Olemme edelleen olemassa

Iltahämyä Tikkurilan rekossa. 

Tämä ei ole varsinainen blogipäivitys. Tarkoitus on informoida sivulle osuneita siitä, että olemme edelleen olemassa, vaikka emännän runosuoni ei ole kohta kahteen vuoteen paperille, tai siis internettiin, asti pulpunnutkaan. Voi olla, ettei pulppuaminen nytkään ole alkamassa, mutta sitten täytyy taas laatia ilmoittautua läsnäolevaksi. Fasebuukissa on ajantasaistuminen ollut aktiivisempaa. 

Tältä sivustolta löytyvää hinnastoa ja avoimien ovien -päivien tietoja päivitetään muusta kirjoitusvelttoilusta huolimatta aina muutoksien ollessa ajankohtaisia. Tai huonon muistin iskiessä jonkin verran ajankohtaistumisen jälkeen. 

Veiksel ja Elbe.

Tämän vuoden vasikoista reilu puolet on jo syntynyt. Kasvimaan kevätkylvöt on aloitettu ja lantaa levitetty. 

Isäntä ja emäntä ovat hiukan harmaantuneet ja rypistyneet toissa suvesta, mutta lapsityövoima on vastaavasti kasvanut ja monitaitoistunut. 

Lehmien hallista noin puolet paloi joulun alla. Eläimiä ei menetetty. Palanut pääty noussee uuteen kukoistukseen laidunkauden loppuun mennessä. 

Avoimien ovien päivät ovat kesällä normaalisti 11.7. ja 29.8. sekä vielä Lähiruokapäivä 12.9..

Viime päivityksen jälkeen muutoksia on tapahtunut muun muassa tilan karhukannassa. Lapsityövoima tykkää edelleen moottorisahailusta, eli voit neuvotella nuorison kanssa mahdollisista ratkaisuista, jos tunnet itsesi liian karhuttomaksi (akuutti tai krooninen hypoursemia).

Herneet hamstrattu

Hernerokkasumu ei tarkoita tätä vienoa pöllyä, joka hernekärryn ympärillä kipatessa leijailee. 

Näköala kaatosuppiloon viimeisen hernekuorman jälkeen -
ei siis ollut ihan täysi. Emäntä ylitti ritilän ja kiipesi
portaalle kuvaamaan ja palasi samaa reittiä. Turvallisessa
ja virheettömässä suorituksessa on oleellista ottaa kuvauskännykkä
taskusta vasta kaatokuilun ylityksen jälkeen ja palauttaa
se sinne ennen paluumatkaa. Noin, ettei tarvitse pelastaa
tietoliikenneyhteyksiä elevaattorilta.

Kesän aikana on pääasiassa odotettu sadetta. Odotus keskeytyi ensimmäisen kerran, kun heinä- ja säilörehunurmet oli saatu tyvestä poikki ja pitkin peltoa. Hieman tihutteli myöhemminkin ja nyt sitten taas eilen, kun maanmyötäisen herneen puinti oli vielä vähän kesken. 

Maa ei näillä vesillä vielä ole pölisemistä lakannut, joten lisä kyllä kelpaa.  Jos voi toiveita esittää, niin ei kuitenkaan mielellään nyt lauantain luonnonpäivänä. Potentiaalisesta avoimien ovien yleisöstä osa kuitenkin karttaa sadevarustusta. 

Herneet onneksi  saatiin katkoksesta huolimatta valmiiksi. Ilma liikkui aika reipasta tahtia eilisen päivän. Pörssisähkön käyttäjää ei tässä tuulimylly-yhteiskunnassa kuivatuskaudella  moinen sääilmiö varsinaisesti haittaa. Varsinkin, kun ne vienot henkäykset pitävät kasteenkin loitolla.

Herneet eivät siis ole enää huolena, kun lauantaina on taas ovet auki - sateen sattuessa sateessa. Huomisiin ja ylihuomisiin hommiin  sisältyy varmaankin isomman katoksen rahtaaminen pihalle ja autotallin raivausta niin, että viljelykasvinäyttely saadaan katon alle. Sadesää rokottanee osallistujamäärää, mutta isäntä ajatteli jo positiivisesti ja totesi, että jää sitten itselle enemmän pasteijoita ja muffinsseja.  Ja itse asiassa sateitten välissä oleva puintipouta juuri silloin luonnonpäivänä olisi sekin ehkä saanut kaipaan taitoa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. 

Herneitten lisäksi on tavattu lehmiä. Kiillottuuko vai raappeentuuko kenkä tässä? Emännän työjalkineissa eroa ei ehkä huomaa tai lopputulos ei aiheuta vahinkoa, mutta ballerinan tai presidentin hommiin soveltuvilla popoilla ei ehkä kannata kokeilla.

Oven aukaisun valmistelua

Mihin joudut, jos horjahdat Vanhaltatieltä? Kuva on otettu sitä varten, että muistettaisiin tehdä uusi vähän kirkkaampi kyltti. Tuonne kuitenkin mennään lauantaín perinnebiotooppikierroksella.

Ukko, Seiskari ja Rajajoki

Viime aikoina olisi pitänyt aiheuttaa itselleen kiirettä hyppimällä sadetansseja. On silti taidettu saada aika kulumaan jollain muullakin tavalla. Veden suhteen on kumminkin ollut niukkaa. 

Isännän kanssa tuli pidettyä viime viikolla parin päivän mittainen loma, jolla muutamat vesisateet kai sitten vastasivat eksotiikasta. Sateita on lomakohteena olleessa olleessa Länsi-Suomessa paikoin ollut selvästi paremmin saatavilla. Loman hyviin ominaisuuksiin kuului, että se oli verovähennyskelpoinen - käytiin maatalousnäyttelyssä. Lähdettiin kuitenkin matkaan seurapiiritapahtuma- eikä työmatka-asenteella ja nähtiin tuttuja, joten muutamat varaosa- ja jyrsinasiat eivät lomatunnelmaa haitanneet. 

Riviin järjestymme.

Tämän viikon ohjelma on sitten ollut selvä. Taustalla porkkanan harvennusta ja nurmien muokkausta sillä jyrsimellä, minkä ominaisuuksien kohentamista näyttelyssä selvitettiin. Päällimmäiseksi taas pyrkivät Avoimet maatilat -järjestelyt.  Ne ovat siinä vaiheessa, että puffetissa ei enää ole halkoja tai polkupyöriä, ja parkkialueelta on nuoriso hiki kypärässä tehnyt puukasaa klapeiksi kuution kehikoihin. Autoilla on siis mahdollisuus mahtua. Edelliselle päivälle on luvattu vettä, joten liian aikaisin ei mitään päästä laittamaan paikoilleen, mutta asennusaikataulu ihan mielellään joustaa, jos vettä saadaan.

