Puintisateita

Näitten kimppuun ei käydä tässä maailman kolkassa leikkuupuimurilla. Kattila ja joittenkin makuun myös tilkka voisulaa on havaittu tarkoituksenmukaiseksi käsittelyksi.

Tuleentuneita herneenpalkoja puimurin tuulilasin läpi
kuvattuna. Kyllähän näitä paikoin oli ihan mukavastikin,
mutta paikoin oli sitten vähemmän mukavasti esimerkiksi
ohdaketta.

Viime jaksossa - josta on vähän päässyt aikaa vierähtämään - oli lopultakin päästy kylvämään varmoja  sateita odotellutta rypsiä. Sateet ovat sen jälkeen olleet turhankin varmoja ja rypsi on odotusten mukaisesti taimella. Kylvösateitten vaihteluksi odotellaan nyt puintipoutia. Korjuu päästiin kyllä aloittamaan. Ensimmäisenä jonossa olleen herneen sato ei ollut erityisen hyvä, mutta seuraavana aloitettuun härkäpapuun verrattuna suorastaan mainio. Papua tuli ensimmäiseltä lohkolta sen verran, että ensi vuonnakin päästään kylvämään - jonkin verran enemmän kuin sitä kylvettiin. Ei ole kuivan vuoden kasvi. Onneksi on edellisvuotista varastoa. 

Pyörä pois. Ei kuulemma pitänyt olla "millään kiinni", mutta oli silti tiukassa. Pyörän irrotuksen jälkeen päästiin selvittämään vian laatua ja arpomaan tilattavat varaosat. Arvonnassa oli onnea sen verran, että puimuri on taas kunnossa, mutta pouta ehti mennä ohi.

Kansanpaljoutta papukärryn laidalla. Luteita on tänä vuonna
ollut yllin kyllin kasvimaallakin. Esimerkiksi sellerit ovat
aika surullisen näköisiä. Syylliseksi epäiltyjen listalla ovat
luteiden lisäksi kaskaat.

Härkäpavun puintia aloiteltiin hyvän sään aikana. Ensimmäinen lohko tuli valmiiksi ja siirryttiin toiselle. Hyvän sään vielä vallitessa alkoi vasemman etupyörän liepeiltä kuulua epäilyttäviä ääniä. Epäilyttävyyden taso nousi päiste päisteeltä ja saavutti valitettavan pian tason, jota maatalousteknologisesti säädetty sävelkorva ei enää sietänyt. Valitettavaa oli erityisesti se, että mainitulle tasolle päästiin jo ennen sateen alkamista. Pyörän irrotusloitsujen lausuminen ja varaosakatalogin selaaminen olisivat sujuneet hyvin sadepilven allakin. Nyt niihin jouduttiin käyttämään poutatunteja. Pavun puinti on siis vielä kesken ja hamput odottelevat valmistumista. 

Kasvimaalta varastoon on kerätty vasta valkosipuleita, mutta homma on vielä kesken. Sekin pitäisi tietysti mieluummin tehdä poudan jälkeen, mutta poudan puutteessa toimitaan sateiden välissä. Sääennusteen perusteella alkavan viikon päätyö on kuitenkin puintien sijasta ensi lauantain avoimien ovien valmistelu. Eivät ne tarvittavat lippuset ja lappuset edelleenkään ole pinossa vartoamassa esille laittoa.  

Rypsi näyttää tältä. Ei toivottua viherrystäkin on runsaasti, kuten kuvasta näkyy, mutta rypsi on saanut toivotun etumatkan. Isännän kengän kärjet eivät uhkaa rypsin kasvua, vaan poistuvat paikalta lihasvoimalla.

  
 

Kylvökeliä

Juolavehnän juuret ja ne kastemadot, jotka eivät ole painuneet syvyyksiin, saavat kyytiä.

Viime numerossa arvailtiin, päästäänkö rypsiä kylvämään vai kuivuuko homma kokoon. Arvoitus on nyt ratkennut ja on siirrytty arvailemaan, kuinkas sitten kävikään. Sääennusteet eivät olleet todennäköisyysprosenttien puolesta kovin vakuuttavia, joten kylvää uskalsi ainoastaan varman sateen alle, eli viime tingassa. Rikantorjuntamuokkauksille kuiva sää oli eduksi. Pinnalle pöllähtänyt katkennut juuri kuivahtaa kuoliaaksi eikä juurru uudestaan, kuten kosteammissa oloissa voi käydä, jos muokkaamaan on kuitenkin päästy. 

