi vastaavaan paikkaan varaosia ja tohtorin (Herralan konehuolto) kotikäynnin, vaikka on parikymmentä vuotta emäntää nuorempi.  

 

Kivikautta

Muutama kauhallinen näitä ja joitakin MF35-peräkauhallisia lisäksi. Työmaalla oltiin oikein kahdella traktorilla. Pienemmästä jäi valitettavasti kuva ottamatta. Tämän isomman kauhassa oleva kuorma tosin painaa enemmän kuin pikkumassikka ja sen kivilasti yhteensä.

Vappua juhlittiin perinteisin menoin. Vappulounaan ja -munkkien sulatusta tehostettiin nimittäin kokoamalla kiviä pellolta. Sää suosi hommaa oikein olan takaa. Lämpötila oli miellyttävä + 6.  Ripeämpikään työskentely ei käynyt turhan hikiseksi, vaikka samalla pääsi nauttimaan auringonpaisteesta. 

Tästä isommat moukurat pois, pienemmät jätettiin
"siemeniksi". Emännän kivenkeruusilmä on aikanaan
kalibroitunut toisenlaisilla maalajeilla ja
pienempien jättäminen vaatii itsehillintää.

Joskus on tullut kuultua  vitsailua koulutustason ja kivenkeruun yhteensopivuudesta. Jopa tohtoriksi väitelleet ihmiset kuitenkin nostelevat raudanpaloja edestakaisin kuntosaleilla aivan vapaaehtoisesti, vaikka pystyvät varmasti monimutkaisempiinkin toimituksiin. Kropan ulkopuoliset aikaansaannokset liittyvät lähinnä kuntosalin ilmanvaihdon ja lämmityksen tarpeeseen. Kivenkerääjä vahvistelee lihaksiaan raittiissa ulkoilmassa. Työn jälki on välittömästi havaittavissa. Lisäksi pääsee korona-virusten sijasta kontaktiin maaperän monipuolisen mikrobiston kanssa, mistä moderneissa elinolosuhteissa ihmisillä yleensä on pulaa. Agronomin papereilla voi siis hyvillä mielin toistaa operaatiota tulevinakin vuosina. 

Vappukivet kerättiin yhden parin hehtaarin lohkon harjunpuoleisesta päädystä. Lohko on ollut peltoa vasta kymmenkunta vuotta, joten sen kivisadot ovat vielä korkealla tasolla. Sadon muodostusta oli vielä tehostettu kyntämällä. Työmaalle osuivat tällä kertaa isäntä, emäntä, mummo, pikkuapulainen, etukuormaajavalmetti ja pikkumassikka. Valtaosan kerätystä kuormasta kantoi porukan vahvin eli valmetti. Kauha käytiin tyhjentämässä puron varteen sillan pielessä. Materiaalia voidaan hyödyntää kohdalla olevan kalaportaan kehittelyssä. Massikan ajelu oli fysiikan lakien vaikutuksesta hieman haasteellisempaa. Kivet heiteltiin peräkauhaan. Nokka alkoi käydä aika kevyeksi aina kuorman ehdittyä täydemmäksi. No, etuakseli ilmassa ne ajelevat pikkupojatkin polkupyörillään. Ohjaus vaan käy aika hankalaksi, kun kääntyvät pyörät eivät osu maahan (jäi valitettavasti kuva ottamatta). Näitten kuormien kivet jätettiin kuitenkin vain pienen kynnösajelun päätteeksi peltotien toiselle puolelle kulkusillaksi. Ei tarvinnut kauas köröttää. Routa pitänee huolen siitä, että operaation saa taas tulevina vuosina toistaa. Välillä käytetään kuitenkin kylvökonetta.

Savua vähäisellä tulella

Roihu rinteellä. Selvittiin ilman palohälytyksen aiheita ja ilmeisesti myös ilman palohälytyksiä. Vallinnut sää oli aika samea, joten savu liudentui yleiseen harmauteen. Suuremmassa kirkkaudessa savupilvet olisivat todennäköisesti herättäneet huomiota 12-tiellä ja tunnollinen kansalainen olisi niistä pelastuslaitosta informoinut.