Kasvimaalla on pyritty siihen, että asiakas voisi aina halutessaan kääntyä todellisten kasvissyönnin kokemusasiantuntijoiden puoleen, mikäli esim. porkkanoita (niitä saa ihan kohta) nostaessa ilmenee kysyttävää. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että niukka vesimäärä pakottaa päivystävät asiantuntijat vähäksi aikaa etsimään vihreämpiä laitumia toisaalta. Sade toivottavasti palauttaa viherryksen kasvimaan ympärillekin.

Avoimet maatilat Hämeessä lauantaina 13.7.2024 klo 11-16.
Perinnebiotooppikierros klo 12.30
Kyyttölehmiä, viljelykasvinäyttely, puffetti, koneita, kasvimaa, tilan tuotteita myynnissä. Tervetuloa!

Harsoja hyvällä tuulella

Kuva on viimeviikkoisesta hampun kylvöstä. Tilanne ei merkittävästi eroa tämänpäiväisestä herneen kylvöstä, sillä samanlaisesta kirkkaasta päivänpaisteesta johtuen tänään olisi tullut yhtä huono kuva.

Lumet ovat sulaneet ja se aiheuttaa pientä työruuhkaa traktorin kopissa, kasvimaalla ja laitumien laidoilla. Ensin on liikuteltu lietevaunua ja muokkailtu rikkakasveja itämään. Kylvökone polkaistiin liikenteeseen viime torstaina. Hamput ovat maassa ja nyt piilotellaan herneitä. Kasvimaalle on tehty penkit ja kylvetty juureksia sekä istutettu sipulia.

Harsot ovat paikoillaan ja hiekkasäkit niiden päällä tuulta
vastustamassa. Säkkien levityksestä olisi saanut paljon
hauskemman kuvan, kun emäntä istuu etukuormaajan
trukkipiikkien päällä olevassa laatikossa heittelemässä
säkkejä paikoilleen. Koska mukana olleen kuvausryhmän
jäsenistä toinen ajoi sitä traktoria ja toinen heitteli niitä
säkkejä, jäi kuva ottamatta.

Kasvimaan penkkien teon yksi suurimpia ongelmia on se, että niitä tehdään vain kerran vuodessa ja edellisestä harjoituksesta on aina kulunut vuoden verran aikaa. Pitäisi muistaa, mitä kaikkea pitikään muistaa. 

Alkajaisiksi kasvimaalle päästyä muisteltiin sitten ruohonleikkurin leveyttä. Sillä pitäisi mahtua ajamaan penkkien väleistä. Isännän ja emännän muistissa oli kymmenen sentin ero. Asia oli epävarmuuden karkottamiseksi tiedusteltava leikkurilta itseltään. Siltä ei sentään saatu kolmatta näkemystä. Siihen mennessä kun leveys on syöpynyt samanlaisena sekä isännän että emännän mieleen, kone varmaan joudutaan vaihtamaan. Toivottavasti leikkurikaupassa myydään silloin edelleen samaa leveyttä.  

Koeteltua tekniikkaa edessä ja takana. Tekniikan
käyttäjät eivät ole yhtä hyvin treenattuja tässä lajissa.

Penkkien teon jälkeen emäntä istutti sipulia - yksin. Vielä joitakin vuosia sitten mukana saattoi olla innokasta lapsityövoimaa, joka homman päätteeksi totesi, että sipulin istuttaminen on hyödyllistä. Nykyään samainen edustaja pitänee hyödyllisenä kännykän näpyttämistä. 

Penkit peitettiin kasvuharsoilla. Harson levittäminen ei yleensä ole mikään kevättöiden tähtihetki. Peitettävällä penkillä on mittaa kymmeniä metrejä. Yleensä tuulee ja sitten tämän tuulen yli koitetaan harson toiseen päähän keskustella siitä, mistä reunasta ryhdytään aukaisemaan tai selvittämään. Ja aina näkemys siitä, mikä on harson ylä-/alareuna ei ole täysin yhtenevä. Työmaalta olisi ollut edellytykset palata ihan sopuisasti traktorin penkillä söpösti vierekkäin istuen, jos kotiutettavana olisi ollut vain yksi traktori. Nyt täytyi körötellä sopuisasti söpösti peräkkäin, jotta saatiin pihaan sekä penkkikone, että kauhakone, jolla tarvikkeita vietiin.

Harso nopeuttaa maan lämpiämistä, joten se jouduttaa sipulien lisäksi vielä istuttamattomienkin kasvien satoa. Nyt "lämpimöön" on saatu sipulien lisäksi myös tilliä ja mangoldia ja taimien istutukseen päästään loppuviikosta. "Penkittömään" maahan kylvettiin juureksia ja istutettiin perunaa. Perunatyömaalle ja viimeisen harson auki rullaamiseen saatiin onneksi alaikäistä apuvoimaa. Jos vaikka jäisi työvaiheiden optimointi paremmin mieleen.

Kevät ja kolmas leipomus

Pikkuväkeä, emoja ja hoitotätejä: vasemmalta Rajajoen Äyräpää, Uralin Yukon (näkyy vain takapää), Uhkean Ylpeä ja Sopan  Ärtsåppa (Joo, pitäisi olla tavallisella oolla, mutta oli niin hauska käyttää ruotsalaista ååta.)

Joku pikakelauskevät meneillään. Tai siltä ainakin tuntuu. Joulu oli justiinsa ja joinain vuosina tästä reilun parin viikon päästä on oltu kylvöillä. Lunta tuli vajaa viikko sitten aika ryöpsäys. Seuraavana päivänä oli asiaa kaupunkiin ja jopa valtatie 12 oli yhtä lumimöykyrää. Isännän miesmuistiin, joka kyseisen reitin kohdalla ulottuu parikymmentä vuotta emännän naismuistia pidemmälle, ei ollut arkistoitu vastaavaa röykytystä kyseiseltä kohteelta. Siinä töyssytellessä keskityttiin kuitenkin positiivisiin asioihin, joista tuli mieleen mm. se, että kananmunat Lahden ReKoon kulkevat kyseistä reittiä vasta seuraavana päivänä, jolloin olosuhteiden voisi olettaa olevan selvästi sileämmät. Emäntä keskittyi lisäksi zoom-palaveriin. Käsiala ei olisi ollut kovin luettavaa, jos muistiinpanoja olisi pitänyt tehdä. 