Tunnista kone pölypilven takaa. Yleensä kynnettäessä
ovat olosuhteet vähän toisenlaiset.

Yleensä rypsit on kylvetty tehokkaalla pikamenetelmällä: rikkakurituksen jälkeen kyntö ja sen päälle ajelu rikkaäkeellä piensiemenkylvölaite aktivoituna. Nyt ei kuivuuden takia uskallettu olla näin tehokkaita, vaan kynnön jälkeen jyristeltiin ensin lautasmuokkaimella ja sitten ihan oikealla kylvökoneella, jonka peräjyrät toivottavasti varmistivat siementen pysymistä riittävän kosteassa. Ylimääräisen ajokerran lisäksi tehokkuuseroa syntyy työleveyksistä: kylvökoneen neljä metriä rikkaäkeen kahtatoista vastaan. Ajomatkan lisäksi kolminkertaistui päistekäännösten määrä.

Optimaalisuusvajaitten olosuhteitten vuoksi kaikkea ei tehty yhteen putkeen, jos vaikka optimaalisuuden määrä lisääntyisi prosessin aikana. Ensimmäiset kylvettiin viime viikonloppuna ja loput tiistaina ja keskiviikkona. Keskiviikolle ei jäänyt enää paljoa ja ennusteet alkoivat ajankohdan lähestyessä olla yksimielisiä ja varmoja sateen saapumisesta kello 12. Ennustajat saivat isännänkin asiasta niin vakuuttuneeksi, että hän hylkäsi suunnitelmansa viettää tiistai-ilta traktorin kopissa emäntää ikävöiden sillä aikaa, kun ikävöity jakelee kyyttöpaketteja lapsityövoiman kanssa Helsingissä. Lähdettiin siis kolmen hengen voimalla reko-kierrokselle. Säännöllisiä elämäntapoja arvostava nuorukainenkin päätti osallistua, koska oli vielä kesäloma eikä seuraavana päivänä tarvinnut mennä aamulla kouluun. Helsingin kierrokselta paluu kun on vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen - vanhemmista nyt puhumattakaan. 

Yksi vaihe käytetystä tehokkuusrajoitteisesta menetelmästä. Aurojen ja kylvökoneen väliin tarjottiin kierros lautasmuokkaimella. Päivystävien lokkien määrän perusteella sekä kynnöksellä että muokatulla taisi matoja riittää.

Reissu sujui hyvin, kaikki eväätkin muistettiin, ja viimeisten paikkojen paketit saatiin ystävällismielisten kollegojen kyytiin, joten ei mennyt ihan niin myöhäiseksikään. Ilmeisesti meteorologien laskemaa aikaisemmin olivat levolle selvinneet myös tiistain sadepilvet, sillä keskiviikko valkeni - venahtanut poutajakso huomioiden - ilahduttavan synkkänä. Kylvämättömän alan puolesta synkkyys olisi voinut olla pari tuntia myöhemmässä. Taivaalla lekottelevat tummanpuhuvaiset eivät siis sitten koisineetkaan puoleen päivään asti, kuten oli luvattu, vaan heräsivät ropisemaan jo aamupäivästä siinä vaiheessa, kun lautasmuokkaus saatiin päätökseen. - Koko suven ollut poutaa ja sitten piti kylvää sillä ainoalla sateella. Vähän rupesi olemaan touhu limaista loppupäästä, mutta valmista tuli ja nyt ovat rypsit jo taimella. Naapurilla oli samanlaisia suunnitelmia ja hän tuli hakemaan lautasmuokkainta, kun se meiltä vapautui. Juuri ehtivät lautaset pysähtyä. 

Poutia pidelly

Avoimien ovien päivässä esillä ollut puimuri jätettiin sateen
toivossa ulos luukut auki, mutta teho ei ollut toivottu.
Olisi varmaan pitänyt ajaa pihalle myös kylvökone.

Maanviljelyssä useimmat hommat tapahtuvat - satoi tai paistoi. Mainitut tekijät tosin vaikuttavat niitten useimpien hommien ajoitukseen ja siihen, kuinka mukavasti ne toteutuvat. 

