Pahnoilla pakkassäässä

Onkohan tämä nyt luontokuva vai kuva rakennetusta ympäristöstä? Kyltti on kuitenkin ilmeinen infrastruktuurin merkki.

Kesällä usein tulee todettua, että yhtä tai toista tehdään sitten silloin, kun maassa on metri lunta. No, puolikin riittää ja kaikkea tähän kategoriaan luokiteltua ei kyllä tänäkään talvena tehdä. Emäntä on hoitanut kiiruimpia alta pois eli käynyt lähes päivittäin hiihtämässä. Siihen tuo puolimetriä lunta on erityisen hyvä. Tietysti, jos tietäisi, että se puolimetriä on vielä maaliskuun lopussakin, niin ei olisi niin kiire. Viime "talvi" mielessä ei kuitenkaan jaksa pysyä asiasta ihan vakuuttuneena. Nyt ei kuitenkaan ole valittamista. Ala-asteen aikaiset talvilaulutkin osuvat kohdalleen.

Kyyttöhommissa pakkasella on kaksi selkeää työteknistä seurausta. Ensimmäinen seuraus on se, että juomaveden olomuotoa on tarkkailtava. Tavoite on, että se pysyy putkistot läpäisevänä eli ns. juoksevana vetenä. Jos vesi ottaa jossain putken pätkässä kiinteän muodon, juoksevaksi muuttuu sulatusvettä, lämpöpuhallinta tms. kuljettava karjanomistaja. Tätä pyritään omaksi ja lehmien mukavuudeksi kaikin keinoin välttämään. Esimerkiksi kävelemällä aamulla rauhallisesti kuumavesikanisterin kanssa hallille. Kaadetaan siis kuppiin lämmikettä hiukan ennakoivasti, jos on kova pakkanen. Tehokkaimmin auttaisi, jos eläimet olisivat janoisempia tai niitä olisi enemmän juoma-astiaa kohden, toisin sanoen ei olisi niin pitkiä taukoja, jolloin kenkään ei juo. Ummessa olevaa pientä kyyttöä ei voi juopoksi haukkua. Ammattitaitoinen moderni lypsylehmä (esim. 40 maitolitraa per päivä) olisikin sitten tässä lajissa ihan toista maata. 

Toinen seuraus on kuivikelajin vaihto. Riittävän kylmällä (alle -10 astetta) kosteus kohmettuu alustan pinnassa eikä se kaikki ole imeytymässä kuivikkeeseen. Tällöin pärjätään siis vähemmän imukykyisellä pehmusteella eli oljella. Leutona viime talvena koko kausi oli käytettävä turvetta, jonka imukyvyn kuvailuun voisi lainata sanoja jostain vaippamainoksesta. Kyseessä on kuitenkin luonnontuote eikä kemikaaliviritelmä niin kuin näissä moderneissa vauvan varusteissa taitaa olla. Turpeen hyvä puoli on myös se, että sitä kyllä aina jossain päin saadaan nostettua vaikkakin kosteana suvena vähemmän. Oljen saatavuus on kiinni lähinurkissa vallitsevista puintikauden säistä, joissa aika usein on Suomen ilmastossa paalaajan ja pahnan laadun kannalta toivomisen varaa. Kuivittajan kannalta huomionarvoista on myös se, että turvetta pöllytettäessä ei ilmaan pöllähdä homeita niin kuin nihkeänä paalatusta oljesta. Nyt vain pahasti näyttää siltä, että turpeen hinta tulevaisuudessa nousee enemmän kuin kuivikkeilla märehtivällä kyytöllä on maksukykyä.

Mitähän pojat tuijottavat? 360 asteen kamerakuvasta selviäisi, että intensiivinen töllötys kohdistuu talvimaisemaan. Tässä katsomon aitiossa on pehmustetut seisoma- ja makuupaikat. Päällysteiden kuosi on parhaimmillaan juuri talvimaiseman katselussa.

Metsäretki

Massiivikoivuinen 
kerrostalo, 
huomaa
terassikatokset 
alempana.