Mutta siitä keväästä. Varma kevään merkki eli vasikoiden putkahtelu on vauhdissa. Nimien suhteen on meneillään Y-, Ä-, Ö-vuosi, mikä tuottaa paikoin pieniä haasteita. Esimerkiksi leipomussuvusta odotetaan poikivan kolme eläintä. Sultsinalla on jo Öylätti, Unelmatorttu taitaa saada piakkoin Öörfiilan, mutta mikä tulisi Tortun poikasesta?

Maanantaiaamupäivä meni luomutarkastajan seurassa.
Papereita on pinottu ja käyty läpi, joten nyt odotellaan laskua
Ruokavirastolta. Mahdollisesti myös soittoa ely-keskuksesta,
josta usein on haluttu varmistaa, että tarkastihan
tarkastaja myös sen tai tämän tai tuon, kun sitä, tätä
tai tuota ei ollut pöytäkirjaan erikseen merkitty. 

Mihinkään vuodenaikaan viittaamaton tapahtuma tältä viikolta taas oli vuosittainen luomutarkastus. Tänä vuonna se osui juhlistamaan hääpäivää. Edellisvuoden tarkastus oli melkein yhtä romanttinen. Se sattui elokuulle, ja heitti vain pari päivää isännän ja emännän kihlauspäivästä. Luomusarjan mapit ja paperipinot, jotka tietysti ovat kutakuinkin samat, myös meille huonommin mieleen jääneinä päivämäärinä, sai nyt siirtää sivumpaan Nyt vaan täysillä odotellaan kasvukautta ja vielä muutamaa vasikkaa.

Seiska ja Ykkönen lumitöissä. Nyt kolme päivää myöhemmin tässä kohtaa ei ole enää lumesta tietoa. Kevään myöhemmät vasut perehtyvät hankiin paremmin vasta reilun puolen vuoden iässä - toivottavasti eivät aikaisemmin. 

Lämpimiä ajatuksia

Hakerankakasan koko suhteessa pitkän aikavälin sääennusteisiin on arveluttavan pieni. Noitten pitkän aikavälin ennusteitten perusteella ensi syksyn jälkeen olisi nimittäin uusi talvi tulossa. Onneksi lapsityövoima ainakin toistaiseksi suhtautuu myönteisesti moottorisahan käyttöön.

Talvihakkuut, joita varten talven aikaisemmissa numeroissa jäädyteltiin uran pohjia jäivät vähän viime tinkaan, mutta kyllä työmailla pohja vielä kantoi, kun koneet sinne ilmestyivät. Vielä viimetingempaan tuntuvat jääneen omat polttopuutarpeet. Kevät yllättää lämmittäjän tai jotain sinne päin, vaikka rankakasan ja lämmön yhteenkuuluvuutta on hyvin tiedostettu. Viime viikolla ehdittiin kaikkien muiden rientojen jälkeen  sitten sitä rankakasaa kasvattamaan. Näitten lämpöajatusten kohde oli aika kostealla pohjalla, joten ehdittävä oli ennen suurempaa sulamista. Samalla laitumen laidassa olevassa sonnien suosimassa puusaarekkeessa maisemat avartuvat. Osaa lapsityövoimasta oli jo vähän aikaa poltellut päästä tekemään moottorisahalla jotain hyödyllistä ja nyt tarjoutui siihen mainio tilaisuus. Koulunkäynti vain tuppaa haittaamaan harrastuksia.

Yukon - tässä vielä ilman nimilappuja - voi sitten kesän mittaan
isotella muille vasikoille olevansa vanhin ja viisain. 

Toinen osa lapsityövoimaa sai hiljattain oman kännykän, mikä tietenkin on vähentänyt mielenkiintoa kaikkeen muuhun. Toisaalta kaveri mainitsi laitteen huonoimmaksi ominaisuudeksi sen, että isä voi soittaa siihen ja käskeä hommiin. Se, että äitikin voi näin tehdä, lienee sitten toiseksi huonoin ominaisuus. Tätä ominaisuutta hyödyntämällä saatiin kuitenkin työmaalle kuormaajakuski, joten edellytykset viettää ensi talvea lämmitetyssä pirtissä  paranevat koko ajan. Kai siellä isännällekin jotain tekemistä jäi. Tumput suorana olisi ollut tylsää.

Ajankohdan sesonkia ovat myös vasikat. Tähän mennessä saldo on kolme. Viime viikolla näki päivänvalon Yukon - jokisukua, Uralin vasikka. Joku moottoripyörähenkisempi olisi varmaan nimennyt Yamahaksi, mutta emäntää innostaa enemmän maantieto. Eilispäivän uusia tuttavuuksia olivat  sitten Yukonin eno, Rajajoen Äyräpää sekä Uan Yö. Kaikkien isä on meille toissasyksynä muuttanut Ukko.

Lunta ja ulkoilijoita metsässä

 Suosi tässä nyt mäntyä. Lauma neljällä sorkalla liikkuvia vegaaneita on ainakin suosinut.

Raidankeuhkojäkälä oikeaoppisesti
raidan rungolla. Minne tästä, kun
raidasta aika jättää?

Ollut aika lämmintä ja lumet ovat selvästi ohentuneet. Metsään mennessä siitä ohenemisesta ei osaa olla ihan yhtä vakuuttunut. Pihassa taas on paksuuntunut sohjo. Kuivurin alakerrassa sulamismärkyys on tavoitellut papusäkkien pohjia. Saivat evakuointimääräyksen, jota kiltisti etukuormaajan koukussa noudattivat. Meneillään olevaa hiihtolomaa on siis vietetty hiihtorajoitteisesti. Lumi on ollut sen verran märkää, että voiteluohjeita olisi kai pitänyt kysyä vesihiihtäjiltä. 

Metsälumen syvyyttä on käynyt testaamassa lähinnä isäntä. Käy kuulemma kuntoilusta. Metsässä on katseltu reittejä tuleville hakkuille ja merkkailtu jätettäviä tai poistettavia puita. Vähän turhan paljon on ollut hirven ja peuran jälkiä. Kuusen tyvilahon, kuivempien kesien ja tuulisempien säiden vuoksi pitäisi suosia mäntyä ja lehtipuita metsänuudistuksessa, mutta suosiolle kävelee  neljällä sorkalla melkoisia rajoitteita. 