Keväällä sade haittasi rikan torjuntaa, kun märkiä peltoja ei päässyt rikkaäestämään. Nyt niillä on paikoin ylimääräistä biodiversiteettiä. Sateista päästyä on vallinnut pouta ja paahde. Heinänkorjuuaikaan ei ollut valittamista, sen kun hikoili vaan. Paketoinnin päätyttyä olisi kaivattu sitä laariin tulevaa sadetta laitumia ja papuja kasvattamaan. Haihduntaa on nyt ollut sen verran paljon, että se on laareista pois päin.

Herne näyttää toistaiseksi hyvältä.
Herneen kärhet, joilla kasvit takertuvat
toisiinsa, tai kotipuutarhassa tukilankoihin,
näkyvät hyvin. Kärhien ansiosta rentovartinen
kasvi pysyy paremmin pystyssä. Takertuminen
on kuulemma silloin riittävää, jos kasvusto lohkon
toisella laidalla tuljuu, kun viereistään
kasvia heiluttelee.

Yksi kuuro oli luvassa avoimien ovien päivän aamuksi. Ajoitusta ei olisi voinut luokitella optimaaliseksi, sillä viime tingan valmistelujen määrää se olisi kasvattanut. No, tämä sateentekokeino kuivui valitettavasti kokoon, viime tinkaa oli vakiomäärä ja avoimet maatilat vietettiin helteisen poutasään vallitessa. Näytteillä olleen puimurin talliin ajoa ei kuitenkaan kiirehditty. Puintiaikaan sade näet tuppaa yllättämään, kun puimuri on illalla jätetty pellon laitaan odottamaan kasteen häipymistä seuraavana aamuna. Vajaan puolentoista viikon jälkeen keinoa alettiin epäillä tehottomaksi ja Sampo päästettiin eilen katon alle. Tämänpäiväistenkin pilvien epäiltiin haihtuvan ylöspäin tai jotain. Äsken kävi kuitenkin valtuutettu sademittarinlukija raportoimassa viiden millin lukeman. Ja nyt paistaa taas aurinko.

Saamiemme agronomisten tietojen mukaan herne kestää poutaa paremmin kuin härkäpapu. Tämänvuotisista kasvustoista syntyvä vaikutelma on teorian mukainen. Yltiöpoudanaroilla lohkoilla ei kumpaakaan tosin ole. Jonkinlaiseksi kuivien vuosien satovakuutukseksi luokiteltava tekijä - suopellot - taas puuttuu talon lohkovalikoimasta. Näillä mennään. Takavuosina useille pelloille levitetty puukuitu ei ainakaan haitaksi ole ollut, vaan kevään sateista toivottavasti riitti pidempään kasvien käyttöön.

Nyt sadetta kaivattaisiin myös ensi vuoden laariin. Rypsin kylvöaika alkaa olla meneillään, mutta liian kuivaan maahan ei kannata kylvää. Kuivassa itävät vain rikkakasvit ja homman juju taas on, se että rypsikasvusto ehtii edelle ja tukahduttaa rikat alleen. Tämäkin on tullut käytännössä testattua ja uskotaan jo. Ensi kevään kylvöissä voikin olla pohtimista, jos rypsin kylvölle ei nyt tule olosuhteita. EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen on luomuun tyrkyllä ehto, joka käytännössä edellyttää korkeahkon minimimäärän muuta kuin nurmea - riippumatta siitä, onko hommassa mitään taloudellista tai biologistakaan järkeä.

Avoimia ovia tulossa

Kylttiin saatiin viikonlopuksi lisäosa. Valkoisen teipin ja mustan maalin avulla kyseisen painotuotteen käyttöaikaa pystynee laajentamaan ensi vuoteenkin.