Viikon kohokohta oli ilmeisesti eilinen kulotus. Ainakaan se ei ollut tiistaiehtoinen Helsingin reko-kierrokselta kotiutuminen. Pihaan pöräytettiin puoli yhdentoista maissa yöllä ja autosta noustua korviin kantautui melkoinen möykkä hallilta päin. Isäntä lähti tarkistamaan tilannetta ja emäntä tyhjenteli autoa. Paluuraportti sisälsi saranoilta nousseen sonnien ja lehmien välisen aidan ja kumollaan olleen aidan yli siirtyneitä innostuneita sonneja. Haalarit siis niskaan ja nostamaan aita paikoilleen sekä sen jälkeen lajittelemaan herroja takaisin omalle puolelleen. Emäntä oli tuntenut itsensä huomattavan uneliaaksi loppumatkasta, mutta operaatio kyllä herätti vuorokauden aika huomioon ottaen turhan hyvin.

Tästä saataneen hiiltynyttä pintaa pystypuuhun. 

Kulotukseen ryhdyttiin paahderinteellä. Koko metsää ei ollut tarkoitus polttaa vaan lehdonhoitohankkeeseen liittyen jonkin verran pohjaa, hakkuutähdekasoja ja jokunen pystyyn jätetty "kannon" tohlo. Kulotus vaatii sopivan sään ja tulitikkujen lisäksi viranomaisilmoituksia ja riittävästi väkeä paikalle. Siihen ilmoitukseen pitäisi pystyä arvaamaan, koska ne osuvat samalle päivälle. 

Märkää ei saisi olla, sillä muuten ei pala. Liian kuivaakaan ei saa olla, sillä silloin polttaminen huonolla tuurilla onnistuu yli odotusten. Tuultakaan ei työmaalla liiemmin

Punainen kuin paloauto. Lietevaunua hyödynnettiin ensin
reuna-alueen kastelussa ja sen jälkeen se tuotiin täytettynä
päivystämään mäen päälle. Alarinteeseen vedettiin vaunulta
paksu letku. Tämän päivän urheilusuorituksiin taitaa kuulua
kyseisen letkun kerääminen takaisin ylös. Korkeuseroa supan
pohjalle on kymmeniä metrejä. Lietevaunun lisäksi
vesivarastoiksi oli tuotu lehmien juoma-astioita ja veden
annosteluun kaikki konsernista löytyvät kastelukannut.

kaivata. Nyt oli voimassa ruohikkopalovaroitus, eli riittävän kuivaa piti olla. Suunnitellulle kärtsäyspäivälle oli kuitenkin säätyyppi muuttumassa ja siksi hiukan jännitettiin, saadaanko mitään edes palamaan. 

Pieni tihutus alkoi jo aamupuolella, mutta vielä oli sen verran kuivaa, että homma eteni, mutta ei käynyt liian jännittäväksi. Puolen päivän maissa raatajat rahanalaiset tankattiin hernesopalla ja samalla katseltiin sääennusteita. 

Lahden suunnalta oli tutkakuvissa lähestymässä pilvimöykky, jota ei ihan vielä olisi kaivattu. Sieltä se kumminkin räntäsateineen tuli. Ennen pitkää tuli sitten todettua, että kuusen oksa ei todellakaan syty, jos neulasten 

Sytytys- ja sammutuskalustoa traktorin
takaikkunasta kuvattuna.

päällä on puoli senttiä räntälunta. Sen verran tulta 

saatiin säilymään, että suunniteltua makkaranpaistoa ei tarvinnut siirtää sisätiloihin. Makkaranuotion ääressä keskusteltiin sitten muun muassa siitä, kuinka huonosti nuotio (tai nuotiopiiriläisen akrobaatin taidot) soveltuu hartioille sulaneen räntälumen kuivattamiseen. Naama kyllä lämpeni. Räntäsateen positiivinen puoli oli kuitenkin se, että riittävä jälkivartiointi sujui peiton alla pää tyynyssä eikä kastelukannun kanssa supan rinteessä. Kiitokset  kaikille mukana olleille sekä ennen että jälkeen makkaranpaiston lähteneille. 

