Joskus taas savuaa

Metsäkauden loppu häämöttää, mutta vielä saa tällaisia lehmä puun alla/takana/edessä/vieressä kuvia. Kutuista tai kileistä, jos niitä olisi, saisi varmaan myös "puun oksalla" kuvan. Lelu yrittää selvästi piiloutua korsien taakse. Tämän metsäkappaleen laidunnus aloitettiin vasta tänä kesänä, joten siellä on vielä aika paljon jäljellä näitä korsituppaita. Ensi suvena voi maisema muuttua enemmän.

Puna-apila kerättiin ensin pellolta pois ja sitten toinen kierros. 
Puimuri pörräämään ja kauhasta valutellaan roskaista
siementä sopivaa vauhtia leikkuupöydälle, vaikkei enää
leikata tarvitsekaan.

Viime viikonloppu meni Hyvinkäällä 

Knehtilän markkinoilla ja hamput saatiin puitua sitä ennen. Syyt ja tekosyyt paperihommien siirtämiselle alkavat uhkaavasti vähentyä. Verokuittien tila on "mapissa ja maksettu/ainakin luultu maksetuksi (joskus unohtuu verkkopankissa joku enter tms.)". "Kirjattu" tilan saavuttamisen osalta kesä on aiheuttanut jälkeenjääneisyyttä. Toiseen paperioperaatioon taas antoi vauhtia luomutarkastajan saapumisilmoitus. Oikeat paperit pitäisi katsoa esille ja täytetyksi niin, että niiden etsiminen ei raksututtaisi tuntiveloituksella tehtävän tarkastuksen taksamittaria. Eri tarkastajat ovat kiinnostuneet hiukan eri papereista ja vaihtelevassa järjestyksessä. Arvomme siis esille oikeat paperit.

Tällä viikolla on meneillään ollut hakkuu. Isäntä on rampannut motokuskia katsomassa useamminkin ja perjantaina emäntäkin lähti mukaan. Reissuun sai kätevästi yhdistettyä osallistumiseen paikallisen alakoulun kodin ja koulun päivään. Tilaisuus järjestettiin koulun kuistilla klo 7.30., joten osallistua saattoi kätevästi metsäänmenomatkalla haalareissa ja saappaissa. Ilmoitimme olevamme työmatkalla. Niin olivat opettajatkin. 

Kohteelta otetaan puuta ja sen lisäksi sinne jätetään sitä. Metsäkeskus etsii kohteita luonnonhoidollisille kulotuksille. Tarjosimme kyseistä hakkuualaa

Puut sahalle, ensi keväänä tikkuja raapimaan ja sitten on
taivasta myöten tie auki koivikon yletä. Jonkun tietysti täytyy
ensin kumartua se koivikko istuttamaan. Nöyrtymisen tarvetta
vähentää se, että homma onnistuu nykyään kuokan sijasta
usein myös pottiputkella.

poltettavaksi ja se soveltui siihen. Esim. asutuksen tai sähkölinjojen sijainti, maaston ominaisuudet tai veden saatavuus useilla paikoin käytännössä estävät homman. Näille kulotuskohteille on jätettävä puuta. Palanut tuore pystypuu kiinnostaa kuulemma eri ötököitä kuin palanut kuiva puu ja risu. Tämä metsäkuvio soveltui kulotuskohteeksi ja homma menee niin, että metsäkeskus maksaa kappaleelle myymättä jätetyistä puista, ja kilpailuttaa ja kustantaa kulotustyön. Itse siihen ei enää ryhdytä. Sen jälkeen ala on tarkoitus istuttaa koivulle. Tästä syystä toivotamme paikallisille metsästysseuroille erityisen menestyksekästä hirvieläinjahtia alkaneelle kaudelle.

Parempi hamppu pivossa kuin...

Emäntä kuvasi lupaa kysymättä viimevuosisadan aikaisen poikaystävänsä puintivalmiissa hamppupellossa. Isäntä on kasvanut viime syksystä tai sitten hampulta on jäänyt kasvudouppinkit ottamatta - tai sitten on ollut vaan kuivaa. Hiukan maalajista ja lannoituksesta riippuen öljyhamppu on yleensä miehen tai ainakin lähes naisen mittaista. Kuituhampulla mittaa on sitten tuplaten.