Kesä on lämmön puolesta edellä. Johtunee siitä, että talonväki tuntee olevansa jäljessä. Ensimmäiseen avoimien ovien päivään on enää kuusi yötä ja valmistelujen pääosa tuntuu vielä tekemättömältä. Tehokas viikko tulossa, mutta näin se on tainnut olla aikaisemminkin. Aika on vain kullannut muistot. Lapsityövoimakin on osin muuttunut täysi-ikäistyövoimaksi, mikä heikentää kyseisen resurssin hyödynnettävyyttä. Vastaavasti tietysti nuoremmasta päästä hevosvoimia tai ainakin tehoja on tullut lisää. Tai antitehot ovat vähentyneet. Vielä jokunen vuosi sitten kyseisen resurssin matalin osa nimittäin hidasti valmisteluja. Pelättiin esimerkiksi, että puffetin astiat tulevat pöydiltä alas, kun joku ottaa hiukan tukea pöytäliinasta pöydälle kurkistaessaan. Niitä astioita ei siis laitettu edellisenä päivänä valmiiksi. Tällä hetkellä kyseinen kaveri selvinnee muffinssien laadun tarkkailun lisäksi kunnialla muun muassa koneitten esittelemisestä. Kiitollisuudella voidaan lisäksi todeta, että eläkeläistyövoiman suhteen tilanne on ollut vakaa.

Viime vuonna käytettynä puolikkaana hankittu jyrsin
ensimmäisillä kesäajoilla. Nurmi pitäisi saada loppumaan,
rikkakasvit kuolemaan ja sitten rypsiä kasvamaan. Matoja
lienee pöyhäisty esille, koska lokit tuskin lehahtivat paikalle
vain työn jälkeä arvioimaan. Kuski saa olla tarkkana, sillä
päällekkäisajossa koneen reuna alkaa kerätä mössöä eteensä.
Modernina nykyaikana tarkkuudessa auttaa satelliittiohjaus.
Ratin ja penkin välissä on kuitenkin pysyttävä hereillä, sillä
paikalliset tekokuut eivät osaa käännättää päisteessä.

Heinähommien jälkeen ei heti päästy avoimet ovet -osastolle, sillä rehunteon jälkeen nurmilohkot ovat tarvinneet lisää kasvuvoimaa (=lantaa suom. huom.). Ajankohta on levitykselle hyvä, koska tässä vaiheessa kesää pelto yleensä kantaa hyvin ja uusi kasvusto pääsee ravinteet hyödyntämään. Liete levisi osin urakoitsijan voimin ja sen jälkeen osaa lohkoista ryhdyttiin "rouhimaan". Viime vuonna tarkoitukseen hankitun kaluston kesätyötehoa päästään nyt ensimmäistä kertaa testaamaan. Homma ei ole järin nopeaa, sillä työleveys ei päätä huimaa. Paljon huimaavampi on pyörre vetotraktorin polttoainetankissa. Minkä luomu glyfosaatissa säästää, tulee kyllä täysimääräisenä polttoöljynä vastaan.

Nurmen kasvu pitäisi siis saada loppumaan ennen kuin uutta kasvia kylvetään. Hikevällä maalla tämä on luomuviljeltynä hieman haastavaa, varsinkin jos kosteutta on taivaalta tyrkyllä. Heinäkuussa usein on. Varsinaisten nurmikasvien lisäksi oleellista olisi saada loppumaan myös esimerkiksi ohdakkeen, juolavehnän ja hierakan kasvu. Loppuminen on mekaanisilla menetelmillä liioittelua, mutta merkittävään vähenemiseenkin ollaan tyytyväisiä. Merkittävä väheneminen on se, että rypsi pysyy  "oheiskasvien" edellä - sekä nyt syksyllä kylvön jälkeen ja erityisesti reilun vuoden päästä puimurin ilmestyessä halmetta haukkailemaan.

Näitten isompien kasvien möyrimisestä päästyä siirrytään ehostamaan kasvimaata. Lauantaina se toivottavasti miellyttää enemmän omaa ja yleisön silmää. Penkeissä tilanne on hallinnassa, mutta penkkien välissä ylenee jauhosavikka. Ilmestys ei viime viikkojen kasvuvauhdissa ole ollut varsinkaan verkkojen alla asiakkaita kutsuva. Välikäytävien estetiikalle ja kulkukelpoisuudelle on kuitenkin tarjolla toimivaksi havaittu ukki ja ruohonleikkuri -niminen ratkaisu. Penkkien väli onkin mitoitettu työteknisesti ruohonleikkurin mukaan. Ne leikkurin kitaa väistävät kohdat hoidetaan sitten agronomin asiantuntemuksella bioenergian turvin korkeimman omakätisesti.