Perheviljelmämuodossa harjoitetun maa- ja metsätalouden hyviin puoliin kuuluu mahdollisuus romanttiseen iltapäiväkävelyyn töiden merkeissä. Esimerkiksi tänään isäntä ja emäntä reippailivat yhdessä metsäpalstalla pitäjän toisella laidalla. Osalla kyseistä kappaletta on ollut määräaikainen suojelusopimus. Se on nyt katkolla ja pitäisi ratkaista jatko. Määräaikaisia sopimuksia ei enää tehdä. Vaihtoehdot ovat metsätalouskäyttö ja pysyvä suojelu, josta saa korvauksen. Kappaleella on eräitä metsätaloudellisia haasteita, joiden vuoksi suojelusopimus on harkinnanarvoinen vaihtoehto. Korvaustarjous on saatu ja nyt pohditaan, onko se hintansa väärtti. Pysyvyys vähän arveluttaa. Esimerkiksi 50 vuotta kuulostaisi paljon houkuttelevammalta. 

Lunta oli tullut, eikä metsäautotiellä ole talvikunnossapitoa. Varauduttiin siis pakkaamalla mummon ja ukin autoon pari lapiota ja lähdettiin matkaan. Päädyttiin parkkeeraamaan metsäautotien päähän ja kävelemään loppumatka. Emäntä mietti ääneen, kannattaisiko lapioida ensin ja parkkeerata vasta sitten. Hetken päästä tiesimme, että olisi tosiaan kannattanut. Auton paikalla olevan lumen saisi nimittäin ergonomisemmin syrjään, kun auto on toisessa kohdassa. Lisäksi todettiin, että kaksi lapiota oli juuri oikea määrä romanttiselle kahdenkeskiselle retkelle.  Pakettiauton sijasta oli otettu mummon ja ukin auto, koska siinä on yksi traktorimainen ominaisuus. Oikeasta nappulasta painamalla saa nelivedon päälle. Tosin olen kuullut, että merkintä 4x4 tarkoittaa sitä, että kyseisellä ajoneuvoilla pääsee 16 metriä pitemmälle jumiin. Väite vaikuttaa uskottavalta.

Tässä vaiheessa parkkeerauksen ja lapioinnin optimaalinen
järjestys oli selvinnyt kyynärpään kautta. 

Romantiikasta tingittiin sen verran, ettei kuljettu käsi kädessä. Kyseinen laji olisi ollut lumiolosuhteista ja kivisyydestä johtuen teknisesti selvästi haastavampi. Mentiin siis perätoukuria ja isäntä yritti muistaa, että perässä tullaan vähän lyhyemmillä kintuilla. Miesmuisti ja emännän kunto olivat sen verran hyvät, että vaikeuksia pysyä lähietäisyydellä ei ollut eli ikävä ei päässyt parituntisen aikana yllättämään. 

Koulun jumppatunnilla on joskus 
tehty virkistävää verryttelyä 
nimeltä polvennostojuoksu. 
Tämänpäiväisessä päiväkävelyssä 
oli jotain samaa. Isäntä ystävällisesti 
pidempine koipineen meni edellä.

Tunnettua sanontaa mukaillen: 
eteenpäin kuin emäntä lumessa. 
Saappaansuuremmit olisi tietysti 
voinut muistaa kiristää heti 
autolta lähtiessä.

Metsänarvioimiseen olisi 

sopinut paremmin vähälumisempi vuodenaika, mutta asia sattui olemaan ajankohtainen nyt ja kaiken lisäksi vähälumisempaan aikaan on yleensä muitakin kiireitä. 

Lumisen ajan kiireistä säännöllisin on ehkä veroilmoituksen laatiminen ja sekin tuli tänään aamupäivällä lähetettyä eteenpäin. Emännän ollessa pieni helmikuun viimeinen päivä, jolloin maatalouden veroilmoitukset piti palauttaa, merkitsi avolavapakettiautojen kokoontumisajoja paikallisessa cityssä verotoimiston tykönä. Nykyään avolavat ovat antaneet tilaa koppipakettiautoille ja niiden käyttö veroilmoituksen perille toimittamiseen lienee olematonta. Bitit vaan lentoon, vaikka juuri luin, että Suomessa on EU:n maaseutualueista heikoimmat tietoliikenneyhteydet. Oikeasti nopea laajakaista on vain yhdeksällä prosentilla. No, numerot eivät vie paljon kaistaa. Verottaja saa kyllä osansa. 