Lehtipuita suositellaan myös luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Isännän nyt talsiman palstan yksi asukki on  silmällä pidettäväksi luokiteltu raidankeuhkojäkälä. Se majailee oppikirjojen mukaisesti vanhan raidan kyljillä. Raita on jo nähnyt toiseksi ja kolmanneksikin parhaat päivänsä, joten jäkälälle olisi ajankohtaista katsella uutta kotia "jälkikasvulleen". Niitä uusia koteja vain on hiukan huonosti tulossa. Lehtipuun taimet ovat alueella voineet sanoa hyvästit tulevaisuudelle esim. kookkaana raitana, sillä ne on lumirajasta käyty turpaleikkurilla järjestään parturoimassa. Viitisenkymmentä vuotta sitten hirviä talvehti maassa noin neljännes nykyisestä ja valkohäntäpeuroja oli pieni murto-osa tämän päivän määrästä. Näkyyhän se sitten muuallakin kuin pakastimissa. 

Tässä valaistuksessa ja ympäristössä voi olla linssin läpi hankala nähdä puut metsältä, mutta ura moitteettomana runkona on vähintäänkin viivästynyt.

Kuusettuu tämäkin, jos valtionkarjan laiduntaminen vain jatkuu.

Merkkioperaatio

Vähän huonosti kuvia mistään maataloustöistä -  varsinkaan mitään kivan värisiä. Hallissa tulee häärättyä, mutta siellä on valon suhteen hankalaa. Tähän aikaan vuodesta koitetaan tehdä pois toimistotöitä, mutta ei hieman sekajärjestelmällinen toimistokaan ehkä kaikkein kuvauksellisin kohde ole. Emäntä oli eilen Lahden rekossa vakaana aikomuksena ottaa sieltä kuva. Vakaa aikomus kuitenkin jostain syytä unohtui, kuten edellisellä viikolla Helsingin reissulla. Toimistotöiden lisäksi emäntä on saanut valmiiksi uudet vanttuut. Luokiteltavissa kai keittiötyöksi, koska puikkojen heiluvat pääasiassa keittiön keinutuolin mattoa kuluttaen.

Lupaavasti alkanut joululoma keskeytyi viime

Korvassa kellertää ihan pränikkä korvamerkki.
Naaman pesu ei kuulu sonnien päivärutiineihin.
Härät toimivat juuri päinvastoin; niillä naaman
likaaminen ei kuulu päivärutiineihin.

viikolla, aivan kuten edellisessä numerossa arvioitiin. ReKo-kuorma saatiin jaeltua Helsingin nurkkiin ja tällä viikolla oli Lahden ja Hollolan vuoro. Seuraava sonnikin saatiin korvamerkkiharjoitusten jälkeen matkaan, eli jatkoa on luvassa. 

Vuorossa oli meille vasikkana muuttanut ja kolme kesää siitossonnina  palvellut Sauli. Kausi päättyi vähän aikaisemmin kuin kaimalla. Sauli oli pahaksi onnekseen pudottanut molemmat korvamerkkinsä, toinen oli jättänyt korvanreunaan halkeamankin. Tässä kunnossa ei vuosikausiin ole ollut teurastamolle asiaa, vaikka eläimen henkilöllisyydestä ei sinänsä olisi minkäänlaista epäselvyyttä. 

Teurastamolle eläin kuitenkin piti saada, sillä isossa sonnissa on vähän liikaa syötävää omalle väelle, vaikkei peuroja ja rusakoita olisikaan pakastimen täytteenä. Ei auttanut muu kuin keinolla tai toisella saada ainakin yhdet merkit pojan korvaan.  Keino oli kyllä tiedossa; korvamerkkipihdit. Esim. paalinarulla ripustaminen korvan ympärille ei kelpaa.  Ison sonnin merkkioperaatioihin ei onneksi ole kovin usein jouduttu. 

Kerran merkki on saatu yllätystekniikalla ruokailemassa olleen eläimen korvan pudonneelta merkiltä jääneeseen reikään. Siitossonni oli sekin kaveri. Eikä sen jälkeen ainakaan vuoteen luottanut meihin. 

Sauli oli onneksi varsin säyseä kaveri. Ei ole tapana panikoida, eikä panikoinut nytkään käsittelyparressa. Sulkumekanismi soveltuu paremmin lehmille - niillä on niskassa kapea kohta. Säätövara riitti onneksi parilla kuormaliinalla varmistettuna myös kyyttösonnille. Enää ei tarvinnut jännittää kuin sitä, miten korvamerkkipihdin piikkiosa menee korvasta läpi - vanhaa reikää ei enää ollut. Varapiikkejä oli kolme kappaletta, mutta onneksi niitä ei tällä kertaa tarvittu. 

Ajoneuvoon nouse!

Tässä häämöttää joululoman loppu - siinä tapauksessa, että loma tarkoittaa sitä, että ei kierrellä rekoissa (termi ei liity kuvan kulkuneuvoon) tai päivystetä myynti-ilmoituksia. Onneksi isännällä on nuo oranssit haalarit, niin näkyy pimeässä kuvassa edes jotain. Sinne ReKoon on toiset samanlaiset mutta vähemmän raikkausrajoitteiset.

Ajoneuvoon nouse! Sen verran hyvin valaistu reitti, ettei
pitäisi kompuroinnista olla pelkoa.

Joulun jälkeen on liha- ja vihannesmarkkinoiden suhteen vietetty hiljaiseloa. Myyty on, tottakai, jos joku on tullut ostamaan ja laareista on toivottua tuotetta löytynyt. Lihojen suhteen tosin joulun jälkeen on pystytty vastaamaan vain aika suppeisiin toiveisiin. Tämänpäiväisten parin ajoneuvoon nousun jälkeen valikoima taas ensi viikolla laajenee.

Nyt on tämän ReKo-hiljaiselo-muotoisen  lomailun vuoro jäädä. Viime viikolla tuli tilattua teuraskyyti. Kelien puolesta hieman jännittävä ajankohta. Viime viikolla pitäjässä jäi eräiden pikkuteiden varsilta koulukyytejä ajamatta liukkauden vuoksi. Teurasautotkin sattumoisin usein ajelevat näitä hiukan pienempiä, mutkaisempia ja vähemmän sannoitettuja teitä myöden. Se helpotus niillä tietysti on koulukyyteihin verrattuna, että harvemmin tarvinnee kyytiläisen ottamisen vuoksi pysähtyä ylämäessä olevalle linja-autopysäkille. Tiellä pysyminen tietysti on aiheellista molemmille. Tässä pysyttelyssä oli onneksi onnistuttu, sillä kyyti saapui tänään kuten oli sovittu ja ReKo-aloitusaikataulu voidaan pitää suunnitelmien mukaisena. - Näillä näkymin Töölössä parin viikon päästä.