Huh hellettä!

Isäntä yrittää niittokoneen kanssa oikealta ohi. Kuvaamisesta huolimatta ohitus onnistui ilman osumia.

Kesäkuussa aina koetetaan veikata oikeaa rehuntekoajankohtaa. Liian aikaisin ei voi tehdä, koska silloin rehu on kyyttömamman tarpeisiin liian sulavaa. Liian myöhäänkään ei voi tehdä, koska silloin osa pellossa olevista rikkakasveista pääsee tekemään siemeniä. Toisaalta sen verran aikaisessa pitäisi olla, että osa rehulohkoista ehtii kasvattamaan uutta kortta loppukesän laidunnustarpeisiin. Kasvu on alkukesästä nopeampaa,  joten "tasaisen vauhdin taktiikalla" ei voi kesää viedä läpi. Sitten pitäisi vielä olla muut mahdollisesti kiireellisemmät hommat tehtynä, koneitten ja tekijöitten joutaa. Suotuisat sääennusteetkin - sateitten pysyminen pilvessä ja niitten pilvien pysyminen pois varjostamasta heinäpeltoja - on myös oleellinen edellytys. 

Tämä Sandels oli päätynyt kaikkensa antaneena lepäilemään
pehmeille heinänkorsille. Yllättävän pieneltä tieltä oli
sotamarsalkka poikennut.

Tänä vuonna oikea ajankohta päätettiin alkaneeksi viime viikon tiistain reko-kierroksen jälkeen, eli keskiviikkona niittokone ampaisi Kärkölän tien yli "Tynnyripeltoon". Pöyhijä tuli perässä, kunhan emäntä oli saanut ensin leivät uunista. Torstaina niitettiin lisää ja pöyhinnän lomassa käytiin Lahden rekossa.  Lähtö heinäpellolta oli sen verran nopea, että perillä havaittu "jotain unohtui" ei ollut varsinainen yllätys. Pankkikorttikone oli tiistain jäljiltä sievästi johdon päässä latautumassa kotona. Varajärjestelmä ei kuitenkaan pettänyt ja emäntä jakeli pienille lapuille printattua tilinumeroa rahattomille.

Fiatin penkin säätö on joskus 90-luvulla jämähtänyt ukin
mittojen mukaiseen sijaintiin, mistä seuraa lyhyemmälle
kansanosalle - esimerkiksi emännälle - pieniä ergonomisia
puutteita. Erityisen epäergonomista oli kuitenkin istua penkin
takana ikkunalaudalla vielä lyhyemmän kansanosan ollessa ratissa.

Korsien kuivumiselle ovat eduksi pouta, aurinko ja tuuli. Kaikkia näitä oli tarjolla ja ensin mainittua vielä yhtäjaksoisesti. Laatutappioita tai ylimääräistä pöyhimistarvetta ei siten taivas tarjonnut. Korsien lisäksi aurinko ja lämpö kuivattavat konekuskeja. Uudempien traktoreiden kopeissa on kyllä ilmastointi (joka usein myös toimii) ja tilaa kylmälaukulle, joten nestetasapainon ylläpitämiseen on hyvät edellytykset. Aitoa 1980-luvun vintagea edustavien koneitten kopeissa lämpö jyllää 30 asteen helteessä vapaammin. Osa juomakanistereista on myös parempi viedä puun juurelle odottamaan, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. No, lämmin ei sanonnan mukaan luita riko, joten onpahan tullut muutama päivä lämmiteltyä.

Paalaaminen aloitettiin lauantaina ja maanantai-iltana homma oli jo pitkällä voiton puolella, suorastaan vaarassa tulla valmiiksi. Satoa kertyi odotettua enemmän ja valmistumista oli siksi uhannut paalien sidontaverkon loppuminen. Pelastus löytyi kuitenkin naapurista, jossa verkkoa oli jäljellä. Seuraava vastoinkäyminen oli tuubikäärijän rengasrikko, joka keskeytti korsien paketoimisen - kaikille paaleille ei ollut sijaa majatalossa tai siis katon alla, joten suurin osa piti tuubittaa. Tämäkään harmi ei muuttunut kohtalokkaaksi, sillä lupaillut ukkoskuurot menivät pohjoisesta ohi. Varapyörä saatiin tiistaiaamuna ja paketointi päätettiin onnellisesti. Juhannus päätettiin käyttää pääosin elpymiseen.