Peltopuolella sadonkorjuun loppusuora häämöttää. Isäntä istuu parhaillaan puimurin kopissa hamppua pyydystämässä. Emäntäkin tekee istumatyötä ja istuu keittiön penkillä pyydystämässä kirjaimia näytölle. Puimurioperaatioiden jälkeen satoa korjataan vielä kasvimaalla ja ensi vuoden satoa varmistellaan lietevaunua ulkoiluttamalla. 

Isäntä tiedusteli, olisiko mahdollista saada moottoroitu kyyti
pellolta takaisin puimuria noutamaan. Emäntä hövelisti lupasi,
mutta lähti perään ajankäytön optimoinnin kannalta noin minuutin
liian aikaisin. Loppusuoran ja -kaarteen sai körötellä isännän
ja vaunukuivurin avulla Tuhdiksi naamioidun kärryn
(todellisessa elämässä  internetin ulkopuolella, ilman
kameran linssiä ja pakettiauton hiukan likaista tuulilasia,
Tuhti-teksti kärryn päädyssä näkyi hyvin) perässä. 

Hampun puinnista ei siis toistaiseksi ole enempää kerrottavaa. Varteenotettava epäilys on, että puimuri on ehjä ja homma jollain tavalla etenee, koska telefoonista raporttia toisenlaisesta asiantilasta ei ole tullut. Sato ei pellonlaidalta katsoen näytä valtaisalta. Tähkät ovat aika lyhyitä, joten niihin ei kummoista siemenmäärää mahdu. Onneksi ensi vuonna on tulossa huippusato. Toistaiseksi sille ei ole ilmennyt mitään esteitä.

Tämä raportti lienee tulkittavissa tiedoksi
homman sujumisesta.

Viime viikonlopun kohokohta, lauantainen osta tilalta - alias lähiruokapäivä, sattui sopivan kosteaan päivään, jolloin puinti ei olisi luonannut. Tapahtuma on selvästi aikaisempia vuosia kuuluisampi. Päivässä on oltu mukana viitisen vuotta siitä lähtien, kun sitä on valtakunnallisesti järjestetty. Ensimmäisillä kerroilla tilaisuus oli kuitenkin hyvin rauhallinen - todennäköisesti hyvinkin tasapainoisessa suhteessa markkinointiponnisteluihin. Muutama vuosi sitten tilanne muuttui. Emäntä oli edellisvuosien kokemuksen perusteella suunnitellut kirjoittavansa lehtikolumnia ja pujahtavansa ulos, kun pihaan ajelee joku, joka näyttäisi kaipaavan tilalta myyjää. Kirjoittaminen jäi kuitenkin toiseen kertaan ja isännän kanssa hiki hatussa punnitsimme vihanneksia ja ongimme lihoja pakastimen pohjalta. Viime vuodet on sitten varauduttu paremmin ja varattu lapsi- ja mummotyövoimaa paikan päälle. 

Kevään olosuhteisiin nähden hamppupelto yllätti myönteisesti rikkakasvinäkökulmasta. Märkänä pysyneestä notkelmasta hamput jäivät puuttumaan, kun edellisvuoden kasvinjäte kellui kohtaan muodostuneessa lätäkössä. Nyt valkoiset ohdakkeen ja valvatin haituvat näyttävät lätäkön paikan. 

 

Paluu poikakotiin

 

Samun lauman reittiin kuului meno ja paluu. Tai Samulle vain meno, koska hän palasi peltolaitumella kokoontuvan herrakerhon muonavahvuuteen. Tässä ollaan menossa. Emäntä on tuo sillalle tähtäävä sinihaalarinen oikealla.