Tänään myös vähän siivoiltiin. Pölynimurin lähestyessä sohvalla löhöäjien on aiheellista nostaa jalkojaan. Naudalla jalkoja on neljä, joten suoritus olisi merkittävästi vaativampi kuin ihmisellä. Siksi löhöäjät on teljetty pois ruokasalin puolelta pölynimurin korvikkeen tehdessä tehtävänsä.

Lumiviitta ja kuuraparta

Hiehon kesyttäjä ahkeroimassa. Vieroitetut lehmävasikat Femma, Vatruska, Väinämöinen ja Veiksel kesyyntymässä. Vikinällä prosessi on ilmeisesti keskeneräisin, koska väistää linssiä toisten takana. 

Elämä on viime päivinä ollut aika lumista ja sen verran viileää, että tänään tuntui suorastaan kesäiseltä hiihdellä vallitsevassa miinuskolmesäässä. Oli melkein kuin ei olisi ulkona ollutkaan, kun kotia tuli. 

Alkuvuoden projekteihin on kuulunut vasikoiden vieroitus. Yleensä vieroitus on ollut loppusyksystä, mutta nyt on parina vuonna loppusyksyn toimertuminen ilmeisesti heikennyt, kun operaatio on siirtynyt vuoden vaihteen toiselle puolelle. Vasikat, maitoparrat, siitä tuskin pahaa tykkäävät, joten ei ole siksikään itseämme erityisemmin marraskuussa operaatioon patisteltu. Enempää ei kuitenkaan viivytellä, sillä emot tarvitsevat kuitenkin taukonsa ennen seuraavaa ikäluokkaa, jota maaliskuussa odotellaan.

Sitten on myös raivaussahailtu, vaikka pakkasta
on riittänytkin. Pakkasen sivuvaikutukset
ilmenevät mm. kuurapartana. Lietevaunun
pesun oheistuote on puolestaan kuraparta.

Vallinnutta lumimäärää ja lämpötilaa on hyödynnetty tekemällä kirjanpitotöitä - pärjää huomattavasti kevyemmällä vaatetuksella kuin ulkotöissä, vaikka toimiston lämpötila kyllä muuttuu samansuuntaisesti ulkoilman lämpötilan kanssa. Isäntä lupaili taannoin siivota toimistoa sitten, kun maassa on riittävästi lunta ja 20 astetta pakkasta. Lapsityövoima, jota syyhytti päästä tutkiskelemaan erilaisia toimistoon kertyneitä materiaaleja, muistutteli tästä, kun lämpömittarit hövelisti mainitun lämpötilan saavuttivat. Homma alkoi ja on edennyt siihen vaiheeseen, että pöydillä ja lattioilla on paalinarulla (mitä monikäyttöisin tuote, joka sopii myös lähes kaikkeen korjaamiseen) niputettuja lehtipinoja. Toivottavasti pakkaset kestävät riittävän kauan, jotta ei tarvitse kuukausien päästä vaihtaa joulukoristetyylistä nauhaa niihin pinoihin. Emäntä onneksi sai verokirjanpidon melko valmiiseen malliin ennen operaation alkua. Sille ei tarvita nyt erityisesti tilaa. Ja joutui emäntäkin siihen siivoamiseen osallistumaan. Isäntä kiikutti tutkittavaksi pinoja, joista esim. erinäisten puulaakien kokousten esityslistoja nokytluvulta päätyi lämmityskäyttöön. 

Siivoaminen on ihan kivaa. Erityisesti silloin, kun joku muu sen tekee. Tästä voi edellisen kappaleen perusteella päätellä, että emännän talvi on ollut vallan mainio - varsinkin sen jälkeen, kun verokuitit sai kasaan. 

Lunta on. Yksityiskohta valokuvateoksesta "Sokerijuurikkaan viljelyn nykytila Huljalan Tupalassa".

"Asfaltoimassa"

Ura on mutta kantavuutta toistaiseksi vähän niin ja näin.

Isäntä on pari päivää askarrellut metsäpalstalla. Suopläntille on tulossa hakkuu. Pohjassa on niin sanotusti kosteutta havaittavissa. Operoidaan talvisaikaan, ettei tarvita kuoroa Väinämöisiä laulamaan kalustoa suosta ylös. Traktorit ja metsäkoneet ovat Joukahaista selvästi painavampia, joten pelkän solistin kapasiteetti ei ehkä riittäisi.

Nyt tästä on ajettu, eli ns. Stalinin asfaltin valmistuminen
varmistuu. Traktorin nokka maastoutuu muuten aika
hyvin aidoista materiaaleista tehdyssä fysikaalisesti
hajoavassa lumipuvussaan. Sää oli vallan nätti.

Lähipäiville on luvattu suon kantavuutta edistäviä lämpötiloja. Hötö lumi taas heikentää alhaisten lämpötilojen myönteisiä vaikutuksia. (Tämä on positiivista ajattelua. Alhaisten lämpötilojen vaikutuksen lehmien juoma-altaisiin ja niiden työllistävyyteen eivät ole myönteisiä.) Hötöyden päälle siivottiin ensin raivaussahan kanssa uria auki pienemmästä risusta. Tämän päivän homma oli avittaa painovoiman vaikutusta lumikerroksen paksuuteen, eli urilta ajeltiin lunta lyttyyn niin, että pohja pääsee jäätymään. Piti tehdä tänään. Huomiseksi tai ylihuomiseksi luvatut lämpötilat eivät varsinaisesti kutsu starttaamaan traktoria. Tulee sitten koko pakkasjaksokin hyödynnettyä. 

Edellisen kerran kappaleella häärättiin vajaa viisitoista vuotta sitten. Puusto on vähän toisen näköistä kuin silloin. Seuraavaan kertaan mennee saman verran, jos puun puskeminen jatkuu samaan malliin. Puskemista edistävät muun muassa alueen ojat. Niistä taas on tarpeen päästä sievästi yli. Tämä estetiikkavaatimus saadaan toteutumaan rumpuputken pätkä ja risuja -menetelmällä. 