 

Kuvassa näkymätön lapsityövoiman edustaja ilmoitti makkaranpaiston merkittävimmäksi syyksi kiiruhtaa työmaalle kohta koulusta kotiuduttua. Kuinkahan pitkään motivointi säilyy näin helppona?

Lehmäneuvola

Runo ja Trokee neuvolakäynnillä vai onko tämä nyt imetysklinikka.  

Vasikkamäärä on vuodenaikaan kuuluvasti lisääntynyt. Ei aivan kivuttomasti, mutta homma näyttäisi alkavan olla hanskassa työläämmilläkin tapauksilla. Kyytöt ovat syntyessään pieniä kuikeleita, joten poikimavaikeudet eivät ole niiden ongelma. Emo-ominaisuuksissa on kuitenkin vaihtelua, koska lypsylehmänä pidetyllä rodulla ei ole aikojen saatossa niitten suhteen tarvinnut valintaa tehdä. Aina välillä tulee siten vastaan niitä, jotka tarvitsevat koulutusta lastenhoidossa. Joillain taas ilmeisesti poikimiseen liittyvät hormonimuutokset kytkevät päälle virheellisen toiminnanohjauksen. Tämä menee yleensä parissa kolmessa päivässä ohi, mutta sitä ennen talonväki kyllä työllistyy välillä turhankin hyvin. Tällä lehmämäärällä näitä ei onneksi ihan joka vuosi tule. Nyt on operoitu Runon ja Papun kanssa. Parin muun vasikan maidon saantia on juopotteluhavaintojen puutteen vuoksi varmisteltu kolean sään tähden.  

Okta on kai lähtenyt asioille, kun on jättänyt Teran Preiville
hoitoon. Preivin poikiminen aiheutti viime keväänä
ylimääräistä operointia. Se puski parina ensimmäisenä
päivänä vasikkaansa aivan kuten Papu nyt. Siksi
Preiville ei omaa vasikkaa ole nyt tiedossa.

Runon emä on kovin mukava ja hyvänkokoinen Loru, jonka kaikki muut vasikat ovat olleet sonneja. Runossa oli siis ainoa toivo saada Lorun sukua jäämään karjaan. Tuoreitten edesottamusten seurauksena Runo itse on kyllä ensi kesänä ryhmässä ei astuteta. Vasikan suhteen mietitään, kun asia on ajankohtainen.

Runo poiki - mitä ilmeisimmin nelipolvisen Trokeen ("ristiäiset" = korvamerkin ripustajaiset ovat siis vielä pitämättä, siksi "mitä ilmeisimmin") - ja muuttui aika vauhkoksi. Kulki kyllä vasikan perässä ja nuoli sen, mutta maidolle ei päästänyt; pöhkötti ympäri karsinaa.  Vasikoissa on onneksi automaattinen merkkiääni, joka kytkeytyy päälle, jos mahassa on tyhjä kohta. Pelkkä Runon käytöskin oli indikaatio tehostetulle tarkkailulle, mutta pienokaisen toistuvan möön vuoksi nuori rouva jälkikasvuineen siirrettiin erikoistapausten osastolle ja otettiin käsittelyhäkkiin vasun maidonsaannin varmistamiseksi. Utare ei ollut erityisen pinkeä, muttei Runo silti suvainnut Trokeen imuyrityksiä. Imetysavustajakin olisi saanut näpeilleen ilman nopeita refleksejä. Runon toinen takajalka jouduttiin siksi ensimmäisillä kerroilla sitomaan häkin rakenteisiin siksi aikaa, että vasikka sai vatsansa täytettyä. Tässä vaiheessa Runo kyllä alkoi ynähdellä sympaattisella äänellä, kuten lehmillä on tapana vasikan ollessa maidolla. Nyt on onneksi muutakin edistystä tapahtunut: Runo tulee "osastolle" huomattavasti vähemmällä ryminällä, jalka on muutaman yrityksen jälkeen pysynyt pääosin maassa ja tänään aamulla vaikutti siltä, että utaretta oli edellisen harjoituksen jälkeen tyhjennetty. Jospa se sitten siitä. Ylimääräistä äänimerkkiäkään ei aamulla hallilla kuulunut. 