Luonnon päivän jälkeen arvottiin puinnin ja nautojen siirtelyn välillä. Ensin mainittu voitti, joten nautaharjoitukset jäivät tähän viikkoon. Harjoitus oli nelivaiheinen. Ensimmäiseksi piti saada kuivurin tyköä lehmät pois tieltä takaisin metsään. Tarina-nimistä vasikkaa lukuun ottamatta siirto kävi hujauksessa. Tarina oli pitkään vakuuttunut, että avatun aitalangan kohdalla on edelleen sähköä. Toisessa vaiheessa  halliin piti saada teuraaksi menevä sonni ja sen kaveriksi sopiva seurustelu-upseeri. Tämäkin meni mallikkaasti, sillä sonnit olivat luonnonpäivän jäljiltä pihan laidalla suorastaan käden ulottuvilla. Oikeat turvat tyrkyttäytyivät laitumelta pois suhteellisesti ottaen ensimmäisten joukossa, eli eivät lähteneet ottamaan vauhtia kauempaa. Kolmannesta vaiheesta - siitossonnien siirrosta pois lehmien joukosta -  puolet oli tyrkyllä toteutua samaan syssyyn. Metsälehmien laumasta koko kesän takaisin poikakerhoon haikaillut Sauli (Joku heinäkuun Avoimet maatilat -vieras saattaa muistaa metsän laidassa yksinään laitumelle päin huudelleen sonnin.) nimittäin päivysti sonnilaitumen puoleisen veräjän vieressä. Ihan niin vähällä ei kuitenkaan päästy. Kun halliin haluttu parivaljakko lähti  toivottuun suuntaan, kulki Saukki aidan toista puolta kavereiden vierellä pois portilta. Tuli onneksi puolellaan hallille asti, ja asteli sisälle takaovesta, kunhan langat avattiin ja emäntä ja isäntä kiersivät näyttämään suuntaa. 

Seiskarin johdolla kotiin. 

Samun lauma oli kasvimaan luona. Samua ei ole kesän aikana erityisemmin kesytelty, joten ei nähty järkeväksi yrittää sitä yksinään ohjailla biotoopin läpi ja peltojen poikki kotiin päin. Nurmen kanssa näin joskus toimittiin, mutta se olikin silloin jo vähemmän hötkyssä iässä. Joukko-osaston marssi parin laidunlohkon ja biotoopin läpi puron yli meni varsin joutuisasti eikä halliinkaan tarvinnut houkutella, kun siellä olevat sonnipojat sopivasti antoivat äänimerkkiä. Samukin lajitteli itse itsensä yksin juuri sille puolelle väliaitaa, kuin oli tarkoitus. Ulko-ovi suljettiin tässä vaiheessa. Päätykarsinassa oli Saukki, seuraavassa Samu ja sen vieressä tilapääaidan takana lehmiä ja vasikoita. Nyt piti kääntää väliveräjä ja päästää Samu Saulin kaveriksi. Sen jälkeen pojat juoksutettaisiin samaa matkaa sonnilaitumelle. Toiveissa tietysti oli, että ei juostaisi vaan edettäisiin maltillista vauhtia mutta oikeaan suuntaan. 

Samu ilmeisesti hämmentyi halliin tulosta ja sen sijaan, että olisi mennyt avatusta veräjästä Saulin karsinaan se hötkyili tilapääaitaa edestakaisin ja tunki itsensä lopulta nurkasta sen ali lehmien tykö. Väliaita avattiin ja lajiteltiin Samu takaisin - tällä kertaa se ei lajittunut itse. Samu kuitenkin toisti edellisen kuvion ja aitakin vääntyi. Kolmas yritys. Emäntä asettui varmuuden vuoksi "karkauskulmaan" aidan toiselle puolelle arvioiden, että seinässä olevan tolpan viereen on riittävästi tilaa, jos Samu sattuu muljauttamaan aidan irti. Emäntä aidan takana oli puolitoistavuotiaan pienokaisen silmissä sen verran pelottava, että katse kääntyi Saulille johtavaan veräjään ja pojat saatiin molemmat päätykarsinaan, eikä tilapääaitakaan vääntynyt enempää. Sonnilaitumelle mentiin vain puolijuoksua ja matkakin oli lyhyt, joten talon väki jäi ilman ylimääräisiä kuntoilupisteitä. 

Tämän jälkeen palautettiin Samun lauma biotooppiin, eli avattiin veräjä ja suljettiin se, kun kaikki olivat menneet. Sonnit piti vielä siirtää Vanhantien varteen takaisin puron toiselle puolelle. Operaatio pysähtyi puroon, koska ennen puroa oli herkullisempaa ruohoa kuin puron takana. Jätettiin odottamaan. Illalla emäntä koitti lapsityövoiman kanssa houkutella poikia yli, mutta vain Räisälä ja Rohkea rohkenivat. Seuraavana päivänä päästiin paluutie sulkemaan, kun onneksi osuttiin paikalle seurueen ollessa katsomassa isännän aamupäivällä toisella puolella niittämiä korsia. Homma luonasi siis aika hyvin. Pahin moka oli emännän viileän aamun innoittama ylipukeutuminen. Tarkeneminen oli tavoiteltua selvästi korkeammalla tasolla laitumia ja pihoja useampaan kertaan edestakaisin kulkiessa.