Tämän päivän reissu meni mainiosti, eli ei tarvittu sitä Väinämöistä omallekaan kalustolle. Mukana olleen lapsityövoiman mielestä vitsikkäin vaihe oli, kun kotiin tullessa ajettiin kaupan kautta - traktorilla. Uuden vuoden juhlintaa varten ostetulla pommacilla saattoi olla osuutta riemuun. Hyvää vuoden vaihdetta Huljalan Tupalasta!  

Pioneeritoimintaa. Oja siinä on, mutta yli päästään.

Joulu lähestyy

Isäntä oli pari päivää sitten ihmetellyt, voiko silloin tällöin käytävällä tepastelevan vasikan maha olla niin kovalla, että käynnin ilmaisevat käytävälle tippuneet tuotokset ovat ihan papanamaisia. Tänään turvetta kauhoessa varmistui, ettei vasikan ruuansulatuksesta tarvitse huolestua. Papanoitsija (merkitty vaaleanpunaisella nuolella) pomppasi pitkine korvineen turvekasasta. 

Tässä emäntä kiirehtii juoksujalkaa poseeraamaan vuoden
viimeisessä ReKossa. Matka ei onneksi ollut pitkä. Sen kun
pomppasi pakastimen vierestä alas. Toppahaalarit olisi
ollutkin vähän turhan lämmin juoksuasu kiirehtiä kauempaa.

Sangen miellyttävää marras-joulukuuta on pitänyt. Ei ole ollut kurasta tietoa. Vaatteilla koreilu (selvästikin emännän vahva laji) on ollut vaivatonta. Sen kun kiskoo oranssit toppahaalarit niskaan ja tuntee olevansa tiptop. Johtuuko niistä vai mistä, mutta ReKo-kentällä asiakkaatkin ovat meidät löytäneet, vaikka olisivat näkimet olleet huurussa. Tarkkaan ottaen löytäneet sen verran hyvin, että lihavarastot menivät kovin vaatimattomiksi ajatellen tammi-helmikuulle suunniteltua ReKo-lomailua. Ehkä niitten kanssa selvitään, jos asiakkaat vaikka suosisivat joulutorttusensongin jäljiltä kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Erityisesti suosittelemme suosimaan selleriä, kiinankaalia ja porkkanaa.

Ainakin tämän verran nauratti Knehtilän markkinoilla viime viikonloppuna. Katos katkaisee värisuoran. Niitäkin olisi saanut myös oranssina, mutta siitä olisi tullut ihan torimainen vaikutelma. 

Joulukaupan myötä kylmiöitten vihanneskoripinotkin ovat alentuneet. Niin paljon, että hyvin järjestelemällä mahtuvat jo yhteen "kaappiin". Tarkoittaa sitä, että seuraavalla sopivalla (sopiva = emäntä on kotona ja hereillä) suojasäällä emäntä säästää rahaa ja kuntosalille menon sijasta nostelee juures- ja kaalikoreja. Säästö on tosin vain laskennallinen. Rikastumiseen täytyy keksiä jokin tehokkaampi menetelmä kuin olemattomien kuntosalikäyntien väliin jättäminen. Ja nyt kun pakkasessa ei kannata niitä siirrellä ja pitää kylmiön ovia auki, täytyy keksiä jokin toinen kuntoilumenetelmä. Jos vaikka lähtisi lampsimaan lumihankeen. Kerkiää tulemaan hämärä, jos ensin käyttää aikaa suksien ja monojen etsintään.

Sultsina, Vatruska, Veiksel ja Ura talvisäässä. Veikselillä ei ole tässä huoltajaa mukana. Se ehkä selittää sen, että naama on jäänyt vallan pesemättä kuvausta varten.

 

Kasojen loppuja

Suuren maailman meininkiä. Seuraavan kärryn kanssa jonotetaan hakkurin torven alle. 

Sopivaa haketuspäivää ei oikein meinannut syksyllä osua kohdalle, joten viime viikolla melkein jo jännitettiin, pitääkö lähteä naapurista lainaamaan. No, ei tarvinnut, vaikka jäljellä ollut kasa aika pieneksi ehti käydä. Ja olisi varajärjestelmänä voinut tietysti laittaa halkoja toiseen kattilaan ja klapeja hellaan. Varsinaisesti vilu ei siis ollut yllättämässä. Villavaatevarannotkin ovat hyvällä tasolla.

Pieneksi oli käynyt myös hallin turvekasa, mutta sekin sai täydennystä ihan optimaalisesti jo "vähiin käy" -vaiheessa. Lisäksi näin pakkaskelien alettua pahnakin on ollut käypäinen kuivike. Olki ei ime kosteutta niin hyvin kuin turve, mistä syystä nihkeämmillä keleillä käytetään mieluummin turvetta. Kunnon pakkasella imukykyä ei tarvita niin paljon, jolloin olkikin toimii mainiosti ja on lisäksi mukavan valoisan näköistä. Tiedä sitten, arvostavatko lehmät moista seikkaa vai onko mukavuus tärkein.

Tällaista sääennustekäyrää ei olekaan pitkään aikaan marraskuu tarjonnut. Punainen on lämpötila ja nollataso on kuvion yläreunassa. Valoisat skandinaaviset sisustustrendit toimivat lehmälän lattioilla, jos tällä tasolla pysytään.

Pitäiskö näitä vähän leivitellä? Kyllä me isännälle koitettiin
sanoa, että tossa on jo turhan paljon, mutta ei se
ehkä kuullut, kun traktori pörisi.

Jotta kasateemassa pysytään, voi todeta myös pakastimen lihapakettikasan käyneen aika pieneksi ja yksipuoliseksi. Sekin on onneksi ohimenevää, sillä huomenna haetaan leikkaamolta joululehmät, tai siis joululehmä ja -hieho. Olisi haettu jo tänään, mutta emännällä ei ollut soveltuvaa kaaraa käytettävissään. Isäntä oli pakettiautolla metsässä. On kyllä jo tullut takaisin, joten noutoreissulle ei ole näköpiirissä teknisiä esteitä eikä isännästä tarvitse huolestua. 

Joulu etuliite tarkoittaa sitä, että lihat ovat käytettävissä joulu-/uusi vuosi-/loppiaispöytiin. Itsenäisyyspäivään on kylmiössä pikkujoulusonnia, jos joltain paisti vielä ensi keskiviikolta uupuu. Joulua valmistellaan aikaisempien vuosien tapaan  Knehtilän joulumarkkinoila 9.-10.12. ja sitä seuraavan  viikon rekoissa. Sen jälkeen isäntä ja emäntä yrittävät toipua näistä jouluvalmisteluista ja sitten tuleekin jo joulu. 