Papu puolestaan kävi pyöräyttämässä vasikan hallin pahnoille ja häipyi sen jälkeen vasikkaa nuolematta takaisin ulos syömään. Lapsityövoima havaitsi tapauksen, siirsi märkään kohtaan toikkaroineen vasun kuivempaan paikkaan ja haki Papun noutoa varten aikuisia paikalle. Papu tuli kyllä sujuvasti sisälle ja vasikan luo, mutta puski lapsukaisen aina kumoon, kun se yritti ylös. Papu oli kuitenkin siinä mielessä helppo tapaus, että se ei epäröinyt syödä sulkuaidan (etuaita, jonka saa lukittua asentoon, jossa lehmä ei pääse irti) kohdalla. Eivät useimmat muutkaan paitsi silloin, kun ne pitäisi saada jonkun toimenpiteen - esimerkiksi pudonneen korvamerkin kiinnittämisen - vuoksi kiinni. Papu siis saatiin helposti päästään kiinni ruokintapöydän ääreen ja se seisoi kuin tatti paikallaan jalkojaan nostamatta, kun vasikalle selostettiin maitoautomaatin toimintaa. Tänään virhekoodi oli jo osittain poistunut, sillä aamulla Papu lähestyi vasikkaansa sen näköisesti, ettei se oikein tiedä puskisiko vai nuolisiko sitä. Nyt illalla vasu ei ollut erityisen kiinnostunut maitohommista, kun Papu laitettiin kiinni. Se oli siis todennäköisesti ruokaillut oman aikataulunsa mukaan.

Poikiminen ja vasikan hoito kuuluvat lehmän ammattitaitoon. Karjanhoitajan ammattitaitoa olisi mukavinta käyttää siihen, että katselee aidan yli - tai sen sisäpuolelta - kun homma sujuu. Keväälle odotellaan vielä noin puolta tusinaa vasua. Toivottavasti lopuilla emoilla ovat nämä lehmäalan taidot kohdallaan. 

Arvovaltaiseen kahden viikon ikään ehtinyt Torttu oli tämän kevään ensimmäinen vasu. 

  

 

 

Matkalla saunaan

Leivonnaissuvun edustajat turpeella. Vasemmalla uunituore Torttu elämänsä ensimmäisenä aamuna ja Patonki oikealla. Ensin mainittu on väristä päätelle vielä raaka. Patonki vartioi pienoistaan sillä asenteella, että kuva oli terveellisempi ottaa karsinan ulkopuolelta.

Viideltä saunaan ja kuudelta... Putkaan ei jouduttu ja saunaankin oltiin menossa vasta seitsemän maissa. Tämä saattaa kertoa siitä, että nykyihmiset tosiaan nukkuvat vähemmän kuin 1960-luvulla, jolloin kyseinen riimi on kirjoitettu. Saunatakki päällä pihan poikki kipittäessä kuului hallin ja tarhan suunnalta mölinää. Sen verran kovaa, että isäntä kääntyi takaisin vaihtamaan haalarit päälle. Emäntäkin kääntyi takaisin ja siirsi itsensä saunavarustuksesta haalarienpukemisvalmiuteen. Isäntä kai soittaisi, jos vastaan tulisi esim. opastusta kaipaavia irtosonneja. Kaverin oleskelu aidan väärällä puolella on yksi perinteinen mölinän aihe. "Hei, miks toi sai mennä tonne?". Samalla logiikalla lähtee kyllä ääntä ihmisistäkin. "Miks toi (lue isoveli) sai neljä siivua suolakurkkua ja mää vaan kaks?"