Tänne ei ollut vielä puimurin kanssa kiirettä, joten lehmiä joudettiin hyvin siirtelemään. Hamput ovat ihan vihreitä. Kuvassa näkyvät ruskeat korret ovat tarpeettomiksi käyneitä hampun hedekasveja, jotka lakastuvat pois pölytyksen jälkeen. Pehmeimmät hamppukankaat tehtiin ennen muinoin nimenomaan hedekasvien kuiduista. Nykymaailmassa ei - ainakaan täällä Euroopassa - taida kustannusrakenne taipua hedekorsien erilliskeräilyyn kuitupellolta.

Elpymisvälineitä

 

Tilaisuus alkoi kuusi minuuttia sitten. Henkilöt, jotka kunnioittavat tätä kuvaa läsnäolollaan, eivät jääneet ilman suosikkivihannestaan. 

Tänään on toivuttu Suomen luonnon päivästä ja keräilty nurkista A4-materiaalia vähemmäksi ja uudelleen käytettäväksi, mikäli luonto on edellisen päivän aikana ollut riittävän armollinen. Toipumiseen on käytetty pinaattia, kasvispasteijoita, juolannostinta ja leikkuupuimuria. Pinaattia on pitänyt kerätä talvea varten jo pitkän aikaa, mutta tällekin hommalle on ollut kiiruumpia vaihtoehtoja. Uuden-Seelannin pinaatin hyvä puoli on pitkä satokausi, joten korjuuta voi siirtää. Nyt myyntiin kerääminen nosti pinaatin poiminnan sijoitusta tehtävälistalla. Ämpäreitä täytti lapsi- ja eläkeläistyövoima. Kaupalliset tavoitteet asetettiin epäafäärimäisesti selvästi alemmas. Kaikki meni tältä osin suunnitelmien mukaan ja emäntä on sitten tänään paistanut pinaattilettuja ja pakastanut pinaattia urakalla. Ei kyllä vielä piisaa koko talveksi. 

Ajoittain tontilla oli melkoinen peltilehmälauma.
Oikeita lehmiä vähän kuvasta vasemmalle ja sonnien
tontti siintää taustalla.

Nuorimmaiset olivat jo etukäteen suunnitelleet toipumista kyyttöpasteijan voimalla, mutta menetelmä ei hyvän menekin vuoksi ollut käytettävissä. Tämä toivottavasti helpottaa leipomohenkilökunnan saamista tulevilla kerroilla. Iltapäivän elpymisvälineen osalta arvottiin sonnien siirtelyn ja leikkuupuimurin väliltä jälkimmäisen viedessä voiton.

Härkäpapusadolla ei tänä vuonna juhlita. Tässä kohdassa
valtakasvi on karrike (ohdake suom. huom.).Kylvöjen jälkeiset
sateet estivät oikea-aikaset rikkaäestykset ja sen kyllä
huomaa. Sen jälkeen kuivuus esti papujen kasvun. 

Emännän ennenkin viittaamassa tietolähteessä, Koiramäen talo -teoksessa, kerrotaan, että elonkorjuu oli suuri juhla. Härkäpapu ei kirjaimellisesti eloa ole, vaikka sirpin korvikkeella kerätäänkin. Sen verran yltäkylläisessä maailmassa eletään, että juhlan tuntu puuttui korjuusta kokonaan. Ensinnäkin kuivassa hellesäässä papu ei ollut intoutunut sadon tuottoon. Toiseksi kuivaa hellesäätä edeltänyt sadejakso esti oikea-aikaisen rikkaäestyksen ja viimevuotiset sadesäät edellisen vuoden rikkamuokkauksia. Lopputulos oli ohdakkeen haituvan kirjoma pelto, josta ei suunnattomia papusaaliita kertynyt. Luomumenetelmät karsivat joiltain osin pelivaraa rikkojen torjunnasta ja se näkyy sitten sadossa. Onneksi ensi talven vatsan täyttö ei ole papujen  varassa. Ohdakkeita kuitenkin on nyt niin paljon, että pellon ensi vuoden käytölle ainoa vaihtoehto on alkukesän muokkailu ja sen jälkeen nurmen kylvö. Ei onneksi aivan turhaan, kun on noita nurmen syöjiä.