Tikusta asiaa

Livenä rajalinja näytti kuulemma huomattavasti
avonaisemmalta kuin näin linssin ja näytön välityksellä.

Lumen tulon huomaa mm. siitä, että verokirjanpito on taas ajan tasalla. Välillisen päättelyn lisäksi havainnoida voi tietysti ihan perinteisesti pistämällä nokkansa pirtistä ulos. Edellisen kerran kirjanpitoajantasaisuus oli ajankohtaista huhtikuun alussa. Kesäaikaan kaikenlaiset rikkaruohot ja sadonkorjuut ym. aiheuttavat viiveitä, joita sitten syksyn myötä tulee kirittyä kiinni. Ajantasaisuus tarkoittaa siis sitä, että hommaa kannattaa jatkaa vasta, kun saa seuraavan tiliotteen. 

Isäntä on tänään viihdyttänyt itseään raivaussahan kanssa. Emäntä keskittyi tietokoneen ja netin tarjoamaan elektronisen viihteeseen, eli maksoi laskuja ja kirjaili exceliin luomutarkastajan kaipaamia lihan ja vihannesten myyntejä. Näitten läpikäymisellä saa sitten tarkastaja aikansa paremmin kulumaan, kun taas poikkeaa. Edellisessä vastaavassa elektronisen viihteen sessiossa olikin muuten mm. Ruokaviraston luomutarkastuslasku - 876 euroa, eli läpi oli käyty paperi poikineen. Itse maksaminen ei kyllä tarjonnut ajankulua kovin pitkäksi aikaa, koska laskun viivakoodi oli toimiva ja virheetön. Ja lisäksi sitä olisi ollut ihan tyytyväinen selvästi pienempäänkin laskuun.

Metsätalous ei ole ollut pelkkää raivaussahan kuljettamisen riemua. Vähemmän riemullista on ollut hirven ja peuran syömien koivuntaimien inventointi. Taimikoita on kyllä suihkittu lampaanrasvasta tehdyllä hirvikarkotteella (hirvillä on ilmeisesti jotain lampaita vastaan), mutta joka kohteelle ei ollut ehditty ajoissa. Koivu on sen verran herkullinen, että se tarvitsisi käsittelyn pari kertaa vuodessa ja hirvi sen verran korkea ja taitava, että käsittelyä pitäisi jatkaa vielä silloinkin, kun ihminen ei enää latvaan oikein uletu. Tunnettu sanonta suo siellä - vetelä täällä olisi hyvin korvattavissa parilla tyvilahoinen kuusikko, syöty koivikko. 

  

Tästä liepeiltä metsästysseura sai heti hirvikauden alettua viisi hirveä, mutta näemmä useampia jäi jäljellekin. Viime viikonloppuna ei tarvinnut kokata. Sekä lauantaille että sunnuntaille oli tarjolla hirvipeijaiset. Väliajan selvisi nippanappa lauantain peijaisten arpajaisista voitetuilla peuranakeilla. 

Harvio

Jos nyt koivut mahtuisivat taas kasvamaan niin, ettei tarvitse naapuria töniä.

Tätäkin lajin kuusia valitettavasti  löytyy. Kasvaa reipasta
vauhtia, mutta on nuorestä iästään huolimatta maan-
nousemasienen tartuttama. Mitä pidempään puuta
kasvattaa, sitä korkeammalle myös laho ehtii ja sitä
suurempi osa puusta menee muualle kuin tukkikasaan.
Ei siis kannattanut jättää tätä kasvamaan. Alueella
risteili istuttamisen aikaan hirvenpolkuja, kuten laitumella  
lehmänpolkuja. Järkevää mahdollisuutta puulajin vaihtoon
ei käytännössä ollut. Olisivat menneet parempiin turpiin.

Loppuviikon tähtivieras oli taas moto. Tähti ainakin jos kysytään lapsityövoiman nuorimmalta osalta. Paikallisen koulun pihalla oli ennen syyslomaa järjestetty pienimuotoinen kone-esittely (metsätraktori, lentokone, jokkisauto jne.) Paikallislehtikin raportoi tästä merkittävästä tapahtumasta. Traktoripipoinen lapsityövoima komeili naapurin kollegansa kanssa lehtikuvassa ja lehtitietojen mukaan herrat olivat jonkinlaisia idean isiä. Ei varsinaisesti  yllättänyt. Tämä meillä asuva idean isä kertoi tapahtuman hyväksi puoleksi myös sen, ettei ollut englannin tuntia. Tämäkään ei valitettavasti yllättänyt. Tosin vaikutelma on hiukan se, että tämä "onneksi ei ollut englannin tuntia" on enemmän osa tietynlaista imagon ylläpitoa kuin herran todellinen mielipide. 

Emäntä oli loppuviikosta sen verran puolikuntoinen nuhanenä, että jätti lähemmin tutustumatta, kun aparaatti ei tällä kertaa ollut ihan nurkissa. Harvenneltiin nimittäin pitäjän toisella laidalla. Ajokone ei vielä paikalle ehtinyt, joten ei ole tarjota kuvaa pinosta.

Tällä yksilöllä oli tulevaisuus laatutukkina jo ohi.
Lengosta rungosta tehtiin pökkelö. Huomaatteko
muuten, että aurinko paistaa? 

Viime talvena oli melkoista haloota ensiharvennuksien harvuudesta. Oma kokemus oli lehti- - ja varsinkin internet-tietoihin  - verrattuna aika päinvastainen. Ennemmin puuta jää liian taajaan kuin harvaan. Lienee osin kyse siitä, että harvennusnormi ei ole pysynyt metsänjalostuksen ja kasvukauden pidentymisen perässä. Harventamaan joutuu kovin pian uudestaan, jos mielii puiden pysyvän alas asti vihreinä. Kuvien kohteellakaan ei olisi haitannut vaikka hiukan useampikin puu olisi kaadettu.

Kuusikosta ei ole kuvaa, koska isäntä on siinä määrin esteetikko, että kuvaili ennemmin vakorunkoisia koivuja kuin kuusten muodostamaa tummaa seinämää. Valo on tähän aikaan vuodesta muutenkin niin vähissä.

Ehjää - tai ainakin korjattua satoa

Laidunkauden päättäjäiset. Tässä vaiheessa emäntä vetää viheriöltä halliin suuntaavaa joukkoa.