Paikoin oli vähän kivistä. Jääkaudella lienee tähänkin osuutta.

 

Jee, lunta

Viime viikolla raikas talvisää oli välillä erittäin lunta
tulvillaan. Tämä realisoitui täällä pulkkailulumikasan lisäksi
sähkökatkona. Virta oli hävinnyt vakiosyöveriin eli puron
varteen. Tällä kertaa sähkömiehillä oli tavallista Helvetin
keikkaa helpompi nakki - ainoastaan lanka oli pompannut
irti eristäjästä, muttei ollut poikki eikä linjoille ollut
kertynyt puutavaraa. Tarvikkeet tietysti piti raahata
kinosten läpi, mutta hyttysistä ei ollut riesaa.

Edellisellä viikolla lumitilanne korjautui talvisemmaksi kertaheitolla. Ei ihan niin talviseksi kuin etelärannikolla, mutta varsin maisemalliseksi kuitenkin. Pahimmalle pyrypäivälle olisi ollut tarjolla etelän ReKo-kierros. Aina välillä tulee kierrosten suhteen todettua, että olisi kannattanut osallistua ennemmin tuolloin kuin tällöin. Nyt oli päädytty pitämään vielä ReKojen suhteen joululomaa. Tätä lomailua (lomasuunnitelma sisälsi mm. veroilmoituksen tekoa) voi pitää todella rentouttavana verrattuna vaihtoehtoon ajella ilmassa leijuvien jalkarättiparvien seassa paikkoihin, joihin lumi ei mahdu tai joita ei ole ehditty auraamaan. Lumi-/sohjolapiota on Helsingin ReKoissa kyllä joskus tarvittu ja jollain reissulla kaivattiin soraämpäriäkin, joka juuri sillä kertaa sattui olemaan kotona. 

Oksille kertyvä lumi haittasi sähkön kulkua ja täälläkin pimeni. Valot hävisivät juuri siinä vaiheessa, kun emännän piti siirtyä muista hommista jatkamaan kuittien naputtelemista kirjanpitoon. Kirjanpito-ohjelma on "isolla tietokoneella", joten siitä että läppärin akku oli ladattu ei ollut apua. Oma sähkö kytkettiin päälle, mutta se ei ollut tietokoneen käyttöön riittävän laadukasta. Koneen ja seinäsähkön välissä on mötikkä, jonka pitäisi tähänkin auttaa, mutta siinä on ilmeisesti joku vika. Olipa kumminkin riittävän pätevä tekosyy siirtää kuittisulkeisia eteenpäin ja istua keinutuoliin neulomaan. Korjausoperaatio oli tavallista yksinkertaisempi, joten puseron hihaa ei tullut kovin monta senttiä ja niitten kuittien pariinkin pääsi vielä samana iltana.

Tämänkertainen sähköntekokone. Tässä hommassa ei
lumiketjujen puute haitannut, eikä
tuulilasinpyyhkijöillekään ollut pyrystä huolimatta käyttöä.

Kirjanpito on nyt valmis. Verottajalle lähettämisen tekniikan mieliinpalauttelu puuttuu vielä. Tositteitten määrässä tuli uusi vuosiennätys; sen verran edellisvuotta suositumpi vihannesmaan itsepalvelu on ollut. Kiitoksia vaan siitä kaikille asiakkaille. Tervetuloa taas vihreämpään vuodenaikaan, sillä uusia taimia on jo varattu ja siemenkauppiaitten valikoimia selattu moneen kertaan. 

Lumikasan kokoon puskemiseksi on tarvittu traktoria ja lumiauraa, mutta sen muodon muuttamiseen riittää lihasvoima, pari lapiota ja innokas asenne.