Päivän lähilehmät. Tässä tapauksessa lehmä tarkoittaa myös hiehoa ja sonnivasikkaa. Tali kurkkii takaa. Sitten Onega, Tupu, Syväri ja Papu. Syväri on Talin isosisko. Ilmeistä sukunäköä havaittavissa.

Paikan päälle saapui myös paikallisväriä. Hämeenkoskella toimii kotiseutuyhdistys Koski-seura. Kasvisten ja lihan lisäksi kotiin viemisiksi oli siis hankittavissa esimerkiksi satoja sivuja paikallishistoriaa. Vasemmalta: Leena Nikkari, Kari Kaivola ja Tuomo Nikkari.

Puintisateita

Näitten kimppuun ei käydä tässä maailman kolkassa leikkuupuimurilla. Kattila ja joittenkin makuun myös tilkka voisulaa on havaittu tarkoituksenmukaiseksi käsittelyksi.

Tuleentuneita herneenpalkoja puimurin tuulilasin läpi
kuvattuna. Kyllähän näitä paikoin oli ihan mukavastikin,
mutta paikoin oli sitten vähemmän mukavasti esimerkiksi
ohdaketta.

Viime jaksossa - josta on vähän päässyt aikaa vierähtämään - oli lopultakin päästy kylvämään varmoja  sateita odotellutta rypsiä. Sateet ovat sen jälkeen olleet turhankin varmoja ja rypsi on odotusten mukaisesti taimella. Kylvösateitten vaihteluksi odotellaan nyt puintipoutia. Korjuu päästiin kyllä aloittamaan. Ensimmäisenä jonossa olleen herneen sato ei ollut erityisen hyvä, mutta seuraavana aloitettuun härkäpapuun verrattuna suorastaan mainio. Papua tuli ensimmäiseltä lohkolta sen verran, että ensi vuonnakin päästään kylvämään - jonkin verran enemmän kuin sitä kylvettiin. Ei ole kuivan vuoden kasvi. Onneksi on edellisvuotista varastoa. 

Pyörä pois. Ei kuulemma pitänyt olla "millään kiinni", mutta oli silti tiukassa. Pyörän irrotuksen jälkeen päästiin selvittämään vian laatua ja arpomaan tilattavat varaosat. Arvonnassa oli onnea sen verran, että puimuri on taas kunnossa, mutta pouta ehti mennä ohi.

Kansanpaljoutta papukärryn laidalla. Luteita on tänä vuonna
ollut yllin kyllin kasvimaallakin. Esimerkiksi sellerit ovat
aika surullisen näköisiä. Syylliseksi epäiltyjen listalla ovat
luteiden lisäksi kaskaat.

Härkäpavun puintia aloiteltiin hyvän sään aikana. Ensimmäinen lohko tuli valmiiksi ja siirryttiin toiselle. Hyvän sään vielä vallitessa alkoi vasemman etupyörän liepeiltä kuulua epäilyttäviä ääniä. Epäilyttävyyden taso nousi päiste päisteeltä ja saavutti valitettavan pian tason, jota maatalousteknologisesti säädetty sävelkorva ei enää sietänyt. Valitettavaa oli erityisesti se, että mainitulle tasolle päästiin jo ennen sateen alkamista. Pyörän irrotusloitsujen lausuminen ja varaosakatalogin selaaminen olisivat sujuneet hyvin sadepilven allakin. Nyt niihin jouduttiin käyttämään poutatunteja. Pavun puinti on siis vielä kesken ja hamput odottelevat valmistumista. 

Kasvimaalta varastoon on kerätty vasta valkosipuleita, mutta homma on vielä kesken. Sekin pitäisi tietysti mieluummin tehdä poudan jälkeen, mutta poudan puutteessa toimitaan sateiden välissä. Sääennusteen perusteella alkavan viikon päätyö on kuitenkin puintien sijasta ensi lauantain avoimien ovien valmistelu. Eivät ne tarvittavat lippuset ja lappuset edelleenkään ole pinossa vartoamassa esille laittoa.  