Emäntä kuitenkin havaitsi melkein saman tien isännän puhelimen keittiön pöydällä. Hyvässä lykyssä tilanne saattoi siis olla se, että lauma sonneja oli irtaimena ja isäntä oikeassa kohdassa tien tukkeena estämässä niiden leviämistä pitkin pihoja. Paikalta poistuminen lisävoimien hakuun avaisi tulpan ja päästäisi sonnit pullosta. Isomman porukan palauttaminen takaisin oikeaa reittiä yksin taas vaatisi vähintään tuuria ja lisäväen kutsuminen on hankalaa sillä keittiönpöydällä olevalla puhelimella. Huonossa lykyssä sonnit olisivat jo hajaantuneena sinne ja tänne. Emäntä pisti siis haalarit niskaan ja lähti perään. 

Mölinä kuului kuitenkin lehmien tarhasta, missä isäntäkin näkyi kauhatraktorin kanssa häärivän. Irtoeläimiä ei näkynyt missään. Älämölön syy oli siis joku muu. Emäntä suuntasi mäkeä ylös ja äänenlähteeksi paljastui Patonki. Se ihmetteli ääneen tuoretta vasikkaansa kuusen juurella, josta lumet olivat jo sulaneet. Kuusen juuri sopii kyllä ikääntyneitten vähemmän tärkeitten maatalouskoneitten säilytykseen, mutta uudenuutukaisen vasikan voisi tähän aikaan viedä parempaankin suojaan. Lehmät vain eivät ainakaan tässä talossa tunnu poikimisessa kuivitettua katonalustilaa arvostavan, jos ulkoplaania ja tähtitaivasta on tarjolla. 

Isäntä oli nostanut vasikan pahnojen päälle kauhaan hallille siirtämistä varten. Patonki oli sen verran suojelevainen, että sylissä vasikkaa ei kannattanut ruveta kanniskelemaan. Patonki piti vain saada seuraamaan "lastenvaunuja". Toiset lehmät pysyvät hyvin vakuuttuneina siitä, että vasikka on siellä, mihin se putkahti eikä kymmenen metrin päässä kauhassa tai sylissä. Silloinkin, kun sitä käy siinä vieressä katsomassa. Patonki tuntui olevan tätä lajia. Vietiin siis vasikka hallille päin. Emäntä hyppäsi kauhaan varmistamaan, ettei pontevanoloinen pienokainen ponnista pois kyydistä. Traktori parkkeerattiin rakennuksen kylkeen ja lähdettiin ohjaamaan Patonkia kohti hallia. Homma onnistui yli odotusten lumitilanteen ansiosta. Alarinteessä oli lunta vielä niin paksulti, että Patonki pysytteli lumeen tallautuneella lehmänpolulla ja eteni oikeaan suuntaan. Emäntä ja isäntä kävivät kyllä ohjailun vuoksi välillä polun ulkopuolellakin. Isännän saappaan varsi riitti, emännän ei ihan.  

Vasu ja emo saatiin siis turpeen ja pahnojen päälle, muut lehmät viihtyivät vielä pihalla. Haalarit vaihdettiin takaisin saunatakkiin ja kahdeksalta saunaan. Oli vielä löylyjä jäljellä.

Ei tapahdu mitään

Kyllä tässä koko kärryllinen on, vaikka irtoturve hallin nurkassa näyttää oviaukon täyttävään perävaunuyhdistelmään verrattuna aika vaatimattomalta. Lämpömittari pyrkii ylöspäin, joten kuivikkeen menekki on lähiviikkoina kasvamaan päin.