Oravan olot

Aurinko laskee lounaaseen ja sitä me tässä kurkitaan.

Viime päivinä on ilahduttanut vallitseva vuodenaika - ennen kaikkea sen kurattomuus-niminen ominaisuus. Useana vuonna on suunniteltu joulukorttikuvien ottamista lumisista lehmistä, mutta aina suunnitelma on jäänyt kiiruumpien askareitten jalkoihin tai sitten unohtunut ja sitten viime talvi ei tarjonnut edes meteorologisia mahdollisuuksia moiseen. Lopuksi pitäisi vielä muistaa teettää ne kortit ennen postituksen takarajaa, joten tavanomaisilla tonttu-/kynttilä/-joulukuusikorteilla on vielä kaikki mahdollisuudet, vaikka kuvausolosuhteet näyttäisivät nyt jonkin aikaa pitävän. Lapsityövoiman motivoiminen korttien tekoon ei enää viime vuosina ole onnistunut.

Isäntä painui Helvettiin tässä jokunen päivä sitten - traktorilla.
Rotkoon on tulossa "liito-oravahakkuu" ja tarkoitus oli tallata
lunta niin, että maa alta routaantuisi ja koneista jäisi
vähemmän jälkiä.

Pakkasta odoteltiin myös teknisistä eikä pelkästään viihtyvyyssyistä. Lehmien laiduntamaan rotkoon on tulossa "liito-oravahakkuu". Liito-orava tarvitsee suojaavia kuusia, ruokaa tarjoavia lehtipuita ja pesäkolon paikkoja. Viime mainituiksi käy lahopuu tai sitten pöntöt, jos lahoa ei ole. Lehtipuita ja tuuheita kuusia järjestyisi kyllä, mutta metsänomistajan motivaatio ripustella oravayksiöitä voi olla aika heikko, jos tarkoitetun asukkaan ilmestymisen jälkeen mahdollisuudet metsän hyödyntämiseen kielletään. 

Mitä jätetään, mitä pois? Puille on käyty solmimassa
keltaisia ja sinisiä kaulaliinoja merkiksi. 

Kuusien suojaavuusominaisuudet lakkaavat niiden kasvaessa, koska alemmat oksat karsiutuvat valon puutteessa metsän ollessa tiheä. Sama varjostus vie tilan lehtipuilta. Eli liito-oravan tuomat hakkuurajoitukset käytännössä voivat viedä kurren selviytymismahdollisuudet. Rotkoon on nyt koemielessä saatu lupa Metsäkeskuksen suunnittelemalle hakkuulle, jossa tarkoitus on pysäyttää oravan olosuhteitten katoaminen. Katsotaan, kostuuko metsänomistaja tästä muuta kuin maisemaseikkoja. Alueella jyllää maannousemasieni siinä määrin, että laatupuuta sieltä ei enää saa. Viisi tai kymmenen vuotta sitten hyötykäyttökelpoista puuta olisi ollut enemmän ja kuusetkin pidemmältä vihreitä.

Maastoutuneessa maatalouskonesäilyttämössä vallitsee sininen hetki.

Lämmin joulu

Jouluoljet pojille, eturivissä Sämpylä, Säe, Saukki ja Runsas. Eivät pahnat tällä säällä yhtä kuivana pidä kuin alta pilkottava turve, mutta ajoittainen korsilisäys on eduksi pohjan rakenteelle ja palamiselle. Pari päivää myöhemmin vaaleasta sisustuksesta ei päässyt enää näköhavaintoja tekemään. Sen verran hyvin olivat pojat lakanansa myllänneet.

Hakekuljettimen vaihteen öljyn liikkuminen 
kuvan mukaiseen asentoon pysäytti hakkeen 
liikkeen liekkien kitaan, mikä taas lopetti 
lämpimän veden liikkeen pattereihin. Tämä 
puolestaan lisäsi asukkaiden liikettä 
halko-/klapikatoksen ja uunien/puuhellan 
välillä. 