Pinoon järjesty!

 

 

Uutta majoitus- ja ravitsemustilaa

Sonnit päästettiin tänään uudelle laitumelle. Pitäisiköhän sitä syödä vai puhallella voikukan hahtuvia? Talonväki suosittelee keskittymistä ensin mainittuun.

Ollut olevinaan tekemistä. Kasvimaalle on istutettu lisää taimia, perinnebiotoopista on kitketty hierakoita ja uutta aitaakin on tehty. Kirjalliset työt ovat jääneet vähemmälle. Nettisepustusten hiljaiselon lisäksi kirjanpidon kuittimappi on jämähtänyt hiukan koleampaan vuodenaikaan. Siinä ei tosin ole mitään uutta edellisiin vuosiin verrattuna.

Näkymä aitatyömaalta. Mitä näet kuvassa? A)
kevätlinnunherneen B) Lännen-merkkisen traktorikaivurin.
Taloudesta löytyy molempien havaitsijoita.

Loppusyksystä tehtiin supan rinteellä lehdonhoitohakkuu. Samaan projektiin liittyen kyseisellä jyrkänteellä pidettiin savumerkkien lähetysharjoitukset palanutta maastoa vaativien lajien esiin saamisen toivossa.  

Lopullisena päämääränä oli saada aita alueen ympärille ja lehmät aidan sisäpuolelle, rakentaa siis uusi kesäkäyttöinen lehmien täysihoitola. Laidunkierrossa olisi näin enemmän pelivaraa ja pellolla voisi kasvattaa hiukan enemmän muutakin kuin heinää, jos hinnat ovat kohdallaan. Tämänhetkinen hintataso ei tosin kannusta näitten muitten viljelyalojen maksimointiin, mutta onpahan nyt optio siihenkin. Miinuspuolelle on laskettava niitettävien aidanalusten lisääntyminen. Onneksi ei ole susiaidasta kysymys. Lehmän sisäpuolellaan pitävässä aidassa alimmainen lanka voi olla melko korkealla, jolloin niittotarve ei tule niin usein. Hukan ulkopuolelleen eristävän aidan alalangan maavara taas on hyvin vaatimaton ja sähkön kulun turvaaminen pitää siimaleikkurin tms. tuntimäärät korkealla ja leikkurin kuljettajan hikisenä. 

Juolannostimellakin päästiin ajelemaan, kun pellot vähän
kuivahtivat. Poudan olisi syytä jatkua myös ajelun jälkeen,
jotta pinnalle jääneet juolavehnän juuret
kuivahtaisivat, eivätkä nappaisi uudestaan maasta kiinni.

Sadejakso osin lievensi kiireitä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt rikkaäkeen kanssa ajella papu- ja hernepeltoja ainakin pariin kertaan. Optimiäestysaikaan oli kuitenkin turhan märkää. Pellot olivat sateiden jäljiltä sen verran pehmeitä, että ensimmäinen äestyskierros korvattiin katselemalla rikkaruohojen kasvua pellonlaidalta. Kasvua ei kuitenkaan katseen voimalla onnistuttu keskeyttämään, ja toisen kierroksen aikaan mokomilla oli jo juurta sen verran, etteivät ne saaneet toivotulla tavalla köniinsä. Tämä näkynee aikanaan puimurin kopista ja todennäköisesti myös satotasossa tai ainakin puintikosteudessa. Mutta ei valitettavaa, on tässä ollut niitäkin vuosia, jolloin sateita on vain odotettu.

Laidunkauden avajaiset

Muistakaas möhkäleet syödä ruohoa. Sämpylä, Runsas, Samu,  Pepe, Räikeä, Riemu, Siron turpa ja takimmaisena Pjönjang. Riemun takaa näkyvää valkoista selkää ei kuvasta tunnistettu. 

Sesonkia hallitsevat täysin yllätyksettömästi sesonkityöt. On muokattu, tehty kylvöjä, päästetty eläimet laitumelle ja istutettu taimia. Toistaiseksi yhtään porttia ei ole unohdettu auki ja aitasähköjen kytkentäkin on muistunut ajoissa mieleen. Lupaava kauden alku siis.