Kalenterin mukaan vasikat alkaisivat olemaan ajankohtaisia. Nurmi ja Oleksi siirrettiin lehmien laumoihin pian kesäkuun puolivälin jälkeen. Emojen utareet eivät kuitenkaan vielä vakuuta, joten vähän täytynee vielä odotella. Kohta sonnien siirtämisen jälkeen alkoivat heinäpoudat ja etenkin heinähelteet. Pöyhijän kiskominen 1980-luvun tekniikalla varustetulla (=uudempien aikojen varusteista mm. ilmastointi puuttuu) traktorilla sai lämpötilan ja sen ajoittumisen jäämään mieleen. Sonnit yleensä ajattelevat helteellä vilvoittelua ja lepäilyä varsinaisen työn kuvansa sijasta. Tämä näkyy sitten vasuaikatauluissa.

Kello seitsemän aamulla. Emäntä ajatteli tapaavansa
kuvan henkilöt hallissa, mutta myöhästyi niukasti.
Keskusteluyhteyden saamiseksi ei auttanut kuin
saapastella perässä lohkon ylänurkkaan... 

Kuivitussesonki jatkuu tai itse asiassa sen huippu on vasta alkamassa. Sää lämpenee ja vasikoita on tulossa. Tätä juhlistamaan saapui sopivasti uusi turvesatsi. Isäntä muisti nuppikuorman tilanneensa, mutta perävaunua kuljettaja rupesi purkamaan. Ei haitannut, peltoon se kaikki aikanaan ensin mausteet itseensä imettyään päätyy ja kaikki mahtui katon alle. Emäntäkin muistaa aina välillä jotain väärin ja joskus jopa unohtaa kokonaan. 

Turpeen kulutusta on pakkasten lisäksi hillinnyt lehmien tykästyminen ulkoilmaelämään. Pihalle kohta, kun päivä valkenee. Päivän paistattelu märehtien on ilmeinen syy poistua katon alta. Pilvisyyskään ei ole este paistattelulle, sillä ulos suunnataan myös lumisateessa. Lumessa hyöriminen ei kuitenkaan varsinaisesti innosta. Tämän päätelmän voi tehdä, kun lumeen tallaantuneelle polulle osuu liikennettä kahteen suuntaan. Silloin yleensä pysähdytään neuvottelemaan,

...ja mikäs oli saapastellessa, kun oli
näin jämpti baana kuljettavaksi.

kumpi väistää upottavan hangen puolelle ja kumpi jatkaa "jalkakäytävällä" sipsuttelemista. Jälkikasvulle on yritetty vastaavanlaisissa tilanteissa opettaa, että fiksumpi väistää. Lehmien kohdalla arvelen, että väistäjäksi valikoituu lähinnä vähemmän mahtipontisen luonteen perusteella.

Turverekan käynti oli kai viikon poikkeavin ohjelmanumero; vakaata on siis ollut elämän meno. Ensi viikolle on epävakautta suunnitteilla kolmen ReKo-keikan verran. Vakautta vaaditaan siis autolta, mutta kävihän se taas huollossa. Kulkupelin vaihtaminen ikänsä puolesta vakaasti käyttäytyvään on kyllä ollut suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta autokaupassa käynti ei kuulu sen paremmin isännän kuin emännänkään suosikkitoimintoihin. Tämän nykyisen hankinnassa kyselemässä ja koeajokeikoilla ramppautettiin mummoa ja ukkia. Epidemiologisista syistä esimerkiksi metsätyöt taitaisivat olla tänä vuonna suositeltavampia. Auto vaihdettiin aikanaan, kun lapsityövoiman lukumäärän kasvettua tarvittiin lisää kuljetuskapasiteettia. Tuo kuljetuskalustolle lisävaatimuksia tuonut edustaja menee suvella rippikouluun, joten vaihto alkaa olla ajankohtaista. Isäntä ja emäntä ovat hyvin yksimielisiä siitä, että iloisenvärinen pitäisi olla, muitten ominaisuuksien puntaroiminen on jo hankalampaa. Katsotaan, mitä vauhtia saadaan toimeksi.