Rypsi näyttää tältä. Ei toivottua viherrystäkin on runsaasti, kuten kuvasta näkyy, mutta rypsi on saanut toivotun etumatkan. Isännän kengän kärjet eivät uhkaa rypsin kasvua, vaan poistuvat paikalta lihasvoimalla.

  
 

Kylvökeliä

Juolavehnän juuret ja ne kastemadot, jotka eivät ole painuneet syvyyksiin, saavat kyytiä.

Viime numerossa arvailtiin, päästäänkö rypsiä kylvämään vai kuivuuko homma kokoon. Arvoitus on nyt ratkennut ja on siirrytty arvailemaan, kuinkas sitten kävikään. Sääennusteet eivät olleet todennäköisyysprosenttien puolesta kovin vakuuttavia, joten kylvää uskalsi ainoastaan varman sateen alle, eli viime tingassa. Rikantorjuntamuokkauksille kuiva sää oli eduksi. Pinnalle pöllähtänyt katkennut juuri kuivahtaa kuoliaaksi eikä juurru uudestaan, kuten kosteammissa oloissa voi käydä, jos muokkaamaan on kuitenkin päästy. 

Tunnista kone pölypilven takaa. Yleensä kynnettäessä
ovat olosuhteet vähän toisenlaiset.

Yleensä rypsit on kylvetty tehokkaalla pikamenetelmällä: rikkakurituksen jälkeen kyntö ja sen päälle ajelu rikkaäkeellä piensiemenkylvölaite aktivoituna. Nyt ei kuivuuden takia uskallettu olla näin tehokkaita, vaan kynnön jälkeen jyristeltiin ensin lautasmuokkaimella ja sitten ihan oikealla kylvökoneella, jonka peräjyrät toivottavasti varmistivat siementen pysymistä riittävän kosteassa. Ylimääräisen ajokerran lisäksi tehokkuuseroa syntyy työleveyksistä: kylvökoneen neljä metriä rikkaäkeen kahtatoista vastaan. Ajomatkan lisäksi kolminkertaistui päistekäännösten määrä.

Optimaalisuusvajaitten olosuhteitten vuoksi kaikkea ei tehty yhteen putkeen, jos vaikka optimaalisuuden määrä lisääntyisi prosessin aikana. Ensimmäiset kylvettiin viime viikonloppuna ja loput tiistaina ja keskiviikkona. Keskiviikolle ei jäänyt enää paljoa ja ennusteet alkoivat ajankohdan lähestyessä olla yksimielisiä ja varmoja sateen saapumisesta kello 12. Ennustajat saivat isännänkin asiasta niin vakuuttuneeksi, että hän hylkäsi suunnitelmansa viettää tiistai-ilta traktorin kopissa emäntää ikävöiden sillä aikaa, kun ikävöity jakelee kyyttöpaketteja lapsityövoiman kanssa Helsingissä. Lähdettiin siis kolmen hengen voimalla reko-kierrokselle. Säännöllisiä elämäntapoja arvostava nuorukainenkin päätti osallistua, koska oli vielä kesäloma eikä seuraavana päivänä tarvinnut mennä aamulla kouluun. Helsingin kierrokselta paluu kun on vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen - vanhemmista nyt puhumattakaan. 

Yksi vaihe käytetystä tehokkuusrajoitteisesta menetelmästä. Aurojen ja kylvökoneen väliin tarjottiin kierros lautasmuokkaimella. Päivystävien lokkien määrän perusteella sekä kynnöksellä että muokatulla taisi matoja riittää.

Reissu sujui hyvin, kaikki eväätkin muistettiin, ja viimeisten paikkojen paketit saatiin ystävällismielisten kollegojen kyytiin, joten ei mennyt ihan niin myöhäiseksikään. Ilmeisesti meteorologien laskemaa aikaisemmin olivat levolle selvinneet myös tiistain sadepilvet, sillä keskiviikko valkeni - venahtanut poutajakso huomioiden - ilahduttavan synkkänä. Kylvämättömän alan puolesta synkkyys olisi voinut olla pari tuntia myöhemmässä. Taivaalla lekottelevat tummanpuhuvaiset eivät siis sitten koisineetkaan puoleen päivään asti, kuten oli luvattu, vaan heräsivät ropisemaan jo aamupäivästä siinä vaiheessa, kun lautasmuokkaus saatiin päätökseen. - Koko suven ollut poutaa ja sitten piti kylvää sillä ainoalla sateella. Vähän rupesi olemaan touhu limaista loppupäästä, mutta valmista tuli ja nyt ovat rypsit jo taimella. Naapurilla oli samanlaisia suunnitelmia ja hän tuli hakemaan lautasmuokkainta, kun se meiltä vapautui. Juuri ehtivät lautaset pysähtyä. 