Mutta tässä vaiheessa Soppa on ottanut kärkipaikan.
Emäntä (tarkkasilmäinen tunnistaa sinisestä haalarista) pitää
vielä kakkossijaa. Lietevaunu osoittaa monikäyttöisyytensä
toimiessaan aidan pätkänä. Sopalla oli tosin suunta sen
verran hyvin selvillä, että käytännössä reitin laidoille
viritellyt aidat olivat lähinnä muodollisuus. 

Nurmisadonkorjuu päättyi. Traktorilla kerätty osa sadosta on paaleina pellonlaidalla. Turpakeruussa ollut osio sen sijaan kulkee jalostetummassa muodossa neljällä jalalla hallin suojiin. Laidunkausi siis päätettiin tällä viikolla. Kauden päätöksesta ei ole ylimääräistä kerrottavaa, sillä lauma hölkkäsi halliin tarkoitettua reittiä ja yhtenä porukkana. Emäntä lähti kyllä näyttämään suuntaa, mutta Sopalla oli joko kovempi kunto tai sitten suurempi motivaatio reitin suorittamiseen. Suunnannäyttäjän hommaa oli siten vain alkumatkalle.

Toinen varma syksyn merkki on perunannosto. Siihen ryhdyttiin perjantai-iltana hyvän sään aikana. Seuraavaksi aamuksi odoteltiin sadetta, tosin jo valmiiksi kosteanpuoleiseen maahan. Nostojärjestys meni hiukan pieleen, sillä viimeisenä pyydystettiin punakuorisia Mulberry Beauty perunoita. Ei muuten, mutta alkoi jo hämärtää ja hämärässä keltaiset perunat olisivat olleet helpompia saaliita. Tietysti olisi voinut aloittaa hiukan aikaisemmin iltapäivällä. Nytkin tosin oltiin siinä mielessä aikaisessa, että lapsityövoima hikoili vielä opinsaunassaan emännän ja isännän kontatessa - ei niin hiostavalla - tuulisella perunamaalla. 

Miten tässä nyt näin kävi? Lapsityövoima loistaa poissaolollaan. Nuoriso-osastoa ei tosin ollut käytettävissä koulun loputtuakaan kotona kuin kaksipäinen määrä. Tästä perunamaalle saapui puolet ja toinen puoli jäi keittämään iltapuuroa, mikä teki työmaalta paluun huomattavan miellyttäväksi. Oli meinaan hyvää puuroa. Kuvassa siintää mummo. Ukki tuli paikalle kyydittyään yhden pienokaisen riennoilleen.

Tässä on juureksia nostettu menneen viikon ReKo-tarpeiksi.
Porkkanamaalta paluu meni heittämällä, mutta kuvan
huurteet muistuttivat emäntää menomatkan aluksi konehallin
katon ja palmun eroavaisuuksista. Aamuinen startti ei nimittäin
ollut sitä hyvämaineista "palmun alta" -tyyppiä.

Kaalit - sekä kiinalainen että eurooppalainen (?) malli - ovat kylmiössä, samoin lantut ja punajuuret (ja kelta- ja raita-). Porkkanat, palsternakat, sellerit ja purjot saanevat suojan päällensä tällä viikolla. Kuvan juuresjuhdalla on siis töitä tiedossa. Ja emännälläkin, koska nykyiset porkkanalajikkeet eivät vielä itsestään järjesty maasta koreihin. Sitten vois vaikka talvi tulla.

Kauden viimeiset puimurikuvat

Kätevä keksintö tuo leikkuupöytä, jonka korkeutta saa säädettyä. Huonoimmissa kohdissa härkäpapupellolla kasvusto oli hädin tuskin polveen. Tai siis niissä huonoissa kohdissa oli sitten huonosti varjostava kasvusto vielä antanut lisää mahdollisuuksia ohdakkeelle, joka kyllä mitassa ohitti poloiset pavut. Hampun standardit ovat vähän toiset ja sille kertyi kuivanakin vuonna mittaa kutakuinkin normaalisti.

Emäntä Knehtilän markkinoilla. Lauantain kosteassa säässä
vihanneksilla ei ollut nahistumisvaaraa, mutta sunnuntaina
paisteli aurinko. Juureskorit onneksi tyhjenivät sen verran
mukavasti, että päivää paistatelleet kasvikset saadaan pääosin
itse syötyä eikä auton pakkaaminen kotiin lähtiessä
ollut niin kauhean paha homma.

Puimurin osalta kausi tuli meillä taputeltua. Alku oli poukkimista, mutta päätös menee tiukasti aakkosjärjestyksen mukaan eli päätöslajina Ö niin kuin öljyhamppu. Hamputkin ovat siis nyt laarissa. Naapuri tosin jatkoi samalla puimurilla vielä papupellolleen, eli oikeastaan tässä pääsi puhumaan vain talonväen eikä puimurin puolesta. 

Härkäpavun ja hampun puinnin väliin osuivat sopivasti Knehtilän sadonkorjuumarkkinat. Tai tarkemmin ajatellen pavun ja hampun puinnit osuivat sopivasti markkinoiden molemmin puolin. 

Perjantaina korjasimme vihannessatoa markkinoita varten ja lauantaiaamuna ne saatiin vielä mahtumaan autoon pakastimien, telttakatoksen ym. tilpehöörien kanssa. Emäntä esitti isännälle, että käytettävissä olleella lihavarastolla sortit pysyisivät järjestyksessä yhden ison pakastimen taktiikalla. Isäntä olisi varmuuden vuoksi ottanut ison ja keskikokoisen, mistä emäntä ehdottomasti kieltäytyi. Koska molemmat olimme hyvin sopuisia ja kompromissihakuisia lähdettiin matkaan kahdella keskikokoisella pakastimella. Isäntä tosin sai ihan itse sovitella korit ja laatikot autoon. Kyllä ne sinne mahtuivat. Markkinoiden jälkimmäistä päivää varten nostettiin sitten suosiolla toinen pakastin pois. 

Tässä on monta kertaa ollut yksi hampun puinnin hankalista paikoista. Puimurin perä suoltaa toisesta laidasta hamppuköyttä ja toisesta -eristepöperöä epäilyttävien äänitehosteiden kera niin, että silppurin on saanut kääntää pois käytöstä.  

Vielä yksi puimurikuva. Ei niitä taas n. 10 kuukauteen tule. Tai ainakin ne ovat jollain aasinsillalla varustettuja, jos esim. puolen vuoden päästä sellaisella sivua koristaa.