Hyvää joulua toivotettiin monesta suunnasta ja hyvä se olikin. Sekä lanttu- että maksalaatikkoa oli riittävästi ja piparkakut alkavat kuusessa roikkuvia lukuun ottamatta olla loppu. Maksalaatikon raaka-aineitten suhteen on monena vuonna ollut tiukkaa. Maksatilausten kirjanpito useista auki olevista reko-ilmoituksista - varsinkin, jos teuraasta saatavien pakettien lukumäärä ei ole vielä tiedossa - on tarkkaa puuhaa. Viime vuonna pakettien jemmaus omaan käyttöön onnistui kyllä. Tosin kun joku juuri ennen joulua kysyi, vieläkö maksaa olisi, emäntä heltyi myymään viimeisen maksapalan, kun ukki oli samana päivänä saanut kaadettua peuran. Hyvä maksaloora siitäkin tuli. 

Joulun alla kierrettiin ReKoissa.  Knehtilän markkinat jäivät vakiintuneessa muodossaan vallitsevan virustilanteen armoille. Meille tämä tarkoitti käytännössä hiukan pidempiä aamu-unia yhtenä viikonloppuna (ei haitannut) sekä suhteellisesti suurempaa määrää paisteja pakastimessa (toivottavasti joku lanseeraa esim. Runeberginpäivä-paistit). Joulunalus tuntuu olevan paistien sesonki, ainakin jos niitä kauppaa markkinoilla maistiaisten ja reseptin kera. Isäntä oli onnistunut järjestämään itselleen kokouksen viimeiseksi ReKo-kerraksi, mutta vanha isäntä, alias ukki, lähti ystävällisesti emännän kaveriksi reissuun. Jäiköhän ero joltakulta huomaamatta? Hämärässä ja nykymuodin mukaisen roiskesuojan takaa ei parran harmausaste erotu kovin hyvin. 

Lämpökeskuksen taipumuksiin on kuulunut kunnostautua remontin tarpeilla juhlapyhien aattona tai jos on muuten kiirettä tai kylmää tiedossa. Nytkin yhdellä ReKo-reissuista ukki soitti, että lämmityksessä on jokin isompi häikkä. Kotiin tultua isäntä kävi tilannetta paremmin tarkistamassa, kun emäntä jäi tyhjentämään autoa. Varaosaa tarvittiin.  Ensin sitä odoteltiin ja sitten varrottiin ReKo-kiireitten hellittämistä, ennen kuin päästiin korjaamaan. Nykyaikaisena talvena 

Ihan kaikkea hamppua ei tänä vuonna myydä puolen kilon 
pusseissa. Näissä lastausta odottavissa pussukoissa taitaisi 
puoli tonnia olla oikeampi suuruusluokka. Siemenet lähtivät 
Transfarmin jalostettavaksi. (Sala)kuljetusauton tekstejä 
voi pitää hämäävinä.

näin voitiin tehdä, ankarien pakkasten vallitessa olisi todennäköisesti ajettu itse muutamia satoja kilometrejä varaosan perässä. Remontti onnistui muuten hyvin, mutta ikkunattoman pannuhuoneen pohjalla maan pinnan alapuolella olisi joulukuun puolivälin jälkeen tarvinnut aurinkorasvaa. Isäntä käräytti nimittäin naamansa hitsatessa. Vallitsevissa oloissa kukaan ei kuitenkaan epäillyt etelänmatkasta. Remontin ja ReKojen lisäksi jossain välissä säkitettiin ja lastattiin syksyn hamppusatoa. Kotiinkin jätettiin myytävää, mutta hieman pienemmässä pakkauskoossa. 




 

Makea traktoripäivitys

 

Riittävän tarkat terveiset

Ihan kaikkialle eivät fysiikan lait salli motolla mennä. Sen tähden jyrkimmissä kohdissa puita kaadettiin metsurityönä. Suurenna kuvaa, jos oranssi hahmo kuvan keskellä ei meinaa erottua. Rajatummasta kuvasta metsuri olisi tietysti näkynyt paremmin, mutta kohdan jyrkkyys ei olisi ilmennyt yhtä hyvin.