Laitumelle lasku aloitettiin sonneista. Ensin aitalankoja ja koneita sekä mummo ja ukki reitin

Alaa on näitten aitojen sisällä vajaa 40 hehtaaria,
joten ruohon hakeminen käy helpommin
kuin neulan etsiminen heinäsuovasta.

Kylvökone edestä. Kuvakulmasta voi päätellä, että
kuvaavan kylvömiehen selkäranka on spiraalilla.

aukkopaikoille. Sitten opastettiin pojat karsinan etuosaan lähtötelineisiin. Portti auki, emäntä ampaisi jänikseksi ja isäntä hätisti hitaammatkin samaan lähtöön muiden kanssa. Viivyttelijöistäkin on kokemuksia. Ja niiden pyydysmenetelmistä, mutta nyt onneksi kaikki pääsivät samaan erään. Matka ei ollut tällä kertaa pitkä, joten jäniksen virka ei käynyt kunnon päälle - varsinkaan, kun pojat pysähtyivät pöllyttämään paria reitille osunutta paalia ja maakasaa. 

Laitumen puolella olisi ollut asiallista ruveta kulkemaan turpa maassa ja nyhtämään ruohoa. Tämän toiminnan hyvä puoli olisi se, että turvasta ei silloin kuulu ylimääräistä ääntä, eikä kuntoluokka pääse laskemaan. Jostain syystä pojat päättivät kuitenkin hölkätä edestakaisin ja kommentoida kaikkea mahdollista. Seuraukset ovat niitten äsken mainittujen hyvien puolien vastakohtia. Johtavat kommentoijat nostivat kyllä sijoitustaan teurasjonossa. Sijoitus varmistuu, jos kommentteja alkaa tulla esim. kello kaksi yöllä. Nyt parin päivän sopeutumisen jälkeen ovat lausunnot  maltillistuneet ja hölkkä on jäänyt pois lajivalikoimasta. Tänään lapsityövoima tuli kuitenkin kertomaan, että nyt myös Runsas huuteli ja sillä on melkein samanlainen ääni kuin Plätillä. Mutta se ei kuulemma ole ihme, koska ne ovat serkuksia. Emäntä tuntee äänestä vain Risun.

Siitä menee viimeinenkin veto kohdalleen. Ajo-opastimen
kanssa sarat voi ajella yhdistelmän kääntösäteeseen nähden
optimaalisessa järjestyksessä. Ei tule päällekkäisajoa,
pellon pinta ei kärsi jyrkistä käännöksistä eikä kulu
aikaa vekslaamiseen. Eikä tule some-mutkia,
mikäli kuski sometusta harrastaa.

Mölinäpuolen lisäksi on ollut runsaasti myös pörinähommia. Ensin on ajeltu muokkauskoneilla, välillä kerätty kiviä ja lopulta huipennettu kevät ulkoiluttamalla kylvökonetta. Maahan meni hamppua, härkäpapua ja hernettä. Kiviä tuli pois, mutta osa taas painettiin jyrän kanssa tiukempaan takaisin maahan. Toiveissa on, että ne pysyisivät sen verran matalana, etteivät syksyllä ulotu leikkuupuimurin teriin.

Mölinän ja pörinän lisäksi on ollut vähäisempienkin desibelien työmaita.  Kasvimaalla suurin meluhaitta, 12-tien liikenne, kyllä vähentää viihtyvyyttä, mutta kuulonsuojaimitta siitä toistaiseksi on istuttaja selvinnyt. Lauantaina istutetut kaalit ja salaatit kyllä kasvavat kohisten, mutta tällainen kohina on hyötymelua. Ensimmäisten kaalien ja salaattien lisäksi juurensa maahan saivat sellerit ja purjot.  

Näköala noin 130-hevosvoimaisesta maisemakonttorista. Talon valikoimiin kuuluvan noin 35-heppaisen konttorin etu olisi pölyisen lasin verran kirkkaampi näkymä, mutta nämä kirkasnäkymäiset (=kopittomat) konttorit eivät täytä nykyisiä työturvallisuusvaatimuksia. Lisäksi ne soveltuvat vain valikoituihin, joskin lukuisiin hommiin.