Poutia pidelly

Avoimien ovien päivässä esillä ollut puimuri jätettiin sateen
toivossa ulos luukut auki, mutta teho ei ollut toivottu.
Olisi varmaan pitänyt ajaa pihalle myös kylvökone.

Maanviljelyssä useimmat hommat tapahtuvat - satoi tai paistoi. Mainitut tekijät tosin vaikuttavat niitten useimpien hommien ajoitukseen ja siihen, kuinka mukavasti ne toteutuvat. 

Keväällä sade haittasi rikan torjuntaa, kun märkiä peltoja ei päässyt rikkaäestämään. Nyt niillä on paikoin ylimääräistä biodiversiteettiä. Sateista päästyä on vallinnut pouta ja paahde. Heinänkorjuuaikaan ei ollut valittamista, sen kun hikoili vaan. Paketoinnin päätyttyä olisi kaivattu sitä laariin tulevaa sadetta laitumia ja papuja kasvattamaan. Haihduntaa on nyt ollut sen verran paljon, että se on laareista pois päin.

Herne näyttää toistaiseksi hyvältä.
Herneen kärhet, joilla kasvit takertuvat
toisiinsa, tai kotipuutarhassa tukilankoihin,
näkyvät hyvin. Kärhien ansiosta rentovartinen
kasvi pysyy paremmin pystyssä. Takertuminen
on kuulemma silloin riittävää, jos kasvusto lohkon
toisella laidalla tuljuu, kun viereistään
kasvia heiluttelee.

Yksi kuuro oli luvassa avoimien ovien päivän aamuksi. Ajoitusta ei olisi voinut luokitella optimaaliseksi, sillä viime tingan valmistelujen määrää se olisi kasvattanut. No, tämä sateentekokeino kuivui valitettavasti kokoon, viime tinkaa oli vakiomäärä ja avoimet maatilat vietettiin helteisen poutasään vallitessa. Näytteillä olleen puimurin talliin ajoa ei kuitenkaan kiirehditty. Puintiaikaan sade näet tuppaa yllättämään, kun puimuri on illalla jätetty pellon laitaan odottamaan kasteen häipymistä seuraavana aamuna. Vajaan puolentoista viikon jälkeen keinoa alettiin epäillä tehottomaksi ja Sampo päästettiin eilen katon alle. Tämänpäiväistenkin pilvien epäiltiin haihtuvan ylöspäin tai jotain. Äsken kävi kuitenkin valtuutettu sademittarinlukija raportoimassa viiden millin lukeman. Ja nyt paistaa taas aurinko.

Saamiemme agronomisten tietojen mukaan herne kestää poutaa paremmin kuin härkäpapu. Tämänvuotisista kasvustoista syntyvä vaikutelma on teorian mukainen. Yltiöpoudanaroilla lohkoilla ei kumpaakaan tosin ole. Jonkinlaiseksi kuivien vuosien satovakuutukseksi luokiteltava tekijä - suopellot - taas puuttuu talon lohkovalikoimasta. Näillä mennään. Takavuosina useille pelloille levitetty puukuitu ei ainakaan haitaksi ole ollut, vaan kevään sateista toivottavasti riitti pidempään kasvien käyttöön.

Nyt sadetta kaivattaisiin myös ensi vuoden laariin. Rypsin kylvöaika alkaa olla meneillään, mutta liian kuivaan maahan ei kannata kylvää. Kuivassa itävät vain rikkakasvit ja homman juju taas on, se että rypsikasvusto ehtii edelle ja tukahduttaa rikat alleen. Tämäkin on tullut käytännössä testattua ja uskotaan jo. Ensi kevään kylvöissä voikin olla pohtimista, jos rypsin kylvölle ei nyt tule olosuhteita. EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen on luomuun tyrkyllä ehto, joka käytännössä edellyttää korkeahkon minimimäärän muuta kuin nurmea - riippumatta siitä, onko hommassa mitään taloudellista tai biologistakaan järkeä.