Kone kaataa ylhäältä, mihin ulottuu ja jyrkemmässä kohdassa 
tasapainoilun hoitavat mies ja moottorisaha. Kuusikossa
koneuralle, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, olisi
odotettavissa lähivuosina suppilovahveroiden
kokoontumisajot - männikössä saataneen muita sieniä. 
Sopivat sateet tietysti tarvitaan.

Nuorimmainen on tykästynyt koneisiin. Erityisesti metsäkoneissa on sitä jotain. Tässä hiljattain emäntä 

palasi lenkiltä ja kiinnostuksen kohteet tietäen mainitsi nuorimmalle, että matkan varrella oli tullut nähtyä kaksi metsäkonetta. Maininta herätti odotettua kiinnostusta ja seuraavaksi piti kertoa minkä merkkisiä. Tähänkin emäntä oli varautunut. Keltaisia olivat kumpikin, joten ilmeisiä Suomen vientiteollisuuden eturivin edustajia eli Ponsseja. No, sitten olisi pitänyt tietää vielä mallikin. Tässä kohdassa täytyi käyttää alibina työmaahan pidettävää riittävää turvaväliä, kun moinen 

Vähän ovat koivut jääneet pitkään kantoon. Männyt jätetään 
kasvamaan ja "kannot" tuottavat lahoa lehtipuuta ja sitä myötä 
laajentavat pienöttiäis- ja tinttikirjoa. Alue on tarkoitus vielä 
aidata, jolloin öttiäisvalikoima päästään kruunaamaan 
lantakasojen asukeilla. Emännän silmiin osui taannoin divarin 
hyllyssä teos nimeltä Suomen lantakuoriaiset - ilmiselvä 
syntymäpäivälahja isännälle. Tosin en muista, oliko silloin 
syntymäpäivä lähelläkään tai edes joulu. Isäntä ei onneksi 
ole turhan tarkka. Ja jos sopiva osuu kohdalle, emäntä 
hankkii kyllä itselleenkin syntymäpäivälahjan kalenterista 
riippumatta. Tästä huolimatta viime vuosina on 
useimmiten joutunut selviämään syntymäpäivästä lahjoitta.

oleellisuus oli jäänyt havainnoimatta. Seuraavalla lenkillä samalla suunnalla, kumpikin kone oli onneksi vielä paikalla mutta tauolla, joten kierroksen jälkeen pääsi tarkentamaan, että kyseessä olivat 

Scorpion ja Beaver. 

Kuluvalla viikolla koneiloa tuli taas omiinkin nurkkiin. Harjussa olevan supan laidalle oli metsäkeskus suunnitellut lehdonhoitohakkuun. Kohteesta ei ensimmäiseksi tule mieleen lehto; pääpuulaji on nimittäin mänty. Kyseessä on metsätyyppi nimeltä kuiva lehto. Sen tyypillinen esiintymispaikka on harjunlaita, jossa maalaji on melko hienojakoinen. Lehdon kohteesta tekevät juuri maaperä ja lajisto. Lajisto tosin katoaisi, jos rinne saisi omin nokkinensa kasvattaa itsensä umpeen. Nyt puista poistettiin noin 40 %. Rinteen suunta on aurinkoon, joten valoisampiin kohtiin on odotettavissa paahderinteen lajeille itämispaikkoja nyt, kun koneen ketjut ovat paikoin rouhaisseet pintaan itämisalustaa.

Lehtotyömaalle tullut moto oli John Deere, ajokone taas Ponsse. Jälkimmäisen merkin huomattava etu ensin mainittuun verrattuna on tuotejäljennöksissä. Talon legovalikoimassa kun on runsaasti keltaisia, muttei juuri ollenkaan vihreitä palikoita. 

Ajokone saapui aamun pimeässä. Ennen seitsemää herännyt konefani oli tämän kyllä huoneensa ikkunasta noteerannut, mutta katsomaan ehti vasta iltapäivähämyssä koulupäivän jälkeen.